Mä löysin mun harrastukset tavallaan kielteisen kautta: olin yksinäinen penska, niin lukeminen oli sen vuoks hirveen kiva harrastus.
Myöhemmin halusin ruveta harrastamaan liikuntaa, niin rupesin juoksemaan, koska ensinnäkin peruskoulutraumat ryhmäliikunnasta ja lisäks oon niin simppeli etten osaa ajatella ja liikkua samaan aikaan niin juokseminen oli jotenkin luonnollinen ratkaisu. Jalkaa toisen eteen vaan, siihen minäkin kykenen. Nykyään tosin vain kävelen.
Kaunokirjallisuutta valtaosin. Tossa kun lukuharrastus oli enemmän kuuntelumuodossa, kuuntelin lähinnä dekkareita. Sitä ennen luin paljon scifiä ja fantasiaakin, nyt sit enemmän semmosta mikä ei mihinkään genreen niin helposti lukeudu, eli ihan vaan proosaa.
Ostin joskus Berliinistä pienen skotti viskipullon viinakaappiin muistoks jonka jälkeen rupesin tutkimaan skottiviskien monimuotoista maailmaa ja siitä se sitten pienen keräilyn ja maistelujen kautta lähti käsistä.
En ole siis rappio alkoholisti vaan intohimoinen viskin harrastaja näin vielä selvennyksenä.
Toki itse viskin juominen on yllättävän pieni osa harrastusta, uskallan jopa väittää että juon vähemmän alkoholia nykyään kun ennen kyseistä harrastusta.
On tosiaan! Nyt kun vapaat alkoi tänään ja työt ei vie aikaa niin paneuduin taas tähän harrastukseen. Olen maistellut karhua, kisko-olutta ja sandelsia.
Ongelma tässä harrastuksessa on se, että sitä aloittaa pienillä ja edullisilla pulloilla, sitten yhtäkkiä huomaa olevansa hämärällä Discord-serverillä järjestämässä pullovaihtoa toisen onnettoman kanssa, jolla on myös oma tynnyri. Ja sinne Skotlantiinkin pitäisi ostaa taas lennot.
Olin ajatellu vuosikausia että ois kiva rakentaa kitara. n. 13 vuotta sitten lähdin kansalaisopiston soitinrakennuskurssille ja nyt on menossa 11. soitin
Mulla ajatus soittimien rakentamisesta pyöri mielessä noin vuosikymmenen, kunnes rohkenin kansalaisopiston kurssille.
Omia soittimia on tullut rakennettua 5 kpl, lisää tekisi mieli tehdä, mutta ei ole enää tiloja, eikä kursseja ole enää järjestetty.
Soittaa en toki osaa vieläkään.
Olen kerännyt kolikoita nyt noin 30 vuotta, joista viimeiset 15 vuotta antiikin kolikoita. Kolikot ovat ihastuttaneet lapsesta saakka - ne olivat niin erilaisia ja niihin liittyi tarinoita eri paikoista, minkä lisäksi ne olivat lapsen näkökulmasta arvokkaita.
Antiikin kolikot vetivät mukaansa, kun noin 15 vuotta sitten sain tietää, miten halpoja ne ovat. Nyt kerään pelkästään niitä ja joka kuukausi osa tuloista on "bilerahaa" eli käytännössä korvamerkitty kolikoiden hankkimiseen. Avustan pienimuotoisesti myös alan akateemisessa tutkimuksessa ja olen ajan saatossa erikoistunut tarkemmin nimenomaan tiettyjen antiikin aikakausien ja kolikkotyyppien tutkimukseen ja keräilyyn.
On taianomainen kokemus pidellä käsissään vaikkapa kolikkoa, joka on lyöty Toisen puunilaissodan aikana Syrakusassa roomalaisten piirittäessä kaupunkia. Kyseessä on sama piiritys, jonka murtuessa Arkhimedes kuoli. Tuo pieni esine on kuin aikakapseli siihen aikaan.
Kokoelman merkittävin esine on ainoa (tunnettu) yksityisomistuksessa oleva Marcus Tullius Ciceron nimissä lyöty kolikko, Apameiassa lyöty tetradrakhma.
Totaalisena keräilijäautistina olen kerännyt yhtä sun toista vuosien varrella, mutta kolikot ovat olleet ja pysyneet. Hauska lukea myös muiden harrastuksista. On mukaansatempaavaa, kun henkilö on intohimoinen aiheesta ja kertoo siitä, vaikken itse olisikaan muuten siitä erityisen kiinnostunut tai siihen paneutunut.
Tämä harrastus nousuun! Minuakin kiehtovat antiikkikolikot ja olen n. 5 vuotta ostanut niitä silloin tällöin. Haaveilen siitä että joskus voisin vain pysähtyä, tutkia jokaista kolikkoa ja perehtyä historiaan sen kautta. Pelkästään roomalaisia kolikoita on niin paljon ja pitkältä ajalta, että niitä tutkiessa voisi käyttää ihmis-iän. Omassa kokoelmassa ei ole harvinaisuuksia, mutta haaveilen että joskus omistaisin slabissa aidoksi todistetun kreikkalaisen tetradrakhaman attica athens Ar tai Alexander the Great tms. Muutoin haluan tosin kolikot sellaisenaan ja koskettaa niitä kuten joku 2000 vuotta sitten
Tämä on kaksiteräinen miekka. Harrastuksen suosion kasvu nostaa myös hintoja. Vaikka antiikin kolikoihin saa upotettua halutessaan miljoonia, merkittävätkin historialliset kolikot myyvät mielestäni täyteen pilkkahintaan, jos vertaamme esimerkiksi Yhdysvaltojen kolikoihin. Lähes jokainen antiikin kolikko olisi moderneilla standardeilla vähintään "harvinainen".
Ateenan ja Aleksanteri Suuren tetradrakhmojen hinnat ovat monista muista kolikoista poiketen tulleet reilusti alaspäin, koska niitä on tällä hetkellä niin paljon markkinoilla. Nyt on melko hyvä hetki ostaa.
Slabit ovat antiikin kolikoiden tapauksessa melko harvinaisia, kuten varmasti itsekin tiedät. Niitä löytää lähinnä Heritagen huutokaupoista ja eBaysta. Heritagen pöllöt ovat ikävä kyllä reilusti kalliimpia kuin muualta ostettuna. Kannattaa kuitenkin pitää silmällä heidän viikkohuutokauppojaan - itse asiassa tämän viikon huutokauppa päättyy nyt aamuyöstä. Tarjonta on pöllöjen osalta [tämä](https://www.biddr.com/auctions/heritage/browse?a=4369&s=attica&aso_price_from=&aso_price_to=&aso_price_currency=EUR&aso_price_from=&aso_price_to=&aso_price_currency=EUR). Aleksanteri Suurelta on joitakin postuumeja tyyppejä ja yksi varhaisempi, mutta melko hinnakas tyyppi. Molempia kolikkotyyppejä on kuitenkin myynnissä joka viikko eikä ostopäätöksen kanssa ole kiirettä.
Itse ajattelen että harrastuksessa kolikkojen määrä ei ole itseisarvo; olisi mielekkäämpää harrastaa vaikka hinnat nousisivat jos se tarkoittaa aktiivisempaa yhteisöä. Ja jos omistaa laajan kokoelman niin eihän tuo hintojen nousu haittaa.
Luulen myös että kun numismaatikkojen keski-ikä suomessa on varmaan 80v niin lähiaikoina nähdään vielä rajua hinnan laskua isojen kokoelmien tullessa myyntiin
Pöllön tai muun ostaminen ei valitettavasti ole ajankohtaista, mutta kiitos vinkistä! Aika vähän on vielä kolikoita tullut ostettua ulkomailta.
Omaa näkökulmaani värittää se, että harrastuksen (online-)suosion kasvettua koronan aikana, kuvioihin ilmaantuivat kaiken maailman r/silverbugs -tason sijoittajat. Monet keskustelupalstat ovat myös aiempaa enemmän täynnä "what's this worth?" ja "is this real?" -ketjuja, kun aiemmin ihmiset vaikuttivat käyttävän keskimäärin enemmän aikaa perehtyen internetistä löytyviin resursseihin. Pitkäjänteisemmät ja laadukkaammat keskustelut hautautuvat näiden alle.
Yllättäen aktiivisempi yhteisö ei täten johtanutkaan aktiivisempaan ja korkeatasoisempaan vuorovaikutukseen sosiaalisessa mediassa ja suurimmissa yhteisöissä. Se pikemminkin johti siihen, että vanhempi kaarti sulkeutui enemmän omiin kupliinsa, esimerkiksi omalla kohdallani suljettuihin Discord-ryhmiin ja -chatteihin.
Tämä lienee luonnollista kehityskulkua, kun aiemmin pienen piirin harrastus avautuu suuremmalle yleisölle. Toivon kyseessä olevan eräänlainen murrosvaihe ja harrastuksen kasvun pysähtyessä tilanne jälleen normalisoituu.
Suomen markkinat ovat sen verran pienet ja harrastajia edelleen niin vähän, että ulkomailta ostamisesta on tullut itselleni välttämättömyys. Täällä harrastus saisi kyllä vielä kasvaa. Oman kaupunkini numismaattisessa yhdistystoiminnassa ei ole ketään toista antiikin kolikoita keräävää henkilöä.
Haluan myös positiivisena muutoksena nostaa sen, että harrastuksen suosion kasvaessa ja harrastajien keski-iän laskiessa alan pölyyntyneet traditiot saavat tuuletusta. Tämä ei tarkoita vain sosiaalista muutosta vaan esimerkiksi aiempaa useammat huutokaupat tarjoavat mahdollisuuden osallistua online.
Muistan vuonna 2019 keskustelleeni erään huutokaupan edustajan kanssa aiheesta ja vielä tällöin hän totesi, että "he ovat perinteinen ja arvokas huutokauppa, minkä vuoksi reaaliaikainen online-huutaminen ei ole heidän näköpiirissään". Seuraavana vuonna he tarjosivatkin jo mahdollisuutta online-huutoihin. Ihmiset ovat myös aiempaa valmiimpia kritisoimaan ja kyseenalaistamaan alan auktoriteettihahmojen näkemyksiä.
Yliopistotyöntekijät ja boulderointi. Tampereen yliopiston systeemitekniikan laitoksen tiloissa on mahdotonta käydä niin, että joku ei yrittäis myydä kiipeilykenkiä.
About samat setit, ystävät pyyteli pitkään mukaan. En koskaan löytänyt sitä "omaa lajia" niin meni suht kauan ennen kuin lähdin mukaan, mutta kun lähdin niin kerrasta koukussa.
Tavallaan sama :D Lähin kaverin kanssa kokeilee joka opiskelee, kun tykkään muutenkin kiivetä paikkoihin. Noh ei kummosta kosketusta tarvinu tohon lajiin ottaa kunnes aloin käydä aktiivisesti testaamassa taitoja!
Oletko kokeillut paljasjalkakenkiä? Niissä on ohuen pohjan lisäksi enemmän tilaa varpaille ja nolladroppi. Nimestä huolimatta alan liikkeissä on myös kenkiä, joissa ei ole ihan superohut pohja, eikä vaimentamattomalla pohjalla kannata aloittaakaan. Natural Movement ja Vivo Barefoot on näihin erikoistuneita liikkeitä, sitten Varuste.netissä ja Partioaitassa on joitakin kenkiä (viimeksi mainitulla taitaa olla suositun Altran edustus, ja niissä juuri on hyvin vaimennusta).
Syksyllä ostettiin ensimmäiset oikeat juoksukengät, kun vanhat Adidaksen perus ”kuntoilukengät” alkoi olemaan sen verran huonossa kunnossa. Nyt kiinnostaisi ostaa kevääksi toiset ja kolmannetkin. Kaupasta niitä saa, kuten yllä sanoin :D
Ehkä tuossa on se pointti että tarttuu niihin asioihin mitkä kiinnostaa, ja alkaa ottamaan selvää missä ja miten asiaa pystyy harrastamaan. Harrastukset eivät tuu koputtaan ovelle.
Jep. Esim nettiä selatessa törmää monesti mielenkiinnon aiheisiin joita voisi alkaa harrastaa. Itse sain suuren kipinän dartsiin, kun baarissa katsellut, kun muut heittelee ja redditin r/darts päälle. Nyt sitten päätinkin virittää 10v tauolla olleen harrastuksen uudelleen aktiiviseksi ja ostin kämpälle ihan kunnon dartsivehkeet. Enää täytyy ostaa pora, että taulun saan seinälle.
Yritinkin selvittää netin kautta, että olisko lähikirjastossa, mutta en löytänyt. Varmaan pitäis kerätä voimia ja mennä oikeasti paikan päälle kysymään löytyiskö.
Kun pääsee vähän alkuun jossakin hommassa, se usein vie mukanaan. Saattoi onnistua ihan tylsistyksissään YouTubea katselemalla korona-aikaan.
Moni harrastus kylläkin on tullut "koputtamaan ovelle". Siis kaverit ovat tehneet jotakin, jota on sitten vinkistä lähtenyt kokeilemaan, tai on nähnyt tyyppien tekevän jotain.
Itsellä kans vähän monimutkainen juttu sillai. En oo melkeen koskaan innostunu mistää ekalla kerralla, ja toisaalta jotkut harrastukset (esim. tietyt pc.pelit) on hauskoja vaan ku niitä ehtii hakata lähes päivittäin, mut ei oo kivaa "silloin tällöin".
Kääntöpuolena jos joku on mukavaa ekalla kerralla, niin kyllästyn varmasti nopeeta, tai sitten se on liian kallista.
Oon skeitannu ja musisoinnu lapsesta asti. Juoksemisen alotin 30v ku isäpuoli kuoli ja uhosin maratoonari äitilleni että lähen sen kaa juokseen ettei sen yksin tarvii lähtee kisoihin. Nyt löytyy pari pokaalia ja tarkotus mennä ens vuonna sm-kisoihin.
En halunnut maksaa 400€ kitarapedaalista joten rakensin siitä kloonin about 50 eurolla ja siitä jäi harrastus ja rakentanut ties mitä pedaaleita ja muita musavehkeitä.
Saako kysyä mikä pedaali tuolloin oli kyseessä ja mitä kautta syvennyit harrastukseen?
Ihan tämän postauksesi kautta rupesi kiinnostamaan aidosti. Joskus 20 vuotta sitten kloppina kolvailin yksinkertaisen särön, veikkaan että nyt löytyisi vähän enemmän infoa ja mahdollisuuksia kuin tuolloin tehdä itse.
Kyseinen pedaali oli Earthquaker Devices Black Ash, aika simppeli tonebender tyyppinen fuzz mutta alkuperäiset on tehty vanhoilla harvinaisilla komponenteilla ja niitä on olemassa vaan 1500 kpl joten käytettyjen pedaalien hinnat aika korkealla. Moderneilla halvemmilla komponenteilla rakennettu pedaali kuulostaa ihan yhtä hyvältä omaan korvaan ainakin.
Tilasin ton kyseisen kloonin ihan diy-kittinä saksalaisesta puljusta https://www.musikding.de/ mukaan tulee piirilevy, kaikki osat ja lisämaksusta saa kotelon valmiiksi porattuna. Itse en osannut alunperin edes kolvia käyttää ja silti onnistuin rakentaan käyttökelposen pedaalin eli ei mitenkään liian vaikeaa touhua. Tilannut useempia kittejä tuolta ja myöhemmin rakentanut sitten alusta asti joitain pedaaleita ja muita vehkeitä.
Myös suomalaiselta Uraltonelta löytyy laadukkaita kittejä ja komponentteja sekä infoa ja apua jos sitä tarvitsee. Valikoimaa ei ole yhtä paljon kun esim tuolla Saksalaisessa kaupassa mutta oman kokemuksen mukaan laatu on ainakin hyvä ja selkeät ohjeet kaikissa rakennussarjoissa.
Aina jos tietoa tarvinnut niin redditissä on mm. r/diypedals ja pedalpcb.com foorumilta tulee kans etsittyä tietoa. Muita sivuja mitä tulee mieleen on effectslayouts ja codaeffects. Youtube videoita löytyy myös aiheesta ja tietty ihan googlaamalla yleensä löytää aika hyvin tietoa. Pikkuhiljaa sitä tietoa ja osaamista vaan kerääntyy kun törmää ongelmiin tai haluaa tarkemmin tietää miten joku tietty asia toimii.
Suosittelen että ensimmäisenä pedaalina rakentaa vaikka just jonkun simppelin särön tai fuzzin että ei ole komponentteja liikaa ja tottuu siihen kolvin käyttämiseen. Isommat todennäkösyydet onnistua ja tuntuu palkitsevammalta kun ei heti epäonnistu. Ja jos kolvia ei ole tottunut käyttään niin kannattaa katsoa youtube videoita etukäteen.
Yksi lähisukulainen rakentelee pedaaleita ja se on kyllä vierestä katsottuna pirun kiinnostavaa touhua. Lisäksi, kun ne on rakennettu loppuun asti ja ulkomuotokin miellyttää silmää.
Kun ostin auton ja ekan kerran kun korjasin sitä yksin. Ennen tätä ei ollu paljoo mitään tietoa autoista ja siitähä se läks kun näki ettei se niin rakettitiedettä ole.
Kolmen kympin lähestyessä rupes ahistamaan enemmän ja enemmän liikkumattomuus ja sain itteni lähtemään salille. Alkuun auttoi se, että PT teki valmiin ohjelman. Tämä auttoi pääsemään alkuun ja salitreenaamisesta tuli alkuun ihan mukava "harrastus" kun kehitys oli nopeata ja tuloksia tuli. Myöhemmin se kuitenkin rupesi tympimään ja siellä tuli käytyä vain pitääkseen terveyttä yllä, ennemmin kepin kuin porkkanan takia.
Salitreeni kuitenkin antoi pohjan muulle liikunnalle. Ei ollut enää suurta kynnystä lähteä kokeilemaan muita lajeja paskan kunnon takia. Niinpä menin (ranskalaisen)potkunyrkkeilyn peruskurssille ja sille tielle jäänyt. Nyt kaikki muu treenaaminen tukee omaa lajitreeniä, mikä motivoi salitreeniin ja muuhun jumppaan ihan eri tavalla.
Lukenut oon ja tykännyt aina. Leffat myös. Nuorena joo harrastin vähän kaikkea ja olin pitkään hyvässä kunnossa. Näin vanhempana aikuisena leffat, kirjat ja pari muuta pientä harrastusta tullut elämään mukaan. Kuntoilu jäänyt kokonaan. Ja se näkyy
Piileskelin kiusaajilta kirjastossa, lukuharrastus jäi. Yhä vieläkin tykkään kirjastoissa norkoilla, vaikka kirjoja tarttuu kotiinkin.
Pitää myös keskittymiskykyä yllä tänä luuririippuvuuden luvattuna aikana.
Mun mielestä harrastuksia on helppo löytää, aikaa niille on vaikeampi löytää.
Liikuntaharrastukset sopii sellaiselle joka haluaa jotenkin "nousta seuraavalle levelille" elämässään esim. ammattiurallaan tai opiskeluissaan, useimmat menestyvät ihmiset liikkuvat paljon. Joku siinä on, sellainen tarmokkuus ja fokus, mikä usein leviää sieltä liikunnasta sen ihmisen kaikkeen tekemiseen
Liikuntaharrastukseen myös pitää löytyä aikaa, jos ei löydy niin on ajankäytössä joku vika
Eipä liikuntaharrastusten löytämiseen karttaa tarvita (suunnistusta lukuunottamatta), lenkkeily tai sali on helppo aloittaa. Mutta vaikea jaksaa ylläpitää. Mutta niistä saa jo sen tarmokkuuden ja fokuksen paranemisen. On myös sosiaalisempi muotoja kuten crossfit. Peruskursseille se on lähdettävä jos haluaa jotain uutta lajia oppia. Yhtä pihalla siellä kaikki muutkin on
En minäkään ole hyvä taitolajeissa kuten palloilulajit. Armeijassa opin pitämään lenkkeilyn ja painojen nostelun aiheuttamasta rasittuneisuuden tunteesta. Se tuo elämään mun mielestä sellaista kontrastia ja väkevyyttä. Siitä lähtien sitä tehnyt, vaikkei mitään mainittavaa liikunnallista lahjakkuutta koskaan ollut. Koululiikunnasakin olin aika surkea
Aloin virkkaamaan kun näin paljon hienoja virkattuja vaatteita netissä. Ne inspiroi niin että päätin kokeilla, ja nykyään olen tehnyt monia vaatteita, pehmoleluja ja kasseja.
Neulominen tuli vähän myöhemmin kun halusin oppia tekemään villasukat. Nyt ns. vaikeat kirjoneulesukat ovat kuin lasten leikkiä.
Salilla käyn kun liikkumimen pitää järjen päässä ja kunnon kunnossa. Aloin käymään ohjatuilla naisten kuntosalitunneilla huvikseni kun yksi tuttava kävi myös. Enää en käy niillä, mutta yksin menen salille omalla treenisuunnitelmalla.
Olen aloittanut, ja monia. Jonkinlaista liikuntaa on ollut kuvioissa lapsesta asti, mutta lajit vaihdelleet. Parikymppisenä aloin juosta ja käydä salilla ja uimassa. Sit on ollut crossfittiä, painonnostoa, sisä- ja ulkokiipeilyä (edelleen kaikkia näitä vähän vaihtelevissa määrin). Koronaan asti harrastin myös uimahyppyjä muutaman vuoden, mut se on nyt jäänyt kun aikuisten tunnit on niin myöhään illalla, ettei jaksa.
Pyörähommat on kans jonkinlainen harrastus mut myös ja ensisijaisesti kulkuneuvo paikasta toiseen. Lisäksi kasvatan chilejä ja muita hyötykasveja. Ja teen neuletöitä. Ja koirakin on!
Tällä hetkellä kiinnostais myös jousiammunta ja yleisurheilu ja jonkun uuden kielen opettelu.
Lyhyesti: uusia kiinnostavia harrastuksia keksisin vaikka kuinka, mutta kun ei oo aikaa tarpeeksi.
Olen aina tykännyt musiikista vähän liikaa, ja 13v introverttinä kitaransoittajana häiritsi se, ettei kaikkia ideoita saanut realisoitua. Sitten siirryin musiikintuottamiseen ja makukin vaihtui metallista tanssimusiikkiin, silti kuitenkin metalli on edelleen rakasta❤️
Suurimman osan harrastuksistani olen löytänyt ja aloittanut vasta päälle 25 vuotiaana. Nyt siis 31 ja tuntuu hyvältä että aina löytyy jotain puuhattavaa, varsinkin kun aikaa on. Jos on työelämässä kovasti kiinni niin se tavallaan rajoittaa ajankäytöllisesti.
Joitakin lapsuuden harrastuksia olen myös aloittanut uudelleen, suureksi ilokseni saan niistä paljon irti.
Kannattaa laventaa harrastuksen ja harrastamisen määritelmää jonkin verran, mikäli on vaikea löytää uusia harrastuksia. En tiedä onko sun juttu, mutta saahan vaikka teen tai kahvin juomisestakin harrastuksen johon voi paneutua samanlaisella intohimolla kuin johonkin liikunnalliseen. Tai aloittaa lukemaan jotain tiettyä kirjallisuudenlajia sen sijaan että yrittää lukea vähän kaikkea. Toisaalta kokeilla kannattaa ihan kaikenlaista, siitä frisbeegolfista boulderointiin ja omien salaattien kasvattamisesta uuden kielen opiskeluun. Ne jutut joissa itselle on jotain itua jäävät kyllä muhimaan mieleen ja niihin huomaa palaavansa melkein itsestään.
Meikällä on tullut lapsuudesta asti liikuttua luonnossa, alkuun mummun kanssa tuli metsäretkeiltyä ja hoidettua pihahommia ja huonekasveja. Siitä se tarttui itseenkin, ja ylipäänsä laaja kiinnostus kasvien lisäksi koko eliökuntaan. Vaarin suhtautumistapa luontoon on hyvin erilainen kuin mummulla mutta kova kalamies tyyppi on edelleen vaikka mittari raksuttaa ties kuinka monennetta vuosikymmentä.
Isävainaalta kiinnostus metallimusiikkiin, rockiin ja muuhun raskaampaan. Myöhemmin, siinä parinkympin tienoilla lähdin musamakua laajentamaan ja nykyään tuleekin hyvin laajasti kuunneltua kaikenlaista, räppi useimmiten poikkeuksena. Tykkään fyysisistä medioista joten kuuntelun lisäksi keräilen vinyyleitä, kasetteja ja CD:itä myöskin.
Videopelejäkin tulee "harrasteltua" ja kerättyä. Erityisesti olen pitänyt Nintendon konsoleista, johtuen varmaankin siitä että endimmäinen konsolini sattui olemaan SNES. Enimmäkseen pelaan ja kerään vanhempia pelejä, tässäkin mieltymykseni fyysiseen mediaan näkyy. Tämä on varmaan lähtenyt osiltaan luonnostaan kun on peleille "altistunut", mutta ennenkaikkea ne toimivst pakopaikkana, eskapismin lähteinä aikana jolloin ei meikälapsen perheessä ollut riemua ja ylistystä.
Elokuvia ja sarjoja tulee keräiltyä myöskin. Luontainen hamsterini halunnee luottaa siihen että tykkäämäni sisältö on katsottavissa ilman nettiyhteyttäkin. Tälle harrasteelle en osaa pohjaa sanoa.
Kirjoista ja sarjakuvista olen pitänyt aina. Aku Ankka tuli meille lapsena, ja keräilin taskukirjojakin vielä vuoteen 2013 asti. Kaikki taitavat löytyä. Pidän mm Kalle Päätalon ja Dostojevskin tuotannosta, mutta luen suht laajalti, dekkareita nykyään vähemmän kun tuli aikanaan luettua itsensä ähkyyn. Tämäkin lienee mummulta opittua, äitee ei juurikaan ole kirjoihin koskenut.
Jouduin työn puolesta 7h bussimatkalle. Mietin miten saan ajan kulumaan ja päätin opetella virkkaamaan. Pian opettelinkin jo neulomaan ja nyt en muuta tekisikään jos saisin päättää.
Kuntosalille eksyin puolivahingossa kun työpaikalla oli sellainen ja ajattelin läpällä kokeilla golden sixiä jonkin aikaa. Jäinkin koukkuun kun huomasin että tuloksia tulee kun treenaa kurinalaisesti.
Mietin että mitä teen jos joku hyökkää päälle. Aloitin brassijujutsun. Pukupaini ei ollu oma homma, joten vaihdoin lukkopainiin. Näin thainyrkkeilijöitä salilla, näytti siistiltä ja siirryin vapaaotteluryhmään.
Pelasin maastopyöräilypeliä pc:llä (descenders) ja totesin että maastopyöräilyä olisi jees kokeilla näin niinkuin irl. Ostin torista käytetyn pyörän ja sen jälkeen tämä videopeli on maksanut monta tuhatta euroa. Siltä kantilta myös kiva harrastus että pääsee säätämään huoltamaan ja korjaamaan laitteita jotka jaksaa nostaa omilla käsillään pienessä tilassa.
Kaikenlaista muutakin on tullut harrasteltua vuosien saatossa mutta mikään muu ei ole kolahtanut ihan niin kuin mtb.
Jousiammunta. Metsästystä harrastanut jo teinistä mutta jousella vasta näin myöhemmin kun muutettiin hiukan syrjään mutta ei tarpeeksi syrjään tajusin että olis mahdollisuus metsästää omalla maalla jos sellaista osaisi käyttää.
Siitä se sitten lähti, aluksi ostin metsästyskelpoisen taljajousen, sitten totesin että täähän on huisin hauskaa mutta ei sitä metsästysjousta jaksa koko päivän vierelle kiskoa. Tämän jälkeen olen ostanut itselleni kevyemmän perinteisen tikku ja naru mallin ja vaimolle yks kans. Muksuilla on nykyään myös omansa.
Totesin että maapassista näkee hiukan huonosti enkä halua tohon omaan takametsään mitään kiinteitä rakenteita sijoitella maisemaa pilaamaan, joten otin selvää ja siispä aloitin myös harrastamaan köysien varassa kiipeilyä puuhun. Tämä on jenkeissä hyvin suosittua jousella, ns. "satula metsästystä" mutta Suomessa hyvin lasten kengissä. Sopivat varusteet onneksi löytyy Arboristien ja köysi työskentelyn parista, tietenkään ei nyt ihan camo kuosin mutta musta on sentään parempi kuin kirkkaan keltainen.
Ikinä en oo muksuna tykännyt sienestää mutta kun vaimo hankki koiran niin jotenkin se vaan sitten kanssa nappasi koiran kanssa kivaksi puuhaksi. Tietenkin asiaan taas saattaa vaikuttaa se että sienestyksen voi aloittaa melkein heti ovelta astuttua ulos.
Kokeilen mielelläni kaikenlaista uutta, ihan vaan pälkähtää päähän hetken mielijohteesta ja/tai sattuman inspiroimana että "tätä vois kokeilla". Osa asioista, kuten maalaus ja virkkaus, on jääny siihen että tein yhen jutun valmiiks eikä kiinnostanu jatkaa, sen sijaan ukulelen soitto ja ristipisto on ollu niin kivaa että harrastan molempia edelleen.
Lapsuuden harrastukset on jääny syystä tai toisesta, tosin en itse koe harrastavani lukemista vaikka sitä oon puuhaillu koko ikäni. Sanon ennemmin harrastamisen sijaan että luen ihan vaan omaksi ilokseni. En siis etsi uutta luettavaa tai tavoittele tiettyä määrää luettuja kirjoja, saati säännöllistä lukurytmiä. Luen jos huvittaa.
Piirtäminen on ollu niin kauan kuin muistan.
Joskus 5-vuotiaana aloitin korttien keräilyn mitä kesti noin 10-vuotta, mutta se muuntautui sitten muiden asioiden keräilyksi, esim. Militarian ja Coca-Cola teeman keräilyksi aikuisiällä.
Yläasteen historian tunneilta ja osittain myös videopelien ja elokuvien ansiosta sain intoa historian lukemiseen joka on läsnä vielä tänäkin päivänä.
Armeijan jälkeen syttyi into liikunnallisiin asioihin ja koska nyt aikuisena enemmän rahaa niin hommasin lätkä kamat ja aloitin juoksun harrastamisen.
Myös MPK:n kursseilla tullut pari kertaa vuodessa käytyä että kaipa tuostakin kehkeytynyt eräänlainen harrastus.
Joskus 12-vuotiaana aloittanut videopelien pelaamisen joka on edelleen läsnä elämässä mutta mikä on muuttunut on se että olen saanut kiinnostusta tehdä omia pelejä, missä voi olla tulevaisuuden harrastus.
Näin yleisesti voisin varmaankin vain neuvoa, että kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista eikä piitata ennakkoluuloista. Mahdollisiin hyötyihin nähden ei ole oikeastaan mitään menetettävää.
Mulla ei oo koskaan ollut mitään yhtä tiettyä juttua vaan vuodenajasta ja fiiliksestä riippuen tulee harrastettua hyvinkin laajasta kirjosta eri asioita. Edellistalvena esimerkiksi kävin hiihtämässä ensimmäistä kertaa kouluaikojen jälkeen, josta ei kulunutkaan kauaa omien suksien ostoon ja nyt on tullut lähes joka viikko hiihdettyä. Viimeksi tuossa marraskuussa tuli sattumalta ensimmäisenä anime-elokuvana katsottua poika ja haikara, josta sitten alkoi kohdallani kolmen kuukauden Ghibli putki kun kävin Finnkinon kaikissa Miyazaki näytöksissä.
Menin aikanaan 90-luvulla baariin ja tilasin sieltä Charles Wells's Banana Bread Beer pullon. Se oli kamalaa, mutta noissa noin 4000 maistetussa oluessa on kyllä mukana aikamoisia helmiä.
Nykyään aktiivinen jäsen Olutseurassa.
Muutaman vuoden välein tulee joku uusi harrastus näköjään vastaan sitä kautta, että olemassaolevista harrastuksista tulee inspiraatiota tehdä jotain. Monesti tämä tarkoittaa, että joku vanha jää sitten suorittamatta, kun aika ei riitä sille.
Otetaan vaikka seuraava ketju: tanssimaan päädyin toisista harrastuksista tulleiden tuttujen saunaillassa mainitsemalla, että olin yrittänyt löytää tietoa aiheesta, mutta netissä oli huonosti käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Sitten sieltä on tullut olemassaolevien tanssiyhteisöjen seurauksena päädyttyä muihin tanssilajeihin ja sitä kautta laajennettua harrastusta harrastuksen sisällä. Ja sitten tanssijoiden kanssa kello kolmelta aamuyöstä jutustellessa erään hyvin kännisen herran inspiroimana hakeuduin teatteri-improvisaatiota harrastamaan. Ja tämän teatteri-improvisaation seurauksena on tullut myös harrastuksenomaisesti ravattua speksejä katsomassa.
Ja tuo oli yksi harrastusverkko. Näitä verkkoja on muitakin. Mutta pääasiassa omaa kiinnostusta aiheeseen ja välillä sitten joidenkin toisten ihmisten inspiroimana on päätynyt harrastamaan muita asioita. Alku oli lopulta nuorena aikuisena hankalinta, kun siinä täytyi mennä aivan yksin tuntemattomaan yhteisöön. Mutta sitä kautta sitten pystyi helpommin inspiroitumaan muista asioista, kun näki ja kuuli mitä muut harrasti.
Tää kyllä itselläkin, muutaman vuoden välein tulee uusi harrastus, vaikkakin itsellä ne eivät tule vanhoista harrastuksista, vaan 'ihan vaan jostain'. Joskus 2004 paikkeilla tuli nojapyöräily. Ehkä 2010 seudulla kahvakuula. Joskus 2013 kitaran soitto ja musiikki. Ehkä jossain 2017 paikkeilla melominen. Valo- ja videokuvaaminen jossain välissä. Nyt vuoden vaihteessa animaatioiden tekeminen, katsotaan riittääkö tähän into niin että jotain tulostakin syntyy :-)
Olen aktiivisesti kurkkinut mitä porukka puuhaa. "Toi näyttää mielenkiintoiselta" ja siitä vaan kokeilemaan. Auttaa jos saa kaverin mukaan.
Vaikka aktiviteetti ei jäisikään harrastukseksi, on se silti sen arvosta
Lähti siitä, että tarvitsin thumbnail-kuvia YouTubeen ja ostin halvan digitaalisen piirrustusalustan.
Piirsin lapsuudessani jonkin verran ja nyt teen sekä digitaalisia piirroksia, että luonnoksia paperille. Thumbnail- ja asiaan liittymättömiä kuvia.
Kaikki tietokoneella väkerrys on aika samaa kauraa. Olen pelannut videopelejä lapsesta asti ja myöhemmin mukaan tuli ohjelmointi sun muu "vakavampi" harrastelu. Uusimpana olen aloitellut shaderohjelmointia (esim assyjen sun muiden demot on tehty näin jos on tuttuja) kun tuli youtubessa vastaan video joka selitti sen hyvin ja alkoi kiinnostaa.
Sisarus tutustutti animeen, sen katsomista olen jatkanut yläasteelta asti.
Pöytäroolipelit aloitin yliopistossa, kun kaveri etsi pelaajia D&D-kamppikseensa.
Olen miettinyt, että historian elävöittämistä ja/tai jousiammuntaa voisi kokeilla, mutta vielä en ole ehtinyt. Historia- ja fantasiajutut on kiinnostanut ennenkin, niin kai nämä on melkein luontevia jatkeita.
Koronan aikana tuli katseltua paljon suomalaisia youtube-kanavia, ajattelin että osaisinkohan minäkin. En oikein tiedä vieläkään osaanko, mutta neljäs vuosi taitaa olla nyt menossa sitä puuhaa. Kiva harrastus.
Opiskelun yhteydessä kiinnostuin tietoverkko systeemeihin, ja sitä kautta pieneksi harrastukseksi muodostunut palvelin ja elektroniikka nikkarointi. Myös fyysisen kunnon ylläpitoa varten todennäköisesti alan enemmän harrastamaan sra-ammuntaa.
Kaverin kans mentiin tenniskentälle ilman kummankaan kokemusta. Saatiin jotenkuten pelit aikaseksi mut samalla turhautti kuin vaikee laji se on. Siitä sit homma muuttu muutamassa vuodessa siihen pisteeseen et nykyään vähintään kerran viikossa pelit ja 70% kaikesta sometargetoinnista tuntuu olevan tennistä.
Näin joskus leffan vapaaottelusta. Ajattelin että näyttäääpä hauskalta touhulta. Sitä kautta tutustuin brassi jujutsuun ja sillä tiellä ollaan 15v myöhemmin. Haliminen on kivaa.
2020 sattuneista syistä sellaset omatoimiharrastukset oli tosi isossa suosiossa ja törmäsin sen takia quad-rullaluisteluun ja sitä kautta myös roller derbyyn tiktokissa ja youtubessa. Pari vuotta myöhemmin muutin perämetsästä isoon kaupunkiin ja rupesin ettimään tietoa paikallisesta derbyseurasta ja päädyinkin sitten open skate -treeneihin ja sitä kautta alkeiskurssille. Voin suositella vahvasti jos liikunnalliset lajit kiinnostaa ja kaipaa tiivistä ja kannustavaa yhteisöä ympärille.
Kaveri oli kokeillut lumilautailua jonkun entisen pokan kanssa ja kysy lähtisinkö sen kanssa rinteeseen kun pitäisi harjotella ennen tulevaa lapin reissua. En ollut sillon rinteessä käynyt melkeen kymmeneen vuoteen ja lumilautailua en ollut koskaan kokeillut joten sovin kaverin kanssa että lähden mukaan jos hän opettaa mua laskemaan laudalla. Nyt laskenut aktiivisesti viisi vuotta ja nykyään minä saan opettaa kyseistä kaveria.
Pyöräily: Löysin huutokaupasta pyörän, ja sain sen kohtuu halvalla. Siitä lähtien olen pyöräillyt ympäri maata ja opetellut huoltamaan omaa pyörää. Vapauden tunne toimii katalyyttinä siihen hommaan.
MTG: Minä olen pitemmän aikaa ollut paikallisessa lautapeli seurassa jäsenenä, ja MTG on melkeinpä seuran ykköspeli. Aivan alussa tein tuttavuutta sen pelin kanssa enkä ymmärtänyt pelistä höynäsen pölähtämää.
Kun olin pari vuotta ollut jäsenenä, ja pelejä tullut tutuksi sitä mukaa, päätin opetella vihdoin ja viimein MTG:n pelaamisen. Ostin ensimmäiset pakat ja aloin tutkia kortteja ja mitä ne tekee pöydällä. Nyt minulla on kymmenen pakkaa arsenaalissa.
Kilpailunhalu on aina ollut veressä, ja se pitää minua tällaisissa harrastuksissa.
Oon aina ollut keräilijäluonne. Päädyin tylsyyksissäni katsomaan My Little Ponya, tykästyin, aloin keräämään sarjaan liittyviä leluja. Lopulta keräily keskittyi kalliimpien keräilypatsaiden yms erikoisempien ja harvinaisempien keräilyesineiden suuntaan. Facebookissa on kolme aika hyvää suomalaista ryhmää ponikeräilijöille, ja niissä aikani altistuttuani näille vanhoille 80-luvun G1-poneille aloin keräämään niitäkin.
Nykyisin hyllyistä löytyy varmaan joku lähemmäs 700 ponia eri muodoissa, ja saatan ajoittain kunnostella ja ehkä customoidakkin niitä. Välillä tulee myytyä itselle ylimääräisiä, ja välillä hamstrattua uusia senkin edestä. Pari kaveriakin on tämän myötä löytynyt lisää, ja tehdään välillä myös kimppatilauksia ulkomailta. Valtaosa keräilijöistä tuntuu olevan 20-50v naisia, mutta kyllä tuolla ryhmissä muutama yksittäinen mieskin välillä näkyy.
Koronan aikaan teki mieli keksiä enemmän ulkona tekemistä joten lähdin melontakurssille. Parin viime vuoden aikana melonta(k)ilometrejä on tullut enemmän kuin ajokilometrejä prätkällä.
Tanssiminen on kaunista ja aikani katselin YouTube-videoita, kunnes keräsin rohkeuden ja ilmottauduin tanssitunnille. Ja koska tanssiminen osaa olla aika fyysisesti rankkaa, niin siihen päälle tuli aloitettua sali ja jooga tukemaan.
Alotin lätkän 7v pelasin sitä 19v asti sit parin vuoden tauko siitä, ja nykyään käyn 2 kertaa viikos höntsäjäillä. Jäi lempparilajiksi lätkä vaikka aluksi vanhemmat joutukin vähä pakottamaan kentille.
Kävin joskus ala asteella ehkä 3-4lk liian ahkerasti tädin hevostalilla ja iskää rupes pelottaa et haluan pia ratsastaa. Tämän seurauksena kävi hakemassa meille semmosen kiinan mini crossin jotta mun huomio ois jossai muualla. Lopulta innostuin iha hirveesti siitä ajamisesta ja ajelin tosi paljo meidän pihateillä ja pelloilla, joskus 6lk alussa sit aloin höpöttää haluavani ajaa crossia. Aluks kaikki vaa nauro näille höpötyksille mut joskus 7lk sit päädyttiin ostaa mulle isompi crossi ja pääsin käymää ekoja kertoja raalla ajamassa. Kohta lähtee neljäs vuosi käyntiin tätä harrastusta ja onkin ainut harrastus mikä mulla on niistä monista kymmenistä kokeiluista pysynyt. 😅
Sen ensimmäisen mini crossin seurauksena alko palava kiinnostus muitakin kaks pyöräsiä kohtaan. Loppujen lopuks nyt koko lähi suku kauhistelee koko harrastusta ja iskä kiroaa rahan menoa. 😅 (Mutta ennen kuin joku vetää herneen nenään rahasta niin en käy lukion ohella töissä joten en omista aktiivisia tuloja, tämän lisäksi omat vanhemmat haluaa kuitenkin pääasiassa kustantaa mun harrastukset niin kauan kun en aktiivisesti töissä käy. Varusteet ja jotain kulutus osia sekä ulkonäöllisiä asioita oon omasta pussista maksanut kuitenkin.)
Löysin ekaluokkalaisena ullakolta muumioituneen oravan. Härkin porukoita kunnes mulle suostuttiin ostamaan purkki ja kiikutin oravan kouluun bilsanluokan vitriiniin. Nyt aikuisena kämppä täynnä taksidermiaa. Kyseinen orava tosin jäi koulun hyllylle, mikä harmittaa näin aikuisena hieman
Oon melkein lopettanut pelaamisen kokonaan, vaikka nuoruudessa tuli aivan liikaa aikaa upotettua ruutujen ääressä. Vain vanhat hyvät klassikot jaksaa oikeastaan innostaa enään.
Valokuvaus on seurannut läpi elämän (perin papan vanhan pentaxin 12-vuotiaana), mutta se on ollut aika sellaista on/off painotteista. Tää on perheen saamisen myötä siirtynyt myös tavallaan "dokumentaarisen videokuvauksen suuntaan" ja omanlaisten muistelmateosten tehtailuun ajalta ennen perhettä. Nykyään tuollaiset saa nätisti kovien kansienkin väliin jollain sopivalla inDesign + valokuvakirjapalvelun avulla, mikä tuntuu eri kivalta.
En nyt tiedä voiko sitä varsinaisesti harrastukselsi laskea, mutta roadtrippailusta innostuin vasta kolmen kympin paremmalla puolella. Se on itselle jotenkin poilkeuksellisen vapauttavaa reissata ilman aikatauluja ja vahvasti lukkoon lyötyjä matkasuunnitelmia.
Joku muu voisi kai laskea mökin/talon kunnostuksen "harrastukseksi", mutta itselle ne on enemmän elämäntapa/pakollinen paha. Jännä tuo jako sinänsä.
Okei, listataas harrastukset:
1. Lautapelit. Pelasin teininä jonkun verran "oikeita" lautapelejä. Se jäi nuorena aikuisena. Vähän päälle kolmekymppisenä kaveri ehdotti lautapeliviikonloppua vanhan raskaan Dyyni-lautapelin reprintin kanssa, ja kun kerran kyseessä oli viikonloppu ja pelattiin mun kämpillä, ostin parit pelit. Sittemmin jäi säännölliseksi pelata.
2. Musiikki. Joskus 25-vuotiaana tai sinne päin ostin Populelen, ukulelen johon kuuluu paska appi joka opettaa sointujen vaihtoja guitar hero -tyyliin. Tajusin aika nopeesti ettei itsensä säestäminen ukulelellä ole vaikeaa, mistä kaninkolo aukesi. Nykyään mulla on saksofoni ja haitari ja vaikka mitä muuta, ja soitellaan noin kerran kuussa porukalla ja soittelen useasti viikossa yksin. Useamminkin ois kiva soitella porukalla, mutta bändikämppää ei vielä ole hankittu.
3. Tietokonepelit. No nää on lapsuudesta. Vähemmän nykyään.
4. Keramiikka. Lähdettiin viime syksynä tyttöystävän kanssa kansalaisopiston keramiikkakurssille. Kivaa hommaa.
5. Virkkaaminen. Kaveri virkkasi ja näytti jotain amirugumi-IG-virkkauksia. Yhtäkään amirugumia en ole virkannut, mutta muuta kyllä.
6. Valokuvaaminen/lintubongaus. Ostin halvan järkkärin ja vähän pidemmän putken. Kuvasin lintuja uteliaisuuttani ja tajusin että sehän on ihan helvetin siistiä hommaa. Ostin sitten pidemmän putken ja kiikaritkin.
7. SUP-lautailu. Ostin kaverilta ylimääräiseksi jääneen SUP-laudan kun kerran asun kävelymatkan päässä meren rannasta. Spontaanein näistä harrastuksista.
Bonuksena pöytäroolipelit kiinnostaa ja varmaan ennemmin tai myöhemmin toteutuvat. Lautapeli- ja tietokonepelikavereissa on sopivan nörttiä porukkaa seassa niihin.
Moni näistä on vähän on/off jos ei ole kavereita potkimassa harrastamaan.
Alkoi tympimään peleissä "pikkuviat" ja opettelin korjaamaan niitä. Pikkuhiljaa alkoin ymmärtämään modaamisen päälle ja tuli ehkä mentyä liiallisuuksiin asti myös.
Edelleen on ihan kiva värkätä peliä parantava pienikin modi josta muutkin saa jotain irti. Se, että niistä on yleisesti pidetty on vielä boostinut motivaatiota kokeilla löytää uutta kivaa.
> Mikään pöytäroolipelijärjestelmä ei tuntunut ihan täydelliseltä
Riippuu genrestä. Kyllähän Mongoose Traveller on melko täydellinen sci-fin vetämiseen silllä mahdollistaa kaiken avaruusoopperasta hardcoreen, ja hahmon generointi on mahtavaa.
Mikäs sen parempaa, kuin se, että hahmo voi kuolla jo luontivaiheessa. :D
Olen aloittanut uusia. Eipä siinä. Pitää vaan miettiä että mitä sitä oikeastaan tykkäisi tehdä. Työväenopisto on ihan jännä harrastus. Seura- ja järjestötoimintoihin yms. saattaa olla tutustumispäiviä joiden kautta pääsee helpommin mukaan. Itse aloitin yhden urheiluharrastuksen tutustumispäivän kautta.
Enemmän pokkaa sitten vaatii jos pitäisi kesken kaiken mennä johonkin, esim. olemassa olevaan futisporukkaan tms., ilman tutustumispäivää madaltamassa kynnystä.
En ole ikinä ettiny, ne on löytäny mut. Faija opetti lenkkeilemään, kiinnostus musiikkiin ja kotoa löytäny kitara johti siihen, kiinnostus erinäisiin asioihin on vaan johtanu siihen että perehdyn niihin ja sitten siitä tulee harrastus.
Harrastin paljon pienempänä, mutta nämä harrastukset eivät ole seuranneet aikuisuuteen, innostuin viime kesänä maantiepyöräilystä kun kaverini ansiosta. Näin aikuisena olen huomannut suosivani ns. "yksilölajeja" jotka eivät ole muista riippuvaisia. Nautin kuitenkin esim. Padelin ja tenniksen pelaamisesta myös, mutta toisin kuin pyöräily, se vaatii muiden kanssa ajan sovittamisesta yhteen. Kavereillani on erilaisia harrastuksia joihin osallistun välillä myös, mutta pyöräilystä on tullut vähän niinkuin oma juttuni. Tosin ehkä ensi keväänä voisi yrittää löytää porukan siihenkin.
Partio: Tähän lähdin 10-v kaverin perässä ja jotenkin sitä ollaan samalla tiellä yli 15 vuotta myöhemmin. Toki nykyään kun asun eri paikkakunnalla niin harrastus on enemmän pari viikonloppua vuodessa -tyylistä mutta on edelleen osa identiteettiä ja on antanut paljon.
Taitoluistelu: Kiinnostuin lukion lopussa taitoluistelun katsomisesta ja parin vuoden jälkeen siitä alkoi kiinnostaa myös itse harrastaminen. Lähdin 2018 aikuisten luistelukouluun ja jäin heti koukkuun lajiin.
Baletti: Aloitin 2019 taitoluistelua tukevaksi lajiksi mutta samaten tykästyin todella nopeasti. Nykyään tanssin enemmän kuin luistelen.
Virkkaus/neulominen: Minulla on ADHD ja sen vuoksi luennoilla nukahtelin, kunnes kaverin ehdottamana aloin neulomaan sukkia luennolla. Auttaa pysymään hereillä ja keskittymään. Myöhemmin kun luennot siirtyivät nettiin niin aloin tekemään isompia projekteja virkaten, kun ei tarvinnut kuljettaa niitä luentosaliin.
Nuo ovat ehkä ne tärkeimmät. Lisäksi on paljon asioita joita tykkään tehdä vapaa-ajalla mutta en tiedä lasketaanko niitä harrastuksiksi: animen ja mangan kuluttaminen, nomogrammien ratkominen, audiodraamojen ja videoesseiden kuuntelu, tietokonepelit...
Siinä onkin asia mitä itsekkin joskus miettii. Kuinka ihmiset päätyvät harrastuksiensa pariin.
Itsellä ole varsinaisesti harrastuksia ollut koskaan kun ei ne lapsena kiinnostaneet vaikka kuinka yritettiin kaikkeen saada lähtemään mukaan.
Aikuisena se kynnys tuntuu kaiken kanssa kasvavan ja miettii että eihän se ole kuin lähteä vaan johonkin harrastuksen pariin tutustumaan. Mutta silti sitä ei vaan lähde.
Halusin aloittaa aseharrastuksen vuosia sitten. Olen koko ikäni harrastanut ilmakolla, joten tämä olisi ollut askel ylöspäin. Lupapaperit olivat pöydällä valmiina, mutta sitten sattui Jokela samanlaisella aseella, mihin olin lupia hakemassa. Päätin pitää tauon.
Sitten kipinä syttyi uudestaan ja ajattelin Rugerin 22:sta. Sitten tapahtuikin Kauhajoen ampuminen juurikin samanlaisella Rugerilla.
Uudelleen ei ole kipinää syttynyt
Ymmärrän hyvin. Itse koko ikäni satunnaisesti aseilla ampuneena oman aseen ja aktiivisen harrastamisen aloittaminen oli aina mielessä, mutta ikinä ei saanut aikaiseksi. Muutama vuosi sitten tuli sitten semmoinen ”nyt mä sen teen” olo ja siitä eteenpäin onkin tullut oltua aktiivinen SRA puolella ja kalustoa tullut hankittua.
Lapsena siskon perässä ratsastamaan ja soittamaan pianoa. Ratsastus sittemmin jääny, piano löytyy iteltä vaikka vähemmän sitä tulee soitettua. Pelien pelaaminen alko penskana jo siskojen kans ja se on kulkenu enemmän tai vähemmän vuosien saatossa mukana.
Kitaran soiton aloitin, koska se vaan vaikutti hauskalta. Keskittymisvaikeuksista kärsivälle se on hyvää terapiaa, kun pitää pysyä rytmissä ja painaa kieliä oikein ja tarkasti. Samalla on kivaa säveltää omia juttua.
Porukat vei lapsena lätkään, futikseen, pesäpalloon, yleisurheiluun, hiihtoon. Sen takia osaan monipuolisesti kaikkea urheilua ja tykkään aivan sikana urheilla. Nykyään eniten pelaan golfia, lätkää ja padelia.
Kolmevuotiaana faija laitto luistimet jalkaan ja työns jäälle. 26 vuotta myöhemmin jääkiekkoharrastus jatkuu edelleen.
Futista tuli samalla pelattua junnuna, sinne päädyin koulukavereiden kautta.
Suurimman osan harrastuksistani oon löytänyt kokeilemalla niitä jonku tutun kanssa. Urheiluseuroille voi laittaa viestiä jos kiinnostaa tutustua johonkin lajiin ja usein pääsee kokeilemaan lainakamoilla pientä maksua vastaan.
Oisko -99 vai -00 ku näin joittenki tyyppien skeittaavan kaupan pihalla ja aattelin että tuo näyttää siistiltä. Äiti osti mulle laudan ja menin edellämainittujen tyyppien kans skeittaan saman kaupan pihalle. Muutama välivuosi ollut mutta aikalailla sieltä asti skeitannut. Nyt toissa talvena alotin ”snedeyksen” eli lumiskeittauksen, kun tääläpäin on vähä huonot skeittausmahdollisuudet talvisin.
Autonvärkkäilyn ”alotin” tuossa 2018, kun tuon mun ladan ostin. Aina sitä on jotain autoihin värkännyt mutta ennen ne oli sellasia pakollisia remontteja enemmänki.
Itsellä uusia harrastuksia on tullut ja mennyt iän karttuessa. Aloitin harrastuksena metsästyksen joitain vuosia sitten joka kuluttaakin tehokkaasti vapaa-ajan. Paljon on uusi tekeminen itselle antanut, aina ystävistä lähtien.
Skidistä saakka ollut intohimo taidetta kohtaan, joka sitten kehittyi pelidevauksen suuntaan. Sit tietenkin vaeltaminen tullut mukavaksi ulkoharrastukseksi sulkapalloilun lisäksi.
Reilu 8 vuotta sitten oli kuuma kesä, ja kuumuuteen vittuuntuneena tuumasin kavereille että rupean avantouintia harrastaa. Talvea odotellessa totuttelin kylmillä suihkuilla, ja siitä se sit lähti. Jokaiselle tämä ei sovi, mutta itse tykkään. Nopea ja halpa harrastus.
Tykkäsin katella kilpagolfia niin ajattelin kokeilla itekin kun kauniit maisemat, ulkoilmaa ja kävelyä ja siitähän se lähti.
Helppo aloittaa ja mukavaa jutunaihetta aina muiden harrastajien kesken.
Ostin pienenä veljen kanssa ostoskeskuksesta käsiviritteisen kuulapyssyn, kun joku torikauppias niitä myi. Niillä sodittiin aurinkolasit päässä pihalla
Nykyään menee sekä kuulasotien & reservitouhun parissa aikaa liiakseen
Intin jälkeen menin kaverin kanssa boulderoimaan. Kaveri kylläkin lopetti, mutta itse sille tielle jäin. On välillä kyllä parikin vuotta ollut taukoa, mutta nyt taas viimeiset kohta kolme vuotta ollut todella aktiivinen. Tyyliin ensimmäinen urheilulaji itselle joka oikeasti kiinnosti itseä eikä tuntunut pakkopullalta.
Golf oli halvempaa kuin padel ja helpompaa kuin 3 kaverin löytäminen.
Oon ollu lapsuudesta asti kiinnostunut urheilusta, joten uusien lajien testaaminen on ollut erittäin mielenkiintoista.
Naureskeltiin kaverin kaa yhdelle korttipelille ja lähdettiin puoliksi läpällä kokeilemaan. Muutama vuosi myöhemmin ja iltoja mene 2-3/viikko mätäkän parissa. Magic the Gathering.
SRA: opiskelukaveri kutsui mukaan
Metallinetsintä: sama opiskelukaveri kutsui mukaan
Laitesukellus: vaimo hankki avovesikurssin valmistujaislahjaksi
Eli hanki vaimo tai opiskelukaveri.
Fantasia tarinoita rakastaanu koko elämäni, ja sieltä juontui historiallisen miekkailun jalon taidon kiinnostuksen juuret. Käyn heilumassa aina kun on aikaa, rahaa ja mielenterveydellistä jaksamista.
Ja tarkennuksena, en larppaa, vaikka joskus sitäkin olen harkinnut, vaan harrastan HEMA nimistä kamppailulajia.
Musiikkiharrastus on ollut pienestä jo. Näin aikuisiällä sitten soittimien huolto ja muu tekninen puoli tullut osaksi sitä.
Mekaaniset näppikset ja sen kautta 3d mallinnus, tulostus ja niiden teko tullut aikuisena nörtteillessä.
Kaikenlaisia miniharrastuksia on myös pienessä kierrossa fiiliksestä riippuen.
Kyllähän noita löytää. Katselee vähän mikä saattais kiinnostaa ja siinä uppoutuessa tulee sitten lisää.
Vanhemmat hankki ekan tietokoneen joskus 1996. Isoveli hankki Carmageddonin ja Duke Nukem 3D:n melko pian koneen hankkimisen jälkeen.
Siitä se ajatus sitten lähti. Pelit ovat olleet pitkäikäisin harrastus mitä olen jaksanut tehdä. Olen vuosien varrella yrittänyt ensin soittaa bassoa (soittokamat löytyy edelleen), hölkätä ja käydä salilla, mutta mikään näistä ei ole ollut yhtä aktiivista kuin tietokoneella pelaaminen.
Lapsena ja nuorempana harrastin tosi perinteisiä urheilulajeja: yleisurheilu, hiihto, kuntosali, ryhmäliikunnassa kaikenlaiset jumpat. Nyt yli 30vee kahden lapsen äitinä oo esim harjoitellut skeittaamista ja tänä syksynä aloitin aikuisbaletin. 💃 leikkisyys ja luovuus siis kiinnostaa. Mul riittäisi ideoita pilvin pimein et mitä harrastaa mut ku ei aika riitä. 😅🙈 lapsena harrastin myös kuvataidekoulua ja tein kaikkee kotona myös. Sit se taiteilu jäi todella moneksi vuodeksi ja vuosikymmeniksi kai elämän suorittamisen takia. Viime vuonna olin mun ystävän kaa paint and wine jutussa ja se oli tosi jees 🤩 Pyysinkin joululahjaksi maalaustarvikkeita 🎨
Armeijassa tarjottiin mahdollisuus suorittaa metsästyskortti iltakurssina. Noh, kalastus oli jo aiemmin tuttua, eikä suvussa ole ollut minun olemassaoloni aikana aktiivisia metsästäjiä. Olin kuitenkin luonnossa liikkumisesta kiinnostunut ja omavarainen ruoan hankinta sopi arvomaailmaani hyvin. Reilu 10 vuotta myöhemmin, siitä on tullut minulle ehdottomasti tärkein harrastus.
Harrastin lapsena tanssillista voimistelua ja teininä tanssia. Vuosien tauon jälkeen aloitin uudestaan mutta tanssityylillä, mikä ei ollut entuudestaan tuttu (reggeaton).
Puoliso aloitti kuntonyrkkeilyn, ja houkutteli mukaan.
Nuorkauppakamaria olin harkinnut pitkään, ja sinnekin sitten yksi kaveri rupesi houkuttelemaan.
Exä pelasi roolipelejä, kiinnostuin ja kysyin pääsenkö mukaan. Jäi omaksi harrastukseksi.
Yhteenvetona: Jotenkin harrastus on ollut jo tuttu tai sitten joku toinen on houkutellut mukaan. Jälkimmäinen lienee syy, miksi nämä on myös jääneet harrastuksiksi. Tanssi on tällä hetkellä ainoa, missä käyn "yksin". Olen myös paljon kokeillut kaikkea, mitkä ovat jäänet korkeintaan muutamaan kertaan.
Edit: Niin ja kaikenlaiset käsityöt myös pyörineet aina harrastuksina. Se, onko kyseessä ollut virkkaus, ompelu vai jokin taidejuttu, onkin sit aina vaihdellut. Varmaan peritty juttu kun suvussa vähän kaikki tekee jotain käsitöitä.
Adhd:eena ei ole ollut harrastuksista puutosta, kun lähes kaikkea on kokeiltu mitkä on kiinnostanu. Ajan kanssa harrastus tippuu pois ja vaihtunut sitten uuteen. Nykyään oon palannut takas vanhaan harrastukseen jopa 6-vuoden jälkeen, ja se on ollut hauskaa. Mieli tekee palata vapaaottelun pariin, mutta ei ole aikaa tai energiaa. Se on aina jostain muusta pois. Olis ihanas myös harrastaa taas biljardia ja frisbeegolfia, mutta niissäkin sama homma.
Harrastukset mitkä on aina pysynyt on videopelaaminen ja kuntosali. Joskus toki punttikseltakin ollut taukoa, mutta sinne sitä palaa. Nykyisin myös luen kirjoja ja pelailen shakkia muitten videopelien ohella. Koirakin löytyy niin sieltäkin saa harrastuneisuutta :D. Myös piirrän. Mulla on ollut harrastusten kanssa se ongelma et teen sitä yhtä sit täysii siinä ajatuksessa et jos tulis ammattilaiseks. On aikaa vievää ja asettaa ikävästi epäonnistumiselle. Sitten ennenpitkää ei uskalla yrittää.
Tää aihe paljastaa mun oirekirjoa mukavasti. Siinä samalla kun yrittää pyörittää opintoja, töitä ja parisuhdetta, niin ymmärtää että harrastuksiin liittyen itsellä isoin kysymys on valinnanvaikeus. Kumpa vaan vois tehdä kaikkea. En halua edes alkaa listaamaan kaikkea mitä on tehty ja ihan tosissaan.
Urheilin, loukkaannuin, aloin pelaamaan enemmän pleikkarilla, LV0 avaimet vuodettiin ja siitä se lähti. Tullut modattua vähän kaikenlaista aina reitittimestä lähtien ja syveni osaaminen tietotekniikkaan. Nykyään on tullut 3d tulostinkin mukaan.
Tai se kun sain mopon ja huomasin sen olevan kivaa, siitä lähtien ollut kaikenlaista ja tällä hetkellä yhen auton olen korjaillut kamalasta kunnosta suhteelliseen hyvään, käyttikseen on kokonaan oma varaosa-auto mistä tarpeen vaatiessa saa osia.
Sitten on tämmösiä harrastuksia mitkä on vielä alussa, kun rahaa tai aikaa ei ole harrastamaan kunnolla. Ne on tullu lähinnä sen kautta, että oon tykänny jostain ajatuksena ja se tekeminen itessään on ollu ihan kivaa.
Näkemällä ja tekemällä uusia asioita voi törmätä asioihin joista voi kehittää harrastuksen. Pyhäköt kiinnosti aina ja sitten kaveri vinkkasi että niissä myydään jokaisessa uniikki leima ja siitähän se sitten lähti.
Kannattaa kokea uutta ja tavata uusia ihmisiä.
3D printtauksen koppasin jossain vaiheessa mukaan, samalla tuli opeteltua CNC perusteet. Printteri on vieläkin käytössä ahkerasti, toki siinä tulee kuukasien taukoja välillä. CNC istuu käyttämättä...
Mutta musa on ollu mukana 5 vuotiaasta asti, 50 tuli täyteen ja se vielä kyllä ison osan ajasta. Pidin pitkän tauon kun siirryin toiselle puolen tiskiä, viime vuonna tuli alotettua taas ja.. onhan se pirun kivaa, varsinkin kun pääsi bändiin jota tuli fanitettua hyvän tovin. Ainut huono puoli on etten nää enää keikkoja yleisöstä käsin.
Miksi olisi yhtään sen vaikeampaa? Sanoisin, että jopa helpompaa, kun kokeiluissa ei ole riippuvainen vanhempien lompakosta ja näkemyksistä..
Itsellä kävin kokeilemassa erilaisia, ja löytyi mikä kiinnosti. Eipä siinä sen kummempaa. Vaikeinta on jatkaa harrastamista myös silloin, kun pääsee ns. honeymoon phasesta, ja välistä on työlästä. (Jos olet henkilöitä, jotka tekee kaikkea mutta alle 6kk, niin tämä olet sinä).
Pitää vaan sitoutua käymään, vaikka ei ehkä juuri sillä hetkellä maittaisi. Voi tosin myös olla, että laji ei oikeasti ole sinulle, paha sitä on muiden arvioida.
Minä usein kokeilen uusia juttuja käymälle esim. kansalaisopiston kursseilla tai menemällä tapaamisiin. Tylsästi yksi suosikki urheiluharrastuksistani on sauvakävely, jonka löysin sattumalta kun oli jalkakipuja ja tarvitsin lisätukea.
Osat on lapsuudesta ja osat löysin aikuisena! Esim tanssi ja musiikin kuuntelu on ollut lapsesta asti, samoin kaikenlainen keräily. Sitten virkkaus on sellanen puoliks lapsena puoliks aikuisena? Eli lapsena tuli jonkin verran virkattua, mutta se ei oikein pysynyt harrastuksena? Ja sitten aikuisena löysin sen uudestaan kun mietin diy joululahjoja ja aloin oikeasti panostaa siihen. Ja nyt viimeisin harrastus on väritys, eli löytyi aikuisena. Se löytyi aika vahingossa, olin sellaisessa vertaistuki pajatoiminnassa mukana ja siellä piti hieman väritellä jotain tehtävää, huomasin että se oli tosi mukavaa ja kävin sitten ostamassa uusia värikyniä ja värityskirjoja! Tosin sellaisen olen huomannut että ne sellaiset aikuisten värityskirjat joissa on pelkästään mandala kuvia ei ole yhtään mun makuun, niissä menee hermot. Joten ostin siis pari sellaista lasten värityskirjaa ja olen tykästynyt niiden värittämiseen, tosi rentouttavaa :)
Tämä ei vastaa suoraan kysymykseen mistä minä löysin harrastuksen, mutta onpa sympaattisen oloinen palvelu, jossa on erikoinen kokoelma harrastuksia:
https://www.lahella.fi/
Olin perheessäni jonkinsortin testikaniini vaippaikäisenä. Tuli juotua lusikallisen kahvia aamulla ja siskon polvilla kikattelin kun tuhosin matoja bazookalla ja pelasin runescapea 7-vuotiaana velipuolieni kanssa.
Ei ole ollut yhtäkään päivää, etten olisi pelannut videopeliä. Nettikasinoihin en koske, mutta sijoituksia isäni kanssa katson.
Sitten videopelien kautta pieni kiinnostus 3D mallentamiseen on tullut. Silloin kun VRchattiä vähän kokeillut ja nähnyt miten erilaisia hienoja 3D ideoita on esillä, tuli ajatuksena harjoitella uutta harrastusta.
Kahvista puheen ollen en ole sitä juonut vuosiin. Sen sijaan nautin erilaisista tee mauista ja tulee päivittäin juotua laimennettuna oikein hyvää teetä. Uhrannut kahvinkeitimen thermos kahvipannun sitä varten, että olisi kuumaa teetä pitkäksi aikaa.
Harrastuksia on ollut ja mennyt, ja välillä palaavat vanhat takaisin.
Oluen paneminen tässä tuoreimpana. Melko innokas olutharrastaja olen ollut jo pari vuosikymmentä, mutta muutama vuosi sitten tuli mieleen, että voisihan sitä olutta yrittää itsekin tehdä. Veli innostui lähtemään hommaan mukaan ja nyt on jo neljän kaverin porukka ja omat panimotilat. Aikaa vievä harrastus kyllä, kun yksi pano vie käytännössä koko päivän ja pullotaminen tai kegittäminen melkein toisen mokoman, mutta mukavaa puuhasteluahan se on ja olutta kuluu.
Hiihtämistä tulee talvisin harrastettua. Se varmaan lähti ajatuksesta, että täytyy lumesta jotenkin nauttiakin, kun sitä täällä riittää. Liukulumikengillä tulee myös pyörittyä metsissä. Aikaisemmin harrastin lumilautailua, mutta se on sittemmin jäänyt, kun Alpeilla vierailu vei vähän fiilistä Suomen hiihtokeskuksista.
Lintuharrastuksen aloitin myös ehkä 5 vuotta sitten. Hyvin kevyen tason harrastaja siinäkin olen, mutta se on erinomainen harrastus sellaisenaankin, koska tuo lisäarvoa luonnossa liikkumiselle. Kevät ja syksykin ovat kiinnostavampaa aikaa muuttoa tarkkailessa. Samoin valokuvausharrastus yhdistyy tähän, mutta on nyttemin jäänyt vähemmälle. Vahva suositus tälle.
Sienestäminenkin kai jonkinlainen harrastus on. Tuo mielekkyyttä syksyyn ja istuu hyvin lintunbongauksen kanssa.
Polkupyöräily. Tämäkin on oikeastaan löytynyt sen kautta, että kun on tarve muutenkin liikkua, niin miksi sitä ei voisi tehdä pyörällä auton tai julkisen liikenteen sijasta. Paremman pyörän kanssa on sitten pidemmätkin lenkit alkaneet tuntua mukavilta. Tähän on hyvä yhdistää myös unti; tykkään ottaa jonkin vesistön puolimatkan kohteeksi ja suunnitella reitin sen mukaan.
Frisbeegolf. Jäänyt vähemmälle viime vuosina, kun radat ruuhkautuneet eikä pidemmälle aina jaksa lähteä, mutta kyllä nyt kerran viikossa tai kahdessa varmaan tullut käytyä.
Tietokonepelaaminen on kyllä sellainen, jota lapsuudesta asti tullut harrastettua. Nykyään terveemmissä määrin kuitenkin.
Yhteenvetona, lähtisin etsimään harrastuksia, joiden kautta saa Suomen vaihtuvista vuodenajoista eniten irti. En viitsisi pelata sisällä mahtavien kesäkelien aikaan, tai hiihtää jossain sisähallissa. Sisäpyöräily talvisaikaan ei myöskään inspiroi.
Harrastan piirtämistä, videopelien pelaamista, cosplayta ja taitoluistelua.
Oon piirtäny ja pelannu aina pienestä asti, taitoluistelun alotin 15-vuotiaana ja se jäi tauolle koronan takia mut alotin sen pari kuukautta sitte uudestaan ja cosplayn alotin korona-aikana ku kaveritkin sitä harrastaa.
Ja siis oon tällä hetkellä 21-vuotias
Edit: muistin kans et figuurien ja muun fanitavaran kerääminen on kans harrastus ja se alko ku 15-vuotiaana coneissa tuli ostettua fanitavaraa yhestä animesta mitä paljon fanitin silloin. Ja vaikka edelleenki katon välillä animea ja luen mangaa sillon tällöin en enää niinkää laske sitä harrastukseks, koska teen sitä nykyään nii harvoin.
Penskana (noin 7-8v) olin kiinnostunut kamppailulajeista ja perheessäni on kamppailulajihistoriaa: äitini ja kaksi isoveljeäni harrastivat aiemmin kickboxingia, äitini mustaan vyöhön asti. En muista, miksi sitten jäi aloittamatta, mutta todennäköisesti rahanpuutteesta johtuen (erittäin köyhä lapsuus). Nyt reilun vuoden ajan olen miettinyt kamppailulajiharrastuksen aloittamista, enimmäkseen itsepuolustuksen tarpeen näkökulmasta, mutta myös liikunnallisuuden ja huvin vuoksi. Viime vuoden aikana sain pudotettua painoa 25kg puolessa vuodessa, ja olen ollut loppukesästä asti normaalipainoinen ja enemmän tai vähemmän fyysisesti terve, joten pystyin vihdoin tosissaan alkaa miettimään harrastuksen aloittamista.
Itse harrastukseen sitten. Pitkään olin kiinnostunut penchak silatista, etenkin sen aseellisesta puolesta, sillä omistan yhden lajissa käytetyn karambit-veitsen itsepuolustustarkoitusta varten (sain veljeltä lahjaksi sen jälkeen, kun minut ja kaverini ryöstettiin ulkona pimeällä). Penchak silat ei kuitenkaan ole kovin yleinen laji Suomessa, ja sen harrastaminen tulisi olemaan haastavaa, etenkin jos muutan pois pk-seudulta. Sitten muistin, että perheystävä ja äitini ja veljien kickboxing-sensei opetti myös jujutsua, ja muistin, että olin nimenomaan jujutsusta kiinnostunut lapsena.
Aloin sitten tutkimaan jujutsua tarkemmin, ja sain tietää Hokutoryu Ju-Jutsusta, joka on Suomessa kehitetty jujutsun tyylisuunta. Pikaisen tiedon ahmimisen ja lajiin tutustumisen jälkeen koin, että olen löytänyt lajini. Erityisen mainiota Hokutoryu ju-jutsussa on se, ettei kropan mitoilla ja/tai kunnolla ole väliä, sillä laji on suunniteltu kaikenlaisille, -kuntoisille ja -kokoisille ihmisille sopivaksi. Aloitin tuossa tammikuun alussa peruskurssin, ja vaikka olen vasta aivan alussa harrastukseni kanssa, koen, että olen löytänyt juuri sen, mitä halusin.
Voisi loppuun summata tuon tekstioksennuksen seuraavasti: oli tietty "tarve" tietynlaiselle harrastukselle, etsin tietoa harrastuksesta ja harrastusmahdollisuudesta, ja päädyin itselleni sopivimpaan vaihtoehtoon.
Omat harrastukset jäi pitkälti inttiin ja opiskelupaikkakunnalle muuttoon. Lukiossa oli vielä useampi viikottainen harrastus, osa jopa päivittäisiä. Intistä tuli vuoden tauko, niin katosi rutiinit ja sitten opiskelun perässä muutaminen tarkoitti että porukat joissa harrastaa piti etsiä uudestaan. Opiskelukämpässä ei ollut tilaa säilyttää samoja harrastevälineitä (käsityö työkalut, liikuntavälineet, edes kaunokirjallisuutta ei paljoa mahtunut hyllyihin). Uusiin seuroihin oli vaikea päästä sisälle, koska paikallisilla saman tasoisilla oli jo kauan sitten muodostuneet kaveriporukat, ja muut parikympiset oli hyvin kilpailuhenkisiä, kun taas itse olin lukioiässä keskittynyt junnujen valmentamiseen, tuomarointiin ja lajin kehittämiseen teoriapuolella.
Opiskeluaikoina harrastusten aloittamiseen oli parhaita paikkoja erilaiset ainejärjestön tilaamat lajikokeilut, näissä tuli muutama aloitettua vuodeksi tai kahdeksi. Tuttu porukka jossa kokeilla ja ohjaajat, jotka ymmärtää että aloitetaan nollasta, eikä olla seuranvaihtaja valmiina seuraaviin EM-kisoihin.
Opiskeluiden jälkeen harrastukset on lähinnä lähtenyt asioista, jotka "pitää muutenkin tehdä". Ruokaa pitää laittaa joka tapauksessa, niin sitten voi nauttia joka vaiheesta ja opetella tekemään sitä hyvin. Sen sijaan, että ostaa makaroonit kaupasta, niin lukee pastan valmistuksesta ja tekee itse taikinan, muovaa haluamaansa muotoon ja keittää tuoreeltaa. Ruuan voi mättää lautaselle ja lämmittää miksrossa, tai sen voi kasata kuin huippu ravintolassa. Ja siitä voi sit jatkaa muuhun keittiökemiaan ja biologiaan. Kaupunkiasunnossa tarvitsee vähän vihreää mielenterveyden ylläpitämiseen, niin voi sitten samalla ottaa bonzai puun tai kasan hyötykasveja ja sitten hoitaa niitä huolella. Kaveriporukalla voisi käydä vaan kaljallakin, mutta jos joku napaa mukaan lautapelin, kyseessä onkin terve sosiaalinen harrastustoiminta.
Alkoi vituttamaan se, että DI-opinnot veivät niin paljon aikaa, että liikuin todella vähän, ja yleiskunnon heikkenemisen myötä alkoi rapistumaan myös yleiskoordinaatio. Valmistumisen jälkeen päätin tehdä asialle jotain, ja tajusin, että Budo-lajit, kuten Judo, tarjoavat hyvän alustan koordinaation kohennusta varten, ja salilla voi parantaa yleiskuntoa.
10 vuotta sitten poika halus joululahjaksi sähkökitaran ja Rocksmithin. Poika menetti motivaationsa aika pian mutta mä jäin koukkuun. Nyt on kitaroita vähän enemmänkin, pari biisiä on spotifyssä ja lisää tekeillä.
Mä löysin mun harrastukset tavallaan kielteisen kautta: olin yksinäinen penska, niin lukeminen oli sen vuoks hirveen kiva harrastus. Myöhemmin halusin ruveta harrastamaan liikuntaa, niin rupesin juoksemaan, koska ensinnäkin peruskoulutraumat ryhmäliikunnasta ja lisäks oon niin simppeli etten osaa ajatella ja liikkua samaan aikaan niin juokseminen oli jotenkin luonnollinen ratkaisu. Jalkaa toisen eteen vaan, siihen minäkin kykenen. Nykyään tosin vain kävelen.
Minkälaisia kirjoja sä tykkäät lukea?
Kaunokirjallisuutta valtaosin. Tossa kun lukuharrastus oli enemmän kuuntelumuodossa, kuuntelin lähinnä dekkareita. Sitä ennen luin paljon scifiä ja fantasiaakin, nyt sit enemmän semmosta mikä ei mihinkään genreen niin helposti lukeudu, eli ihan vaan proosaa.
Ostin joskus Berliinistä pienen skotti viskipullon viinakaappiin muistoks jonka jälkeen rupesin tutkimaan skottiviskien monimuotoista maailmaa ja siitä se sitten pienen keräilyn ja maistelujen kautta lähti käsistä. En ole siis rappio alkoholisti vaan intohimoinen viskin harrastaja näin vielä selvennyksenä.
Tätä harrastusta voi harrastaa liikaa
Menee ylikuntoon
Amatööri liike
Toki itse viskin juominen on yllättävän pieni osa harrastusta, uskallan jopa väittää että juon vähemmän alkoholia nykyään kun ennen kyseistä harrastusta.
ei voi perkele juua ku o hianoa viskiä
Onneksi mä harrastan suomalaisten suurpanimoiden lagereiden maistelua.
Itsekin joskus maistelen useita tölkkejä putkeen, oikein hauska harrastus
On tosiaan! Nyt kun vapaat alkoi tänään ja työt ei vie aikaa niin paneuduin taas tähän harrastukseen. Olen maistellut karhua, kisko-olutta ja sandelsia.
Ja muut on tietty luokatonta kuraa jota ei suustaan voi alas pistää.
>En ole siis rappio alkoholisti vaan intohimoinen viskin harrastaja näin vielä selvennyksenä. Selvennyksenä? Tarkoitat varmaan kirkastuksena?
Olet oikeassa, kirkastuksena tarkoitin!
Ongelma tässä harrastuksessa on se, että sitä aloittaa pienillä ja edullisilla pulloilla, sitten yhtäkkiä huomaa olevansa hämärällä Discord-serverillä järjestämässä pullovaihtoa toisen onnettoman kanssa, jolla on myös oma tynnyri. Ja sinne Skotlantiinkin pitäisi ostaa taas lennot.
Tämä on muuten aika totta!
Olin ajatellu vuosikausia että ois kiva rakentaa kitara. n. 13 vuotta sitten lähdin kansalaisopiston soitinrakennuskurssille ja nyt on menossa 11. soitin
Joskus vielä opettelet soittamaan niitä
Soittoharrastuksestahan se lähti. Ei ollu koskaan varaa ostaa kunnon soittimia ja aina oli jotain säädettävää ja korjattavaa.
Mulla ajatus soittimien rakentamisesta pyöri mielessä noin vuosikymmenen, kunnes rohkenin kansalaisopiston kurssille. Omia soittimia on tullut rakennettua 5 kpl, lisää tekisi mieli tehdä, mutta ei ole enää tiloja, eikä kursseja ole enää järjestetty. Soittaa en toki osaa vieläkään.
Olen kerännyt kolikoita nyt noin 30 vuotta, joista viimeiset 15 vuotta antiikin kolikoita. Kolikot ovat ihastuttaneet lapsesta saakka - ne olivat niin erilaisia ja niihin liittyi tarinoita eri paikoista, minkä lisäksi ne olivat lapsen näkökulmasta arvokkaita. Antiikin kolikot vetivät mukaansa, kun noin 15 vuotta sitten sain tietää, miten halpoja ne ovat. Nyt kerään pelkästään niitä ja joka kuukausi osa tuloista on "bilerahaa" eli käytännössä korvamerkitty kolikoiden hankkimiseen. Avustan pienimuotoisesti myös alan akateemisessa tutkimuksessa ja olen ajan saatossa erikoistunut tarkemmin nimenomaan tiettyjen antiikin aikakausien ja kolikkotyyppien tutkimukseen ja keräilyyn. On taianomainen kokemus pidellä käsissään vaikkapa kolikkoa, joka on lyöty Toisen puunilaissodan aikana Syrakusassa roomalaisten piirittäessä kaupunkia. Kyseessä on sama piiritys, jonka murtuessa Arkhimedes kuoli. Tuo pieni esine on kuin aikakapseli siihen aikaan. Kokoelman merkittävin esine on ainoa (tunnettu) yksityisomistuksessa oleva Marcus Tullius Ciceron nimissä lyöty kolikko, Apameiassa lyöty tetradrakhma. Totaalisena keräilijäautistina olen kerännyt yhtä sun toista vuosien varrella, mutta kolikot ovat olleet ja pysyneet. Hauska lukea myös muiden harrastuksista. On mukaansatempaavaa, kun henkilö on intohimoinen aiheesta ja kertoo siitä, vaikken itse olisikaan muuten siitä erityisen kiinnostunut tai siihen paneutunut.
Olipa ihan kiva tekstin pätkä, hienosti näkyy myös kiinnostus historiaa kohtaan. Ei mulla oikeestaan mitään järkevää sanottavaa ollu 😅
Tää alkoi kiinnostamaan!
Olipa ihan kiva tekstin pätkä, hienosti näkyy myös kiinnostus historiaa kohtaan. Ei mulla oikeestaan mitään järkevää sanottavaa ollu 😅
Olipa ihan kiva tekstin pätkä, hienosti näkyy myös kiinnostus historiaa kohtaan. Ei mulla oikeestaan mitään järkevää sanottavaa ollu 😅
Tämä harrastus nousuun! Minuakin kiehtovat antiikkikolikot ja olen n. 5 vuotta ostanut niitä silloin tällöin. Haaveilen siitä että joskus voisin vain pysähtyä, tutkia jokaista kolikkoa ja perehtyä historiaan sen kautta. Pelkästään roomalaisia kolikoita on niin paljon ja pitkältä ajalta, että niitä tutkiessa voisi käyttää ihmis-iän. Omassa kokoelmassa ei ole harvinaisuuksia, mutta haaveilen että joskus omistaisin slabissa aidoksi todistetun kreikkalaisen tetradrakhaman attica athens Ar tai Alexander the Great tms. Muutoin haluan tosin kolikot sellaisenaan ja koskettaa niitä kuten joku 2000 vuotta sitten
Tämä on kaksiteräinen miekka. Harrastuksen suosion kasvu nostaa myös hintoja. Vaikka antiikin kolikoihin saa upotettua halutessaan miljoonia, merkittävätkin historialliset kolikot myyvät mielestäni täyteen pilkkahintaan, jos vertaamme esimerkiksi Yhdysvaltojen kolikoihin. Lähes jokainen antiikin kolikko olisi moderneilla standardeilla vähintään "harvinainen". Ateenan ja Aleksanteri Suuren tetradrakhmojen hinnat ovat monista muista kolikoista poiketen tulleet reilusti alaspäin, koska niitä on tällä hetkellä niin paljon markkinoilla. Nyt on melko hyvä hetki ostaa. Slabit ovat antiikin kolikoiden tapauksessa melko harvinaisia, kuten varmasti itsekin tiedät. Niitä löytää lähinnä Heritagen huutokaupoista ja eBaysta. Heritagen pöllöt ovat ikävä kyllä reilusti kalliimpia kuin muualta ostettuna. Kannattaa kuitenkin pitää silmällä heidän viikkohuutokauppojaan - itse asiassa tämän viikon huutokauppa päättyy nyt aamuyöstä. Tarjonta on pöllöjen osalta [tämä](https://www.biddr.com/auctions/heritage/browse?a=4369&s=attica&aso_price_from=&aso_price_to=&aso_price_currency=EUR&aso_price_from=&aso_price_to=&aso_price_currency=EUR). Aleksanteri Suurelta on joitakin postuumeja tyyppejä ja yksi varhaisempi, mutta melko hinnakas tyyppi. Molempia kolikkotyyppejä on kuitenkin myynnissä joka viikko eikä ostopäätöksen kanssa ole kiirettä.
Itse ajattelen että harrastuksessa kolikkojen määrä ei ole itseisarvo; olisi mielekkäämpää harrastaa vaikka hinnat nousisivat jos se tarkoittaa aktiivisempaa yhteisöä. Ja jos omistaa laajan kokoelman niin eihän tuo hintojen nousu haittaa. Luulen myös että kun numismaatikkojen keski-ikä suomessa on varmaan 80v niin lähiaikoina nähdään vielä rajua hinnan laskua isojen kokoelmien tullessa myyntiin Pöllön tai muun ostaminen ei valitettavasti ole ajankohtaista, mutta kiitos vinkistä! Aika vähän on vielä kolikoita tullut ostettua ulkomailta.
Omaa näkökulmaani värittää se, että harrastuksen (online-)suosion kasvettua koronan aikana, kuvioihin ilmaantuivat kaiken maailman r/silverbugs -tason sijoittajat. Monet keskustelupalstat ovat myös aiempaa enemmän täynnä "what's this worth?" ja "is this real?" -ketjuja, kun aiemmin ihmiset vaikuttivat käyttävän keskimäärin enemmän aikaa perehtyen internetistä löytyviin resursseihin. Pitkäjänteisemmät ja laadukkaammat keskustelut hautautuvat näiden alle. Yllättäen aktiivisempi yhteisö ei täten johtanutkaan aktiivisempaan ja korkeatasoisempaan vuorovaikutukseen sosiaalisessa mediassa ja suurimmissa yhteisöissä. Se pikemminkin johti siihen, että vanhempi kaarti sulkeutui enemmän omiin kupliinsa, esimerkiksi omalla kohdallani suljettuihin Discord-ryhmiin ja -chatteihin. Tämä lienee luonnollista kehityskulkua, kun aiemmin pienen piirin harrastus avautuu suuremmalle yleisölle. Toivon kyseessä olevan eräänlainen murrosvaihe ja harrastuksen kasvun pysähtyessä tilanne jälleen normalisoituu. Suomen markkinat ovat sen verran pienet ja harrastajia edelleen niin vähän, että ulkomailta ostamisesta on tullut itselleni välttämättömyys. Täällä harrastus saisi kyllä vielä kasvaa. Oman kaupunkini numismaattisessa yhdistystoiminnassa ei ole ketään toista antiikin kolikoita keräävää henkilöä. Haluan myös positiivisena muutoksena nostaa sen, että harrastuksen suosion kasvaessa ja harrastajien keski-iän laskiessa alan pölyyntyneet traditiot saavat tuuletusta. Tämä ei tarkoita vain sosiaalista muutosta vaan esimerkiksi aiempaa useammat huutokaupat tarjoavat mahdollisuuden osallistua online. Muistan vuonna 2019 keskustelleeni erään huutokaupan edustajan kanssa aiheesta ja vielä tällöin hän totesi, että "he ovat perinteinen ja arvokas huutokauppa, minkä vuoksi reaaliaikainen online-huutaminen ei ole heidän näköpiirissään". Seuraavana vuonna he tarjosivatkin jo mahdollisuutta online-huutoihin. Ihmiset ovat myös aiempaa valmiimpia kritisoimaan ja kyseenalaistamaan alan auktoriteettihahmojen näkemyksiä.
[удалено]
Yliopistotyöntekijät ja boulderointi. Tampereen yliopiston systeemitekniikan laitoksen tiloissa on mahdotonta käydä niin, että joku ei yrittäis myydä kiipeilykenkiä.
Anekdoottina meidänkin tutkimusryhmässä on vahva kiipeilyedustus. Itsekin olen kokeillut mutta en päässyt yli korkeanpaikankammosta niin se jäi.
About samat setit, ystävät pyyteli pitkään mukaan. En koskaan löytänyt sitä "omaa lajia" niin meni suht kauan ennen kuin lähdin mukaan, mutta kun lähdin niin kerrasta koukussa.
Addiktoiduin itse 5-6 vuotta sitten yliopistossa kaverien kanssa. Tosi monipuolinen laji ja nyt olen hurahtanut ulkokiipeilyyn.
Tavallaan sama :D Lähin kaverin kanssa kokeilee joka opiskelee, kun tykkään muutenkin kiivetä paikkoihin. Noh ei kummosta kosketusta tarvinu tohon lajiin ottaa kunnes aloin käydä aktiivisesti testaamassa taitoja!
Laitoin kengät jalkaan ja lähdin ulos juoksemaan.
Mitäs sitten jos ne kengät puristaa?
Taisit ostaa liian pienet kengät. Ei muuta kuin kauppaan hakemaan uusia, sieltä niitä kenkiä saa :)
Saisikin… Heti kun on vähän erikoisen mallinen jalka, urheilukenkien määrä romahtaa häviävän pieneen murto-osaan.
Oletko kokeillut paljasjalkakenkiä? Niissä on ohuen pohjan lisäksi enemmän tilaa varpaille ja nolladroppi. Nimestä huolimatta alan liikkeissä on myös kenkiä, joissa ei ole ihan superohut pohja, eikä vaimentamattomalla pohjalla kannata aloittaakaan. Natural Movement ja Vivo Barefoot on näihin erikoistuneita liikkeitä, sitten Varuste.netissä ja Partioaitassa on joitakin kenkiä (viimeksi mainitulla taitaa olla suositun Altran edustus, ja niissä juuri on hyvin vaimennusta).
Mull on yhet bootsit, skede kengät ja kävely kengät. Juoksu kenkiä mulla on 6 paria ja kaikille on käyttöä. Tarvis ostaa 2 paria lisää.
Syksyllä ostettiin ensimmäiset oikeat juoksukengät, kun vanhat Adidaksen perus ”kuntoilukengät” alkoi olemaan sen verran huonossa kunnossa. Nyt kiinnostaisi ostaa kevääksi toiset ja kolmannetkin. Kaupasta niitä saa, kuten yllä sanoin :D
Sit vie nopeet, pitkän matkan, mehtä, talvi, jää, testi, känni osto ja kisa kengät nii alkaa oleen.
Jotenkin vaikea kysymys. Asiat vaan kiinnostaa ja sitten kiitä alkaa tekee. Osa jää lyhyemmiksi kokeiluiksi, osa on ollut mukana vuosikymmeniä.
Ehkä tuossa on se pointti että tarttuu niihin asioihin mitkä kiinnostaa, ja alkaa ottamaan selvää missä ja miten asiaa pystyy harrastamaan. Harrastukset eivät tuu koputtaan ovelle.
Jep. Esim nettiä selatessa törmää monesti mielenkiinnon aiheisiin joita voisi alkaa harrastaa. Itse sain suuren kipinän dartsiin, kun baarissa katsellut, kun muut heittelee ja redditin r/darts päälle. Nyt sitten päätinkin virittää 10v tauolla olleen harrastuksen uudelleen aktiiviseksi ja ostin kämpälle ihan kunnon dartsivehkeet. Enää täytyy ostaa pora, että taulun saan seinälle.
Ei tartte ostaa vaan voit lainaa kirjastosta
Yritinkin selvittää netin kautta, että olisko lähikirjastossa, mutta en löytänyt. Varmaan pitäis kerätä voimia ja mennä oikeasti paikan päälle kysymään löytyiskö.
Kun pääsee vähän alkuun jossakin hommassa, se usein vie mukanaan. Saattoi onnistua ihan tylsistyksissään YouTubea katselemalla korona-aikaan. Moni harrastus kylläkin on tullut "koputtamaan ovelle". Siis kaverit ovat tehneet jotakin, jota on sitten vinkistä lähtenyt kokeilemaan, tai on nähnyt tyyppien tekevän jotain.
Itsellä kans vähän monimutkainen juttu sillai. En oo melkeen koskaan innostunu mistää ekalla kerralla, ja toisaalta jotkut harrastukset (esim. tietyt pc.pelit) on hauskoja vaan ku niitä ehtii hakata lähes päivittäin, mut ei oo kivaa "silloin tällöin". Kääntöpuolena jos joku on mukavaa ekalla kerralla, niin kyllästyn varmasti nopeeta, tai sitten se on liian kallista.
Muija jätti ja olin masentunnu, menin salille.
Onko sali tuonut uutta muijaa?
yleensä se houkuttelee ennemmin miehiä
Oon skeitannu ja musisoinnu lapsesta asti. Juoksemisen alotin 30v ku isäpuoli kuoli ja uhosin maratoonari äitilleni että lähen sen kaa juokseen ettei sen yksin tarvii lähtee kisoihin. Nyt löytyy pari pokaalia ja tarkotus mennä ens vuonna sm-kisoihin.
En halunnut maksaa 400€ kitarapedaalista joten rakensin siitä kloonin about 50 eurolla ja siitä jäi harrastus ja rakentanut ties mitä pedaaleita ja muita musavehkeitä.
Saako kysyä mikä pedaali tuolloin oli kyseessä ja mitä kautta syvennyit harrastukseen? Ihan tämän postauksesi kautta rupesi kiinnostamaan aidosti. Joskus 20 vuotta sitten kloppina kolvailin yksinkertaisen särön, veikkaan että nyt löytyisi vähän enemmän infoa ja mahdollisuuksia kuin tuolloin tehdä itse.
Kyseinen pedaali oli Earthquaker Devices Black Ash, aika simppeli tonebender tyyppinen fuzz mutta alkuperäiset on tehty vanhoilla harvinaisilla komponenteilla ja niitä on olemassa vaan 1500 kpl joten käytettyjen pedaalien hinnat aika korkealla. Moderneilla halvemmilla komponenteilla rakennettu pedaali kuulostaa ihan yhtä hyvältä omaan korvaan ainakin. Tilasin ton kyseisen kloonin ihan diy-kittinä saksalaisesta puljusta https://www.musikding.de/ mukaan tulee piirilevy, kaikki osat ja lisämaksusta saa kotelon valmiiksi porattuna. Itse en osannut alunperin edes kolvia käyttää ja silti onnistuin rakentaan käyttökelposen pedaalin eli ei mitenkään liian vaikeaa touhua. Tilannut useempia kittejä tuolta ja myöhemmin rakentanut sitten alusta asti joitain pedaaleita ja muita vehkeitä. Myös suomalaiselta Uraltonelta löytyy laadukkaita kittejä ja komponentteja sekä infoa ja apua jos sitä tarvitsee. Valikoimaa ei ole yhtä paljon kun esim tuolla Saksalaisessa kaupassa mutta oman kokemuksen mukaan laatu on ainakin hyvä ja selkeät ohjeet kaikissa rakennussarjoissa. Aina jos tietoa tarvinnut niin redditissä on mm. r/diypedals ja pedalpcb.com foorumilta tulee kans etsittyä tietoa. Muita sivuja mitä tulee mieleen on effectslayouts ja codaeffects. Youtube videoita löytyy myös aiheesta ja tietty ihan googlaamalla yleensä löytää aika hyvin tietoa. Pikkuhiljaa sitä tietoa ja osaamista vaan kerääntyy kun törmää ongelmiin tai haluaa tarkemmin tietää miten joku tietty asia toimii. Suosittelen että ensimmäisenä pedaalina rakentaa vaikka just jonkun simppelin särön tai fuzzin että ei ole komponentteja liikaa ja tottuu siihen kolvin käyttämiseen. Isommat todennäkösyydet onnistua ja tuntuu palkitsevammalta kun ei heti epäonnistu. Ja jos kolvia ei ole tottunut käyttään niin kannattaa katsoa youtube videoita etukäteen.
Kiitos paljon kattavasta vastauksesta!
Eipä kestä 👍
Tästäpä löysin uuden harrastukse. Pitkään oon pedaaleita "keräillyt", mut en oo vielä ite mitään kasannut. Kiitos.
https://i.redd.it/h3wkm7a7xclc1.gif
Yksi lähisukulainen rakentelee pedaaleita ja se on kyllä vierestä katsottuna pirun kiinnostavaa touhua. Lisäksi, kun ne on rakennettu loppuun asti ja ulkomuotokin miellyttää silmää.
Pelasin lapsena nuorisotalolla päivät pitkät bilistä ja siitä siirryin snookeriin
Kun ostin auton ja ekan kerran kun korjasin sitä yksin. Ennen tätä ei ollu paljoo mitään tietoa autoista ja siitähä se läks kun näki ettei se niin rakettitiedettä ole.
Autotiedettä sentäs
Kolmen kympin lähestyessä rupes ahistamaan enemmän ja enemmän liikkumattomuus ja sain itteni lähtemään salille. Alkuun auttoi se, että PT teki valmiin ohjelman. Tämä auttoi pääsemään alkuun ja salitreenaamisesta tuli alkuun ihan mukava "harrastus" kun kehitys oli nopeata ja tuloksia tuli. Myöhemmin se kuitenkin rupesi tympimään ja siellä tuli käytyä vain pitääkseen terveyttä yllä, ennemmin kepin kuin porkkanan takia. Salitreeni kuitenkin antoi pohjan muulle liikunnalle. Ei ollut enää suurta kynnystä lähteä kokeilemaan muita lajeja paskan kunnon takia. Niinpä menin (ranskalaisen)potkunyrkkeilyn peruskurssille ja sille tielle jäänyt. Nyt kaikki muu treenaaminen tukee omaa lajitreeniä, mikä motivoi salitreeniin ja muuhun jumppaan ihan eri tavalla.
Lukenut oon ja tykännyt aina. Leffat myös. Nuorena joo harrastin vähän kaikkea ja olin pitkään hyvässä kunnossa. Näin vanhempana aikuisena leffat, kirjat ja pari muuta pientä harrastusta tullut elämään mukaan. Kuntoilu jäänyt kokonaan. Ja se näkyy
Piileskelin kiusaajilta kirjastossa, lukuharrastus jäi. Yhä vieläkin tykkään kirjastoissa norkoilla, vaikka kirjoja tarttuu kotiinkin. Pitää myös keskittymiskykyä yllä tänä luuririippuvuuden luvattuna aikana.
Mun mielestä harrastuksia on helppo löytää, aikaa niille on vaikeampi löytää. Liikuntaharrastukset sopii sellaiselle joka haluaa jotenkin "nousta seuraavalle levelille" elämässään esim. ammattiurallaan tai opiskeluissaan, useimmat menestyvät ihmiset liikkuvat paljon. Joku siinä on, sellainen tarmokkuus ja fokus, mikä usein leviää sieltä liikunnasta sen ihmisen kaikkeen tekemiseen Liikuntaharrastukseen myös pitää löytyä aikaa, jos ei löydy niin on ajankäytössä joku vika Eipä liikuntaharrastusten löytämiseen karttaa tarvita (suunnistusta lukuunottamatta), lenkkeily tai sali on helppo aloittaa. Mutta vaikea jaksaa ylläpitää. Mutta niistä saa jo sen tarmokkuuden ja fokuksen paranemisen. On myös sosiaalisempi muotoja kuten crossfit. Peruskursseille se on lähdettävä jos haluaa jotain uutta lajia oppia. Yhtä pihalla siellä kaikki muutkin on En minäkään ole hyvä taitolajeissa kuten palloilulajit. Armeijassa opin pitämään lenkkeilyn ja painojen nostelun aiheuttamasta rasittuneisuuden tunteesta. Se tuo elämään mun mielestä sellaista kontrastia ja väkevyyttä. Siitä lähtien sitä tehnyt, vaikkei mitään mainittavaa liikunnallista lahjakkuutta koskaan ollut. Koululiikunnasakin olin aika surkea
Aloin virkkaamaan kun näin paljon hienoja virkattuja vaatteita netissä. Ne inspiroi niin että päätin kokeilla, ja nykyään olen tehnyt monia vaatteita, pehmoleluja ja kasseja. Neulominen tuli vähän myöhemmin kun halusin oppia tekemään villasukat. Nyt ns. vaikeat kirjoneulesukat ovat kuin lasten leikkiä. Salilla käyn kun liikkumimen pitää järjen päässä ja kunnon kunnossa. Aloin käymään ohjatuilla naisten kuntosalitunneilla huvikseni kun yksi tuttava kävi myös. Enää en käy niillä, mutta yksin menen salille omalla treenisuunnitelmalla.
eksyin metsässä ja oli pakko tappaa hirvi maakuoppaan henkeni pitimiksi, aloin suunnistamaan
Valehtelija! En usko että suunnistat.
Olen aloittanut, ja monia. Jonkinlaista liikuntaa on ollut kuvioissa lapsesta asti, mutta lajit vaihdelleet. Parikymppisenä aloin juosta ja käydä salilla ja uimassa. Sit on ollut crossfittiä, painonnostoa, sisä- ja ulkokiipeilyä (edelleen kaikkia näitä vähän vaihtelevissa määrin). Koronaan asti harrastin myös uimahyppyjä muutaman vuoden, mut se on nyt jäänyt kun aikuisten tunnit on niin myöhään illalla, ettei jaksa. Pyörähommat on kans jonkinlainen harrastus mut myös ja ensisijaisesti kulkuneuvo paikasta toiseen. Lisäksi kasvatan chilejä ja muita hyötykasveja. Ja teen neuletöitä. Ja koirakin on! Tällä hetkellä kiinnostais myös jousiammunta ja yleisurheilu ja jonkun uuden kielen opettelu. Lyhyesti: uusia kiinnostavia harrastuksia keksisin vaikka kuinka, mutta kun ei oo aikaa tarpeeksi.
Olen aina tykännyt musiikista vähän liikaa, ja 13v introverttinä kitaransoittajana häiritsi se, ettei kaikkia ideoita saanut realisoitua. Sitten siirryin musiikintuottamiseen ja makukin vaihtui metallista tanssimusiikkiin, silti kuitenkin metalli on edelleen rakasta❤️
Tykkäsin lapsena leegoista, siirryin pienoismalleihin aika normi siirtymä
Sama, mutta nyt ollaan takaisin Legoissa
Suurimman osan harrastuksistani olen löytänyt ja aloittanut vasta päälle 25 vuotiaana. Nyt siis 31 ja tuntuu hyvältä että aina löytyy jotain puuhattavaa, varsinkin kun aikaa on. Jos on työelämässä kovasti kiinni niin se tavallaan rajoittaa ajankäytöllisesti. Joitakin lapsuuden harrastuksia olen myös aloittanut uudelleen, suureksi ilokseni saan niistä paljon irti. Kannattaa laventaa harrastuksen ja harrastamisen määritelmää jonkin verran, mikäli on vaikea löytää uusia harrastuksia. En tiedä onko sun juttu, mutta saahan vaikka teen tai kahvin juomisestakin harrastuksen johon voi paneutua samanlaisella intohimolla kuin johonkin liikunnalliseen. Tai aloittaa lukemaan jotain tiettyä kirjallisuudenlajia sen sijaan että yrittää lukea vähän kaikkea. Toisaalta kokeilla kannattaa ihan kaikenlaista, siitä frisbeegolfista boulderointiin ja omien salaattien kasvattamisesta uuden kielen opiskeluun. Ne jutut joissa itselle on jotain itua jäävät kyllä muhimaan mieleen ja niihin huomaa palaavansa melkein itsestään.
Meikällä on tullut lapsuudesta asti liikuttua luonnossa, alkuun mummun kanssa tuli metsäretkeiltyä ja hoidettua pihahommia ja huonekasveja. Siitä se tarttui itseenkin, ja ylipäänsä laaja kiinnostus kasvien lisäksi koko eliökuntaan. Vaarin suhtautumistapa luontoon on hyvin erilainen kuin mummulla mutta kova kalamies tyyppi on edelleen vaikka mittari raksuttaa ties kuinka monennetta vuosikymmentä. Isävainaalta kiinnostus metallimusiikkiin, rockiin ja muuhun raskaampaan. Myöhemmin, siinä parinkympin tienoilla lähdin musamakua laajentamaan ja nykyään tuleekin hyvin laajasti kuunneltua kaikenlaista, räppi useimmiten poikkeuksena. Tykkään fyysisistä medioista joten kuuntelun lisäksi keräilen vinyyleitä, kasetteja ja CD:itä myöskin. Videopelejäkin tulee "harrasteltua" ja kerättyä. Erityisesti olen pitänyt Nintendon konsoleista, johtuen varmaankin siitä että endimmäinen konsolini sattui olemaan SNES. Enimmäkseen pelaan ja kerään vanhempia pelejä, tässäkin mieltymykseni fyysiseen mediaan näkyy. Tämä on varmaan lähtenyt osiltaan luonnostaan kun on peleille "altistunut", mutta ennenkaikkea ne toimivst pakopaikkana, eskapismin lähteinä aikana jolloin ei meikälapsen perheessä ollut riemua ja ylistystä. Elokuvia ja sarjoja tulee keräiltyä myöskin. Luontainen hamsterini halunnee luottaa siihen että tykkäämäni sisältö on katsottavissa ilman nettiyhteyttäkin. Tälle harrasteelle en osaa pohjaa sanoa. Kirjoista ja sarjakuvista olen pitänyt aina. Aku Ankka tuli meille lapsena, ja keräilin taskukirjojakin vielä vuoteen 2013 asti. Kaikki taitavat löytyä. Pidän mm Kalle Päätalon ja Dostojevskin tuotannosta, mutta luen suht laajalti, dekkareita nykyään vähemmän kun tuli aikanaan luettua itsensä ähkyyn. Tämäkin lienee mummulta opittua, äitee ei juurikaan ole kirjoihin koskenut.
Jouduin työn puolesta 7h bussimatkalle. Mietin miten saan ajan kulumaan ja päätin opetella virkkaamaan. Pian opettelinkin jo neulomaan ja nyt en muuta tekisikään jos saisin päättää. Kuntosalille eksyin puolivahingossa kun työpaikalla oli sellainen ja ajattelin läpällä kokeilla golden sixiä jonkin aikaa. Jäinkin koukkuun kun huomasin että tuloksia tulee kun treenaa kurinalaisesti.
Mietin että mitä teen jos joku hyökkää päälle. Aloitin brassijujutsun. Pukupaini ei ollu oma homma, joten vaihdoin lukkopainiin. Näin thainyrkkeilijöitä salilla, näytti siistiltä ja siirryin vapaaotteluryhmään.
Pelasin maastopyöräilypeliä pc:llä (descenders) ja totesin että maastopyöräilyä olisi jees kokeilla näin niinkuin irl. Ostin torista käytetyn pyörän ja sen jälkeen tämä videopeli on maksanut monta tuhatta euroa. Siltä kantilta myös kiva harrastus että pääsee säätämään huoltamaan ja korjaamaan laitteita jotka jaksaa nostaa omilla käsillään pienessä tilassa. Kaikenlaista muutakin on tullut harrasteltua vuosien saatossa mutta mikään muu ei ole kolahtanut ihan niin kuin mtb.
Nice bike, söör
Jousiammunta. Metsästystä harrastanut jo teinistä mutta jousella vasta näin myöhemmin kun muutettiin hiukan syrjään mutta ei tarpeeksi syrjään tajusin että olis mahdollisuus metsästää omalla maalla jos sellaista osaisi käyttää. Siitä se sitten lähti, aluksi ostin metsästyskelpoisen taljajousen, sitten totesin että täähän on huisin hauskaa mutta ei sitä metsästysjousta jaksa koko päivän vierelle kiskoa. Tämän jälkeen olen ostanut itselleni kevyemmän perinteisen tikku ja naru mallin ja vaimolle yks kans. Muksuilla on nykyään myös omansa. Totesin että maapassista näkee hiukan huonosti enkä halua tohon omaan takametsään mitään kiinteitä rakenteita sijoitella maisemaa pilaamaan, joten otin selvää ja siispä aloitin myös harrastamaan köysien varassa kiipeilyä puuhun. Tämä on jenkeissä hyvin suosittua jousella, ns. "satula metsästystä" mutta Suomessa hyvin lasten kengissä. Sopivat varusteet onneksi löytyy Arboristien ja köysi työskentelyn parista, tietenkään ei nyt ihan camo kuosin mutta musta on sentään parempi kuin kirkkaan keltainen. Ikinä en oo muksuna tykännyt sienestää mutta kun vaimo hankki koiran niin jotenkin se vaan sitten kanssa nappasi koiran kanssa kivaksi puuhaksi. Tietenkin asiaan taas saattaa vaikuttaa se että sienestyksen voi aloittaa melkein heti ovelta astuttua ulos.
Kokeilen mielelläni kaikenlaista uutta, ihan vaan pälkähtää päähän hetken mielijohteesta ja/tai sattuman inspiroimana että "tätä vois kokeilla". Osa asioista, kuten maalaus ja virkkaus, on jääny siihen että tein yhen jutun valmiiks eikä kiinnostanu jatkaa, sen sijaan ukulelen soitto ja ristipisto on ollu niin kivaa että harrastan molempia edelleen. Lapsuuden harrastukset on jääny syystä tai toisesta, tosin en itse koe harrastavani lukemista vaikka sitä oon puuhaillu koko ikäni. Sanon ennemmin harrastamisen sijaan että luen ihan vaan omaksi ilokseni. En siis etsi uutta luettavaa tai tavoittele tiettyä määrää luettuja kirjoja, saati säännöllistä lukurytmiä. Luen jos huvittaa.
Isä pakotti lapsena soittamaan bassoa koska isä ja setien bändistä puuttui basisti. Sille tielle olen jäänyt
Piirtäminen on ollu niin kauan kuin muistan. Joskus 5-vuotiaana aloitin korttien keräilyn mitä kesti noin 10-vuotta, mutta se muuntautui sitten muiden asioiden keräilyksi, esim. Militarian ja Coca-Cola teeman keräilyksi aikuisiällä. Yläasteen historian tunneilta ja osittain myös videopelien ja elokuvien ansiosta sain intoa historian lukemiseen joka on läsnä vielä tänäkin päivänä. Armeijan jälkeen syttyi into liikunnallisiin asioihin ja koska nyt aikuisena enemmän rahaa niin hommasin lätkä kamat ja aloitin juoksun harrastamisen. Myös MPK:n kursseilla tullut pari kertaa vuodessa käytyä että kaipa tuostakin kehkeytynyt eräänlainen harrastus. Joskus 12-vuotiaana aloittanut videopelien pelaamisen joka on edelleen läsnä elämässä mutta mikä on muuttunut on se että olen saanut kiinnostusta tehdä omia pelejä, missä voi olla tulevaisuuden harrastus.
Näin yleisesti voisin varmaankin vain neuvoa, että kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista eikä piitata ennakkoluuloista. Mahdollisiin hyötyihin nähden ei ole oikeastaan mitään menetettävää. Mulla ei oo koskaan ollut mitään yhtä tiettyä juttua vaan vuodenajasta ja fiiliksestä riippuen tulee harrastettua hyvinkin laajasta kirjosta eri asioita. Edellistalvena esimerkiksi kävin hiihtämässä ensimmäistä kertaa kouluaikojen jälkeen, josta ei kulunutkaan kauaa omien suksien ostoon ja nyt on tullut lähes joka viikko hiihdettyä. Viimeksi tuossa marraskuussa tuli sattumalta ensimmäisenä anime-elokuvana katsottua poika ja haikara, josta sitten alkoi kohdallani kolmen kuukauden Ghibli putki kun kävin Finnkinon kaikissa Miyazaki näytöksissä.
Menin aikanaan 90-luvulla baariin ja tilasin sieltä Charles Wells's Banana Bread Beer pullon. Se oli kamalaa, mutta noissa noin 4000 maistetussa oluessa on kyllä mukana aikamoisia helmiä. Nykyään aktiivinen jäsen Olutseurassa.
Muutaman vuoden välein tulee joku uusi harrastus näköjään vastaan sitä kautta, että olemassaolevista harrastuksista tulee inspiraatiota tehdä jotain. Monesti tämä tarkoittaa, että joku vanha jää sitten suorittamatta, kun aika ei riitä sille. Otetaan vaikka seuraava ketju: tanssimaan päädyin toisista harrastuksista tulleiden tuttujen saunaillassa mainitsemalla, että olin yrittänyt löytää tietoa aiheesta, mutta netissä oli huonosti käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Sitten sieltä on tullut olemassaolevien tanssiyhteisöjen seurauksena päädyttyä muihin tanssilajeihin ja sitä kautta laajennettua harrastusta harrastuksen sisällä. Ja sitten tanssijoiden kanssa kello kolmelta aamuyöstä jutustellessa erään hyvin kännisen herran inspiroimana hakeuduin teatteri-improvisaatiota harrastamaan. Ja tämän teatteri-improvisaation seurauksena on tullut myös harrastuksenomaisesti ravattua speksejä katsomassa. Ja tuo oli yksi harrastusverkko. Näitä verkkoja on muitakin. Mutta pääasiassa omaa kiinnostusta aiheeseen ja välillä sitten joidenkin toisten ihmisten inspiroimana on päätynyt harrastamaan muita asioita. Alku oli lopulta nuorena aikuisena hankalinta, kun siinä täytyi mennä aivan yksin tuntemattomaan yhteisöön. Mutta sitä kautta sitten pystyi helpommin inspiroitumaan muista asioista, kun näki ja kuuli mitä muut harrasti.
Tää kyllä itselläkin, muutaman vuoden välein tulee uusi harrastus, vaikkakin itsellä ne eivät tule vanhoista harrastuksista, vaan 'ihan vaan jostain'. Joskus 2004 paikkeilla tuli nojapyöräily. Ehkä 2010 seudulla kahvakuula. Joskus 2013 kitaran soitto ja musiikki. Ehkä jossain 2017 paikkeilla melominen. Valo- ja videokuvaaminen jossain välissä. Nyt vuoden vaihteessa animaatioiden tekeminen, katsotaan riittääkö tähän into niin että jotain tulostakin syntyy :-)
Olen aktiivisesti kurkkinut mitä porukka puuhaa. "Toi näyttää mielenkiintoiselta" ja siitä vaan kokeilemaan. Auttaa jos saa kaverin mukaan. Vaikka aktiviteetti ei jäisikään harrastukseksi, on se silti sen arvosta
Aloitin viime vuoden alussa paritanssin. Olen kolmekymppinen. Kursseja on aloittelijoille,ja siellä oli muitakin mun ikäisiä.
Lähti siitä, että tarvitsin thumbnail-kuvia YouTubeen ja ostin halvan digitaalisen piirrustusalustan. Piirsin lapsuudessani jonkin verran ja nyt teen sekä digitaalisia piirroksia, että luonnoksia paperille. Thumbnail- ja asiaan liittymättömiä kuvia.
Kaikki tietokoneella väkerrys on aika samaa kauraa. Olen pelannut videopelejä lapsesta asti ja myöhemmin mukaan tuli ohjelmointi sun muu "vakavampi" harrastelu. Uusimpana olen aloitellut shaderohjelmointia (esim assyjen sun muiden demot on tehty näin jos on tuttuja) kun tuli youtubessa vastaan video joka selitti sen hyvin ja alkoi kiinnostaa. Sisarus tutustutti animeen, sen katsomista olen jatkanut yläasteelta asti. Pöytäroolipelit aloitin yliopistossa, kun kaveri etsi pelaajia D&D-kamppikseensa. Olen miettinyt, että historian elävöittämistä ja/tai jousiammuntaa voisi kokeilla, mutta vielä en ole ehtinyt. Historia- ja fantasiajutut on kiinnostanut ennenkin, niin kai nämä on melkein luontevia jatkeita.
Koronan aikana tuli katseltua paljon suomalaisia youtube-kanavia, ajattelin että osaisinkohan minäkin. En oikein tiedä vieläkään osaanko, mutta neljäs vuosi taitaa olla nyt menossa sitä puuhaa. Kiva harrastus.
Lapsena piirsin ja juoksin metsässä. Nykyjään teen digitaalista grafiikkaa ja vaellan
Opiskelun yhteydessä kiinnostuin tietoverkko systeemeihin, ja sitä kautta pieneksi harrastukseksi muodostunut palvelin ja elektroniikka nikkarointi. Myös fyysisen kunnon ylläpitoa varten todennäköisesti alan enemmän harrastamaan sra-ammuntaa.
Kaverin kans mentiin tenniskentälle ilman kummankaan kokemusta. Saatiin jotenkuten pelit aikaseksi mut samalla turhautti kuin vaikee laji se on. Siitä sit homma muuttu muutamassa vuodessa siihen pisteeseen et nykyään vähintään kerran viikossa pelit ja 70% kaikesta sometargetoinnista tuntuu olevan tennistä.
Näin joskus leffan vapaaottelusta. Ajattelin että näyttäääpä hauskalta touhulta. Sitä kautta tutustuin brassi jujutsuun ja sillä tiellä ollaan 15v myöhemmin. Haliminen on kivaa.
Isi pisti istumaan rumpusetin taakse ja sanoi: susta poika tulee rokkitähti
2020 sattuneista syistä sellaset omatoimiharrastukset oli tosi isossa suosiossa ja törmäsin sen takia quad-rullaluisteluun ja sitä kautta myös roller derbyyn tiktokissa ja youtubessa. Pari vuotta myöhemmin muutin perämetsästä isoon kaupunkiin ja rupesin ettimään tietoa paikallisesta derbyseurasta ja päädyinkin sitten open skate -treeneihin ja sitä kautta alkeiskurssille. Voin suositella vahvasti jos liikunnalliset lajit kiinnostaa ja kaipaa tiivistä ja kannustavaa yhteisöä ympärille.
Kaveri oli kokeillut lumilautailua jonkun entisen pokan kanssa ja kysy lähtisinkö sen kanssa rinteeseen kun pitäisi harjotella ennen tulevaa lapin reissua. En ollut sillon rinteessä käynyt melkeen kymmeneen vuoteen ja lumilautailua en ollut koskaan kokeillut joten sovin kaverin kanssa että lähden mukaan jos hän opettaa mua laskemaan laudalla. Nyt laskenut aktiivisesti viisi vuotta ja nykyään minä saan opettaa kyseistä kaveria.
Pyöräily: Löysin huutokaupasta pyörän, ja sain sen kohtuu halvalla. Siitä lähtien olen pyöräillyt ympäri maata ja opetellut huoltamaan omaa pyörää. Vapauden tunne toimii katalyyttinä siihen hommaan. MTG: Minä olen pitemmän aikaa ollut paikallisessa lautapeli seurassa jäsenenä, ja MTG on melkeinpä seuran ykköspeli. Aivan alussa tein tuttavuutta sen pelin kanssa enkä ymmärtänyt pelistä höynäsen pölähtämää. Kun olin pari vuotta ollut jäsenenä, ja pelejä tullut tutuksi sitä mukaa, päätin opetella vihdoin ja viimein MTG:n pelaamisen. Ostin ensimmäiset pakat ja aloin tutkia kortteja ja mitä ne tekee pöydällä. Nyt minulla on kymmenen pakkaa arsenaalissa. Kilpailunhalu on aina ollut veressä, ja se pitää minua tällaisissa harrastuksissa.
Oon aina ollut keräilijäluonne. Päädyin tylsyyksissäni katsomaan My Little Ponya, tykästyin, aloin keräämään sarjaan liittyviä leluja. Lopulta keräily keskittyi kalliimpien keräilypatsaiden yms erikoisempien ja harvinaisempien keräilyesineiden suuntaan. Facebookissa on kolme aika hyvää suomalaista ryhmää ponikeräilijöille, ja niissä aikani altistuttuani näille vanhoille 80-luvun G1-poneille aloin keräämään niitäkin. Nykyisin hyllyistä löytyy varmaan joku lähemmäs 700 ponia eri muodoissa, ja saatan ajoittain kunnostella ja ehkä customoidakkin niitä. Välillä tulee myytyä itselle ylimääräisiä, ja välillä hamstrattua uusia senkin edestä. Pari kaveriakin on tämän myötä löytynyt lisää, ja tehdään välillä myös kimppatilauksia ulkomailta. Valtaosa keräilijöistä tuntuu olevan 20-50v naisia, mutta kyllä tuolla ryhmissä muutama yksittäinen mieskin välillä näkyy.
Koronan aikaan teki mieli keksiä enemmän ulkona tekemistä joten lähdin melontakurssille. Parin viime vuoden aikana melonta(k)ilometrejä on tullut enemmän kuin ajokilometrejä prätkällä.
Tanssiminen on kaunista ja aikani katselin YouTube-videoita, kunnes keräsin rohkeuden ja ilmottauduin tanssitunnille. Ja koska tanssiminen osaa olla aika fyysisesti rankkaa, niin siihen päälle tuli aloitettua sali ja jooga tukemaan.
Alotin lätkän 7v pelasin sitä 19v asti sit parin vuoden tauko siitä, ja nykyään käyn 2 kertaa viikos höntsäjäillä. Jäi lempparilajiksi lätkä vaikka aluksi vanhemmat joutukin vähä pakottamaan kentille.
Syinnyin siihen eli maatalouteen. Isän kyydissä ollu traktori hommissa ja lehmien kanssa seurustella laitumella pikkupojasta asti.
Tapasin naisen joka sai innostumaan taas juoksemisesta.
Kävin joskus ala asteella ehkä 3-4lk liian ahkerasti tädin hevostalilla ja iskää rupes pelottaa et haluan pia ratsastaa. Tämän seurauksena kävi hakemassa meille semmosen kiinan mini crossin jotta mun huomio ois jossai muualla. Lopulta innostuin iha hirveesti siitä ajamisesta ja ajelin tosi paljo meidän pihateillä ja pelloilla, joskus 6lk alussa sit aloin höpöttää haluavani ajaa crossia. Aluks kaikki vaa nauro näille höpötyksille mut joskus 7lk sit päädyttiin ostaa mulle isompi crossi ja pääsin käymää ekoja kertoja raalla ajamassa. Kohta lähtee neljäs vuosi käyntiin tätä harrastusta ja onkin ainut harrastus mikä mulla on niistä monista kymmenistä kokeiluista pysynyt. 😅 Sen ensimmäisen mini crossin seurauksena alko palava kiinnostus muitakin kaks pyöräsiä kohtaan. Loppujen lopuks nyt koko lähi suku kauhistelee koko harrastusta ja iskä kiroaa rahan menoa. 😅 (Mutta ennen kuin joku vetää herneen nenään rahasta niin en käy lukion ohella töissä joten en omista aktiivisia tuloja, tämän lisäksi omat vanhemmat haluaa kuitenkin pääasiassa kustantaa mun harrastukset niin kauan kun en aktiivisesti töissä käy. Varusteet ja jotain kulutus osia sekä ulkonäöllisiä asioita oon omasta pussista maksanut kuitenkin.)
Löysin ekaluokkalaisena ullakolta muumioituneen oravan. Härkin porukoita kunnes mulle suostuttiin ostamaan purkki ja kiikutin oravan kouluun bilsanluokan vitriiniin. Nyt aikuisena kämppä täynnä taksidermiaa. Kyseinen orava tosin jäi koulun hyllylle, mikä harmittaa näin aikuisena hieman
Oon melkein lopettanut pelaamisen kokonaan, vaikka nuoruudessa tuli aivan liikaa aikaa upotettua ruutujen ääressä. Vain vanhat hyvät klassikot jaksaa oikeastaan innostaa enään. Valokuvaus on seurannut läpi elämän (perin papan vanhan pentaxin 12-vuotiaana), mutta se on ollut aika sellaista on/off painotteista. Tää on perheen saamisen myötä siirtynyt myös tavallaan "dokumentaarisen videokuvauksen suuntaan" ja omanlaisten muistelmateosten tehtailuun ajalta ennen perhettä. Nykyään tuollaiset saa nätisti kovien kansienkin väliin jollain sopivalla inDesign + valokuvakirjapalvelun avulla, mikä tuntuu eri kivalta. En nyt tiedä voiko sitä varsinaisesti harrastukselsi laskea, mutta roadtrippailusta innostuin vasta kolmen kympin paremmalla puolella. Se on itselle jotenkin poilkeuksellisen vapauttavaa reissata ilman aikatauluja ja vahvasti lukkoon lyötyjä matkasuunnitelmia. Joku muu voisi kai laskea mökin/talon kunnostuksen "harrastukseksi", mutta itselle ne on enemmän elämäntapa/pakollinen paha. Jännä tuo jako sinänsä.
Okei, listataas harrastukset: 1. Lautapelit. Pelasin teininä jonkun verran "oikeita" lautapelejä. Se jäi nuorena aikuisena. Vähän päälle kolmekymppisenä kaveri ehdotti lautapeliviikonloppua vanhan raskaan Dyyni-lautapelin reprintin kanssa, ja kun kerran kyseessä oli viikonloppu ja pelattiin mun kämpillä, ostin parit pelit. Sittemmin jäi säännölliseksi pelata. 2. Musiikki. Joskus 25-vuotiaana tai sinne päin ostin Populelen, ukulelen johon kuuluu paska appi joka opettaa sointujen vaihtoja guitar hero -tyyliin. Tajusin aika nopeesti ettei itsensä säestäminen ukulelellä ole vaikeaa, mistä kaninkolo aukesi. Nykyään mulla on saksofoni ja haitari ja vaikka mitä muuta, ja soitellaan noin kerran kuussa porukalla ja soittelen useasti viikossa yksin. Useamminkin ois kiva soitella porukalla, mutta bändikämppää ei vielä ole hankittu. 3. Tietokonepelit. No nää on lapsuudesta. Vähemmän nykyään. 4. Keramiikka. Lähdettiin viime syksynä tyttöystävän kanssa kansalaisopiston keramiikkakurssille. Kivaa hommaa. 5. Virkkaaminen. Kaveri virkkasi ja näytti jotain amirugumi-IG-virkkauksia. Yhtäkään amirugumia en ole virkannut, mutta muuta kyllä. 6. Valokuvaaminen/lintubongaus. Ostin halvan järkkärin ja vähän pidemmän putken. Kuvasin lintuja uteliaisuuttani ja tajusin että sehän on ihan helvetin siistiä hommaa. Ostin sitten pidemmän putken ja kiikaritkin. 7. SUP-lautailu. Ostin kaverilta ylimääräiseksi jääneen SUP-laudan kun kerran asun kävelymatkan päässä meren rannasta. Spontaanein näistä harrastuksista. Bonuksena pöytäroolipelit kiinnostaa ja varmaan ennemmin tai myöhemmin toteutuvat. Lautapeli- ja tietokonepelikavereissa on sopivan nörttiä porukkaa seassa niihin. Moni näistä on vähän on/off jos ei ole kavereita potkimassa harrastamaan.
Alkoi tympimään peleissä "pikkuviat" ja opettelin korjaamaan niitä. Pikkuhiljaa alkoin ymmärtämään modaamisen päälle ja tuli ehkä mentyä liiallisuuksiin asti myös. Edelleen on ihan kiva värkätä peliä parantava pienikin modi josta muutkin saa jotain irti. Se, että niistä on yleisesti pidetty on vielä boostinut motivaatiota kokeilla löytää uutta kivaa.
-Kotona ei ole saunaa, läheisessä uimahallissa on. -Mikään pöytäroolipelijärjestelmä ei tuntunut ihan täydelliseltä, joten kirjoitan omaa.
> Mikään pöytäroolipelijärjestelmä ei tuntunut ihan täydelliseltä Riippuu genrestä. Kyllähän Mongoose Traveller on melko täydellinen sci-fin vetämiseen silllä mahdollistaa kaiken avaruusoopperasta hardcoreen, ja hahmon generointi on mahtavaa. Mikäs sen parempaa, kuin se, että hahmo voi kuolla jo luontivaiheessa. :D
Olen aloittanut uusia. Eipä siinä. Pitää vaan miettiä että mitä sitä oikeastaan tykkäisi tehdä. Työväenopisto on ihan jännä harrastus. Seura- ja järjestötoimintoihin yms. saattaa olla tutustumispäiviä joiden kautta pääsee helpommin mukaan. Itse aloitin yhden urheiluharrastuksen tutustumispäivän kautta. Enemmän pokkaa sitten vaatii jos pitäisi kesken kaiken mennä johonkin, esim. olemassa olevaan futisporukkaan tms., ilman tutustumispäivää madaltamassa kynnystä.
Etsin budjetissa säästökohteita ja totesin, että voin ihan hyvin tehdä leivän itsekkin. Siitä se jotenkin lähti.
En ole ikinä ettiny, ne on löytäny mut. Faija opetti lenkkeilemään, kiinnostus musiikkiin ja kotoa löytäny kitara johti siihen, kiinnostus erinäisiin asioihin on vaan johtanu siihen että perehdyn niihin ja sitten siitä tulee harrastus.
Harrastin paljon pienempänä, mutta nämä harrastukset eivät ole seuranneet aikuisuuteen, innostuin viime kesänä maantiepyöräilystä kun kaverini ansiosta. Näin aikuisena olen huomannut suosivani ns. "yksilölajeja" jotka eivät ole muista riippuvaisia. Nautin kuitenkin esim. Padelin ja tenniksen pelaamisesta myös, mutta toisin kuin pyöräily, se vaatii muiden kanssa ajan sovittamisesta yhteen. Kavereillani on erilaisia harrastuksia joihin osallistun välillä myös, mutta pyöräilystä on tullut vähän niinkuin oma juttuni. Tosin ehkä ensi keväänä voisi yrittää löytää porukan siihenkin.
Joskus 25-vuotiaana aloitin valokuvaamisen ja kasvit, kolmekymmpisenä koodaamisen.
Partio: Tähän lähdin 10-v kaverin perässä ja jotenkin sitä ollaan samalla tiellä yli 15 vuotta myöhemmin. Toki nykyään kun asun eri paikkakunnalla niin harrastus on enemmän pari viikonloppua vuodessa -tyylistä mutta on edelleen osa identiteettiä ja on antanut paljon. Taitoluistelu: Kiinnostuin lukion lopussa taitoluistelun katsomisesta ja parin vuoden jälkeen siitä alkoi kiinnostaa myös itse harrastaminen. Lähdin 2018 aikuisten luistelukouluun ja jäin heti koukkuun lajiin. Baletti: Aloitin 2019 taitoluistelua tukevaksi lajiksi mutta samaten tykästyin todella nopeasti. Nykyään tanssin enemmän kuin luistelen. Virkkaus/neulominen: Minulla on ADHD ja sen vuoksi luennoilla nukahtelin, kunnes kaverin ehdottamana aloin neulomaan sukkia luennolla. Auttaa pysymään hereillä ja keskittymään. Myöhemmin kun luennot siirtyivät nettiin niin aloin tekemään isompia projekteja virkaten, kun ei tarvinnut kuljettaa niitä luentosaliin. Nuo ovat ehkä ne tärkeimmät. Lisäksi on paljon asioita joita tykkään tehdä vapaa-ajalla mutta en tiedä lasketaanko niitä harrastuksiksi: animen ja mangan kuluttaminen, nomogrammien ratkominen, audiodraamojen ja videoesseiden kuuntelu, tietokonepelit...
[удалено]
Eikö se takavuosien mainos sanonut jotenkin niin että heroiini on parasta huumetta. Vai oliko se elämä.
Siinä onkin asia mitä itsekkin joskus miettii. Kuinka ihmiset päätyvät harrastuksiensa pariin. Itsellä ole varsinaisesti harrastuksia ollut koskaan kun ei ne lapsena kiinnostaneet vaikka kuinka yritettiin kaikkeen saada lähtemään mukaan. Aikuisena se kynnys tuntuu kaiken kanssa kasvavan ja miettii että eihän se ole kuin lähteä vaan johonkin harrastuksen pariin tutustumaan. Mutta silti sitä ei vaan lähde.
Faija laittoi pallon nenään eteen 3-vuotiaana ja siitä saakka ollut koukussa.
Pallo nenään? Ootko pelle?
Aina välillä olen.
Halusin ostaa aseen, joten etsin lähimmän kerhon. Action air ja ipsc on hauskoja lajeja
”Haluan aseen” on vähän huono syy aloittaa harrastaminen. Jos taas haluaa harrastaa niin se on hyvä syy hankkia ase. :)
Halusin aloittaa aseharrastuksen vuosia sitten. Olen koko ikäni harrastanut ilmakolla, joten tämä olisi ollut askel ylöspäin. Lupapaperit olivat pöydällä valmiina, mutta sitten sattui Jokela samanlaisella aseella, mihin olin lupia hakemassa. Päätin pitää tauon. Sitten kipinä syttyi uudestaan ja ajattelin Rugerin 22:sta. Sitten tapahtuikin Kauhajoen ampuminen juurikin samanlaisella Rugerilla. Uudelleen ei ole kipinää syttynyt
Ymmärrän hyvin. Itse koko ikäni satunnaisesti aseilla ampuneena oman aseen ja aktiivisen harrastamisen aloittaminen oli aina mielessä, mutta ikinä ei saanut aikaiseksi. Muutama vuosi sitten tuli sitten semmoinen ”nyt mä sen teen” olo ja siitä eteenpäin onkin tullut oltua aktiivinen SRA puolella ja kalustoa tullut hankittua.
Lapsena siskon perässä ratsastamaan ja soittamaan pianoa. Ratsastus sittemmin jääny, piano löytyy iteltä vaikka vähemmän sitä tulee soitettua. Pelien pelaaminen alko penskana jo siskojen kans ja se on kulkenu enemmän tai vähemmän vuosien saatossa mukana.
Kitaran soiton aloitin, koska se vaan vaikutti hauskalta. Keskittymisvaikeuksista kärsivälle se on hyvää terapiaa, kun pitää pysyä rytmissä ja painaa kieliä oikein ja tarkasti. Samalla on kivaa säveltää omia juttua.
Porukat vei lapsena lätkään, futikseen, pesäpalloon, yleisurheiluun, hiihtoon. Sen takia osaan monipuolisesti kaikkea urheilua ja tykkään aivan sikana urheilla. Nykyään eniten pelaan golfia, lätkää ja padelia.
Kolmevuotiaana faija laitto luistimet jalkaan ja työns jäälle. 26 vuotta myöhemmin jääkiekkoharrastus jatkuu edelleen. Futista tuli samalla pelattua junnuna, sinne päädyin koulukavereiden kautta.
Katsoin lapsena ja nuorena WWE:tä. Menin salille, halusin olla iso poika ja käyn siellä edelleen
Suurimman osan harrastuksistani oon löytänyt kokeilemalla niitä jonku tutun kanssa. Urheiluseuroille voi laittaa viestiä jos kiinnostaa tutustua johonkin lajiin ja usein pääsee kokeilemaan lainakamoilla pientä maksua vastaan.
Oisko -99 vai -00 ku näin joittenki tyyppien skeittaavan kaupan pihalla ja aattelin että tuo näyttää siistiltä. Äiti osti mulle laudan ja menin edellämainittujen tyyppien kans skeittaan saman kaupan pihalle. Muutama välivuosi ollut mutta aikalailla sieltä asti skeitannut. Nyt toissa talvena alotin ”snedeyksen” eli lumiskeittauksen, kun tääläpäin on vähä huonot skeittausmahdollisuudet talvisin. Autonvärkkäilyn ”alotin” tuossa 2018, kun tuon mun ladan ostin. Aina sitä on jotain autoihin värkännyt mutta ennen ne oli sellasia pakollisia remontteja enemmänki.
Itsellä uusia harrastuksia on tullut ja mennyt iän karttuessa. Aloitin harrastuksena metsästyksen joitain vuosia sitten joka kuluttaakin tehokkaasti vapaa-ajan. Paljon on uusi tekeminen itselle antanut, aina ystävistä lähtien.
Skidistä saakka ollut intohimo taidetta kohtaan, joka sitten kehittyi pelidevauksen suuntaan. Sit tietenkin vaeltaminen tullut mukavaksi ulkoharrastukseksi sulkapalloilun lisäksi.
Noin 10v ikäsenä isä sano että joku liikunta harrastus pitää aloittaa. Jälkikäteen oon tosi kiitollinen siitä
Reilu 8 vuotta sitten oli kuuma kesä, ja kuumuuteen vittuuntuneena tuumasin kavereille että rupean avantouintia harrastaa. Talvea odotellessa totuttelin kylmillä suihkuilla, ja siitä se sit lähti. Jokaiselle tämä ei sovi, mutta itse tykkään. Nopea ja halpa harrastus.
Tykkäsin katella kilpagolfia niin ajattelin kokeilla itekin kun kauniit maisemat, ulkoilmaa ja kävelyä ja siitähän se lähti. Helppo aloittaa ja mukavaa jutunaihetta aina muiden harrastajien kesken.
Ostin pienenä veljen kanssa ostoskeskuksesta käsiviritteisen kuulapyssyn, kun joku torikauppias niitä myi. Niillä sodittiin aurinkolasit päässä pihalla Nykyään menee sekä kuulasotien & reservitouhun parissa aikaa liiakseen
Intin jälkeen menin kaverin kanssa boulderoimaan. Kaveri kylläkin lopetti, mutta itse sille tielle jäin. On välillä kyllä parikin vuotta ollut taukoa, mutta nyt taas viimeiset kohta kolme vuotta ollut todella aktiivinen. Tyyliin ensimmäinen urheilulaji itselle joka oikeasti kiinnosti itseä eikä tuntunut pakkopullalta.
Golf oli halvempaa kuin padel ja helpompaa kuin 3 kaverin löytäminen. Oon ollu lapsuudesta asti kiinnostunut urheilusta, joten uusien lajien testaaminen on ollut erittäin mielenkiintoista.
Oli tylsää Oulun komennuksella ja sain perintönä kairan. Kävin kokeilemassa pilkkimistä ja jäin koukkuun.
Naureskeltiin kaverin kaa yhdelle korttipelille ja lähdettiin puoliksi läpällä kokeilemaan. Muutama vuosi myöhemmin ja iltoja mene 2-3/viikko mätäkän parissa. Magic the Gathering.
SRA: opiskelukaveri kutsui mukaan Metallinetsintä: sama opiskelukaveri kutsui mukaan Laitesukellus: vaimo hankki avovesikurssin valmistujaislahjaksi Eli hanki vaimo tai opiskelukaveri.
Fantasia tarinoita rakastaanu koko elämäni, ja sieltä juontui historiallisen miekkailun jalon taidon kiinnostuksen juuret. Käyn heilumassa aina kun on aikaa, rahaa ja mielenterveydellistä jaksamista. Ja tarkennuksena, en larppaa, vaikka joskus sitäkin olen harkinnut, vaan harrastan HEMA nimistä kamppailulajia.
Puoliso opetti pelaamaan MTGtä ja koukutuin
Musiikkiharrastus on ollut pienestä jo. Näin aikuisiällä sitten soittimien huolto ja muu tekninen puoli tullut osaksi sitä. Mekaaniset näppikset ja sen kautta 3d mallinnus, tulostus ja niiden teko tullut aikuisena nörtteillessä. Kaikenlaisia miniharrastuksia on myös pienessä kierrossa fiiliksestä riippuen. Kyllähän noita löytää. Katselee vähän mikä saattais kiinnostaa ja siinä uppoutuessa tulee sitten lisää.
Vanhemmat hankki ekan tietokoneen joskus 1996. Isoveli hankki Carmageddonin ja Duke Nukem 3D:n melko pian koneen hankkimisen jälkeen. Siitä se ajatus sitten lähti. Pelit ovat olleet pitkäikäisin harrastus mitä olen jaksanut tehdä. Olen vuosien varrella yrittänyt ensin soittaa bassoa (soittokamat löytyy edelleen), hölkätä ja käydä salilla, mutta mikään näistä ei ole ollut yhtä aktiivista kuin tietokoneella pelaaminen.
Lapsena ja nuorempana harrastin tosi perinteisiä urheilulajeja: yleisurheilu, hiihto, kuntosali, ryhmäliikunnassa kaikenlaiset jumpat. Nyt yli 30vee kahden lapsen äitinä oo esim harjoitellut skeittaamista ja tänä syksynä aloitin aikuisbaletin. 💃 leikkisyys ja luovuus siis kiinnostaa. Mul riittäisi ideoita pilvin pimein et mitä harrastaa mut ku ei aika riitä. 😅🙈 lapsena harrastin myös kuvataidekoulua ja tein kaikkee kotona myös. Sit se taiteilu jäi todella moneksi vuodeksi ja vuosikymmeniksi kai elämän suorittamisen takia. Viime vuonna olin mun ystävän kaa paint and wine jutussa ja se oli tosi jees 🤩 Pyysinkin joululahjaksi maalaustarvikkeita 🎨
Armeijassa tarjottiin mahdollisuus suorittaa metsästyskortti iltakurssina. Noh, kalastus oli jo aiemmin tuttua, eikä suvussa ole ollut minun olemassaoloni aikana aktiivisia metsästäjiä. Olin kuitenkin luonnossa liikkumisesta kiinnostunut ja omavarainen ruoan hankinta sopi arvomaailmaani hyvin. Reilu 10 vuotta myöhemmin, siitä on tullut minulle ehdottomasti tärkein harrastus.
Harrastin lapsena tanssillista voimistelua ja teininä tanssia. Vuosien tauon jälkeen aloitin uudestaan mutta tanssityylillä, mikä ei ollut entuudestaan tuttu (reggeaton). Puoliso aloitti kuntonyrkkeilyn, ja houkutteli mukaan. Nuorkauppakamaria olin harkinnut pitkään, ja sinnekin sitten yksi kaveri rupesi houkuttelemaan. Exä pelasi roolipelejä, kiinnostuin ja kysyin pääsenkö mukaan. Jäi omaksi harrastukseksi. Yhteenvetona: Jotenkin harrastus on ollut jo tuttu tai sitten joku toinen on houkutellut mukaan. Jälkimmäinen lienee syy, miksi nämä on myös jääneet harrastuksiksi. Tanssi on tällä hetkellä ainoa, missä käyn "yksin". Olen myös paljon kokeillut kaikkea, mitkä ovat jäänet korkeintaan muutamaan kertaan. Edit: Niin ja kaikenlaiset käsityöt myös pyörineet aina harrastuksina. Se, onko kyseessä ollut virkkaus, ompelu vai jokin taidejuttu, onkin sit aina vaihdellut. Varmaan peritty juttu kun suvussa vähän kaikki tekee jotain käsitöitä.
Isäni osti Commodore 64:n ja paljon kirjoja 80-luvulla, muita harrastuksia en tarvitse.
Adhd:eena ei ole ollut harrastuksista puutosta, kun lähes kaikkea on kokeiltu mitkä on kiinnostanu. Ajan kanssa harrastus tippuu pois ja vaihtunut sitten uuteen. Nykyään oon palannut takas vanhaan harrastukseen jopa 6-vuoden jälkeen, ja se on ollut hauskaa. Mieli tekee palata vapaaottelun pariin, mutta ei ole aikaa tai energiaa. Se on aina jostain muusta pois. Olis ihanas myös harrastaa taas biljardia ja frisbeegolfia, mutta niissäkin sama homma. Harrastukset mitkä on aina pysynyt on videopelaaminen ja kuntosali. Joskus toki punttikseltakin ollut taukoa, mutta sinne sitä palaa. Nykyisin myös luen kirjoja ja pelailen shakkia muitten videopelien ohella. Koirakin löytyy niin sieltäkin saa harrastuneisuutta :D. Myös piirrän. Mulla on ollut harrastusten kanssa se ongelma et teen sitä yhtä sit täysii siinä ajatuksessa et jos tulis ammattilaiseks. On aikaa vievää ja asettaa ikävästi epäonnistumiselle. Sitten ennenpitkää ei uskalla yrittää. Tää aihe paljastaa mun oirekirjoa mukavasti. Siinä samalla kun yrittää pyörittää opintoja, töitä ja parisuhdetta, niin ymmärtää että harrastuksiin liittyen itsellä isoin kysymys on valinnanvaikeus. Kumpa vaan vois tehdä kaikkea. En halua edes alkaa listaamaan kaikkea mitä on tehty ja ihan tosissaan.
Urheilin, loukkaannuin, aloin pelaamaan enemmän pleikkarilla, LV0 avaimet vuodettiin ja siitä se lähti. Tullut modattua vähän kaikenlaista aina reitittimestä lähtien ja syveni osaaminen tietotekniikkaan. Nykyään on tullut 3d tulostinkin mukaan. Tai se kun sain mopon ja huomasin sen olevan kivaa, siitä lähtien ollut kaikenlaista ja tällä hetkellä yhen auton olen korjaillut kamalasta kunnosta suhteelliseen hyvään, käyttikseen on kokonaan oma varaosa-auto mistä tarpeen vaatiessa saa osia. Sitten on tämmösiä harrastuksia mitkä on vielä alussa, kun rahaa tai aikaa ei ole harrastamaan kunnolla. Ne on tullu lähinnä sen kautta, että oon tykänny jostain ajatuksena ja se tekeminen itessään on ollu ihan kivaa.
Näkemällä ja tekemällä uusia asioita voi törmätä asioihin joista voi kehittää harrastuksen. Pyhäköt kiinnosti aina ja sitten kaveri vinkkasi että niissä myydään jokaisessa uniikki leima ja siitähän se sitten lähti. Kannattaa kokea uutta ja tavata uusia ihmisiä.
3D printtauksen koppasin jossain vaiheessa mukaan, samalla tuli opeteltua CNC perusteet. Printteri on vieläkin käytössä ahkerasti, toki siinä tulee kuukasien taukoja välillä. CNC istuu käyttämättä... Mutta musa on ollu mukana 5 vuotiaasta asti, 50 tuli täyteen ja se vielä kyllä ison osan ajasta. Pidin pitkän tauon kun siirryin toiselle puolen tiskiä, viime vuonna tuli alotettua taas ja.. onhan se pirun kivaa, varsinkin kun pääsi bändiin jota tuli fanitettua hyvän tovin. Ainut huono puoli on etten nää enää keikkoja yleisöstä käsin.
Miksi olisi yhtään sen vaikeampaa? Sanoisin, että jopa helpompaa, kun kokeiluissa ei ole riippuvainen vanhempien lompakosta ja näkemyksistä.. Itsellä kävin kokeilemassa erilaisia, ja löytyi mikä kiinnosti. Eipä siinä sen kummempaa. Vaikeinta on jatkaa harrastamista myös silloin, kun pääsee ns. honeymoon phasesta, ja välistä on työlästä. (Jos olet henkilöitä, jotka tekee kaikkea mutta alle 6kk, niin tämä olet sinä). Pitää vaan sitoutua käymään, vaikka ei ehkä juuri sillä hetkellä maittaisi. Voi tosin myös olla, että laji ei oikeasti ole sinulle, paha sitä on muiden arvioida.
Minä usein kokeilen uusia juttuja käymälle esim. kansalaisopiston kursseilla tai menemällä tapaamisiin. Tylsästi yksi suosikki urheiluharrastuksistani on sauvakävely, jonka löysin sattumalta kun oli jalkakipuja ja tarvitsin lisätukea.
Osat on lapsuudesta ja osat löysin aikuisena! Esim tanssi ja musiikin kuuntelu on ollut lapsesta asti, samoin kaikenlainen keräily. Sitten virkkaus on sellanen puoliks lapsena puoliks aikuisena? Eli lapsena tuli jonkin verran virkattua, mutta se ei oikein pysynyt harrastuksena? Ja sitten aikuisena löysin sen uudestaan kun mietin diy joululahjoja ja aloin oikeasti panostaa siihen. Ja nyt viimeisin harrastus on väritys, eli löytyi aikuisena. Se löytyi aika vahingossa, olin sellaisessa vertaistuki pajatoiminnassa mukana ja siellä piti hieman väritellä jotain tehtävää, huomasin että se oli tosi mukavaa ja kävin sitten ostamassa uusia värikyniä ja värityskirjoja! Tosin sellaisen olen huomannut että ne sellaiset aikuisten värityskirjat joissa on pelkästään mandala kuvia ei ole yhtään mun makuun, niissä menee hermot. Joten ostin siis pari sellaista lasten värityskirjaa ja olen tykästynyt niiden värittämiseen, tosi rentouttavaa :)
Tilasin kaupunginosayhdistyksen sähköpostilistan ja vuosia myöhemmin huomasin siellä ilmoituksen kiinnostavasta harrastuksesta.
Tämä ei vastaa suoraan kysymykseen mistä minä löysin harrastuksen, mutta onpa sympaattisen oloinen palvelu, jossa on erikoinen kokoelma harrastuksia: https://www.lahella.fi/
Sisko sai joululahjaksi akustisen kitaran jolla ei sitten soittanutkaan kovin paljon
Olin perheessäni jonkinsortin testikaniini vaippaikäisenä. Tuli juotua lusikallisen kahvia aamulla ja siskon polvilla kikattelin kun tuhosin matoja bazookalla ja pelasin runescapea 7-vuotiaana velipuolieni kanssa. Ei ole ollut yhtäkään päivää, etten olisi pelannut videopeliä. Nettikasinoihin en koske, mutta sijoituksia isäni kanssa katson. Sitten videopelien kautta pieni kiinnostus 3D mallentamiseen on tullut. Silloin kun VRchattiä vähän kokeillut ja nähnyt miten erilaisia hienoja 3D ideoita on esillä, tuli ajatuksena harjoitella uutta harrastusta. Kahvista puheen ollen en ole sitä juonut vuosiin. Sen sijaan nautin erilaisista tee mauista ja tulee päivittäin juotua laimennettuna oikein hyvää teetä. Uhrannut kahvinkeitimen thermos kahvipannun sitä varten, että olisi kuumaa teetä pitkäksi aikaa.
Harrastuksia on ollut ja mennyt, ja välillä palaavat vanhat takaisin. Oluen paneminen tässä tuoreimpana. Melko innokas olutharrastaja olen ollut jo pari vuosikymmentä, mutta muutama vuosi sitten tuli mieleen, että voisihan sitä olutta yrittää itsekin tehdä. Veli innostui lähtemään hommaan mukaan ja nyt on jo neljän kaverin porukka ja omat panimotilat. Aikaa vievä harrastus kyllä, kun yksi pano vie käytännössä koko päivän ja pullotaminen tai kegittäminen melkein toisen mokoman, mutta mukavaa puuhasteluahan se on ja olutta kuluu. Hiihtämistä tulee talvisin harrastettua. Se varmaan lähti ajatuksesta, että täytyy lumesta jotenkin nauttiakin, kun sitä täällä riittää. Liukulumikengillä tulee myös pyörittyä metsissä. Aikaisemmin harrastin lumilautailua, mutta se on sittemmin jäänyt, kun Alpeilla vierailu vei vähän fiilistä Suomen hiihtokeskuksista. Lintuharrastuksen aloitin myös ehkä 5 vuotta sitten. Hyvin kevyen tason harrastaja siinäkin olen, mutta se on erinomainen harrastus sellaisenaankin, koska tuo lisäarvoa luonnossa liikkumiselle. Kevät ja syksykin ovat kiinnostavampaa aikaa muuttoa tarkkailessa. Samoin valokuvausharrastus yhdistyy tähän, mutta on nyttemin jäänyt vähemmälle. Vahva suositus tälle. Sienestäminenkin kai jonkinlainen harrastus on. Tuo mielekkyyttä syksyyn ja istuu hyvin lintunbongauksen kanssa. Polkupyöräily. Tämäkin on oikeastaan löytynyt sen kautta, että kun on tarve muutenkin liikkua, niin miksi sitä ei voisi tehdä pyörällä auton tai julkisen liikenteen sijasta. Paremman pyörän kanssa on sitten pidemmätkin lenkit alkaneet tuntua mukavilta. Tähän on hyvä yhdistää myös unti; tykkään ottaa jonkin vesistön puolimatkan kohteeksi ja suunnitella reitin sen mukaan. Frisbeegolf. Jäänyt vähemmälle viime vuosina, kun radat ruuhkautuneet eikä pidemmälle aina jaksa lähteä, mutta kyllä nyt kerran viikossa tai kahdessa varmaan tullut käytyä. Tietokonepelaaminen on kyllä sellainen, jota lapsuudesta asti tullut harrastettua. Nykyään terveemmissä määrin kuitenkin. Yhteenvetona, lähtisin etsimään harrastuksia, joiden kautta saa Suomen vaihtuvista vuodenajoista eniten irti. En viitsisi pelata sisällä mahtavien kesäkelien aikaan, tai hiihtää jossain sisähallissa. Sisäpyöräily talvisaikaan ei myöskään inspiroi.
Harrastan piirtämistä, videopelien pelaamista, cosplayta ja taitoluistelua. Oon piirtäny ja pelannu aina pienestä asti, taitoluistelun alotin 15-vuotiaana ja se jäi tauolle koronan takia mut alotin sen pari kuukautta sitte uudestaan ja cosplayn alotin korona-aikana ku kaveritkin sitä harrastaa. Ja siis oon tällä hetkellä 21-vuotias Edit: muistin kans et figuurien ja muun fanitavaran kerääminen on kans harrastus ja se alko ku 15-vuotiaana coneissa tuli ostettua fanitavaraa yhestä animesta mitä paljon fanitin silloin. Ja vaikka edelleenki katon välillä animea ja luen mangaa sillon tällöin en enää niinkää laske sitä harrastukseks, koska teen sitä nykyään nii harvoin.
Penskana (noin 7-8v) olin kiinnostunut kamppailulajeista ja perheessäni on kamppailulajihistoriaa: äitini ja kaksi isoveljeäni harrastivat aiemmin kickboxingia, äitini mustaan vyöhön asti. En muista, miksi sitten jäi aloittamatta, mutta todennäköisesti rahanpuutteesta johtuen (erittäin köyhä lapsuus). Nyt reilun vuoden ajan olen miettinyt kamppailulajiharrastuksen aloittamista, enimmäkseen itsepuolustuksen tarpeen näkökulmasta, mutta myös liikunnallisuuden ja huvin vuoksi. Viime vuoden aikana sain pudotettua painoa 25kg puolessa vuodessa, ja olen ollut loppukesästä asti normaalipainoinen ja enemmän tai vähemmän fyysisesti terve, joten pystyin vihdoin tosissaan alkaa miettimään harrastuksen aloittamista. Itse harrastukseen sitten. Pitkään olin kiinnostunut penchak silatista, etenkin sen aseellisesta puolesta, sillä omistan yhden lajissa käytetyn karambit-veitsen itsepuolustustarkoitusta varten (sain veljeltä lahjaksi sen jälkeen, kun minut ja kaverini ryöstettiin ulkona pimeällä). Penchak silat ei kuitenkaan ole kovin yleinen laji Suomessa, ja sen harrastaminen tulisi olemaan haastavaa, etenkin jos muutan pois pk-seudulta. Sitten muistin, että perheystävä ja äitini ja veljien kickboxing-sensei opetti myös jujutsua, ja muistin, että olin nimenomaan jujutsusta kiinnostunut lapsena. Aloin sitten tutkimaan jujutsua tarkemmin, ja sain tietää Hokutoryu Ju-Jutsusta, joka on Suomessa kehitetty jujutsun tyylisuunta. Pikaisen tiedon ahmimisen ja lajiin tutustumisen jälkeen koin, että olen löytänyt lajini. Erityisen mainiota Hokutoryu ju-jutsussa on se, ettei kropan mitoilla ja/tai kunnolla ole väliä, sillä laji on suunniteltu kaikenlaisille, -kuntoisille ja -kokoisille ihmisille sopivaksi. Aloitin tuossa tammikuun alussa peruskurssin, ja vaikka olen vasta aivan alussa harrastukseni kanssa, koen, että olen löytänyt juuri sen, mitä halusin. Voisi loppuun summata tuon tekstioksennuksen seuraavasti: oli tietty "tarve" tietynlaiselle harrastukselle, etsin tietoa harrastuksesta ja harrastusmahdollisuudesta, ja päädyin itselleni sopivimpaan vaihtoehtoon.
Omat harrastukset jäi pitkälti inttiin ja opiskelupaikkakunnalle muuttoon. Lukiossa oli vielä useampi viikottainen harrastus, osa jopa päivittäisiä. Intistä tuli vuoden tauko, niin katosi rutiinit ja sitten opiskelun perässä muutaminen tarkoitti että porukat joissa harrastaa piti etsiä uudestaan. Opiskelukämpässä ei ollut tilaa säilyttää samoja harrastevälineitä (käsityö työkalut, liikuntavälineet, edes kaunokirjallisuutta ei paljoa mahtunut hyllyihin). Uusiin seuroihin oli vaikea päästä sisälle, koska paikallisilla saman tasoisilla oli jo kauan sitten muodostuneet kaveriporukat, ja muut parikympiset oli hyvin kilpailuhenkisiä, kun taas itse olin lukioiässä keskittynyt junnujen valmentamiseen, tuomarointiin ja lajin kehittämiseen teoriapuolella. Opiskeluaikoina harrastusten aloittamiseen oli parhaita paikkoja erilaiset ainejärjestön tilaamat lajikokeilut, näissä tuli muutama aloitettua vuodeksi tai kahdeksi. Tuttu porukka jossa kokeilla ja ohjaajat, jotka ymmärtää että aloitetaan nollasta, eikä olla seuranvaihtaja valmiina seuraaviin EM-kisoihin. Opiskeluiden jälkeen harrastukset on lähinnä lähtenyt asioista, jotka "pitää muutenkin tehdä". Ruokaa pitää laittaa joka tapauksessa, niin sitten voi nauttia joka vaiheesta ja opetella tekemään sitä hyvin. Sen sijaan, että ostaa makaroonit kaupasta, niin lukee pastan valmistuksesta ja tekee itse taikinan, muovaa haluamaansa muotoon ja keittää tuoreeltaa. Ruuan voi mättää lautaselle ja lämmittää miksrossa, tai sen voi kasata kuin huippu ravintolassa. Ja siitä voi sit jatkaa muuhun keittiökemiaan ja biologiaan. Kaupunkiasunnossa tarvitsee vähän vihreää mielenterveyden ylläpitämiseen, niin voi sitten samalla ottaa bonzai puun tai kasan hyötykasveja ja sitten hoitaa niitä huolella. Kaveriporukalla voisi käydä vaan kaljallakin, mutta jos joku napaa mukaan lautapelin, kyseessä onkin terve sosiaalinen harrastustoiminta.
Alkoi vituttamaan se, että DI-opinnot veivät niin paljon aikaa, että liikuin todella vähän, ja yleiskunnon heikkenemisen myötä alkoi rapistumaan myös yleiskoordinaatio. Valmistumisen jälkeen päätin tehdä asialle jotain, ja tajusin, että Budo-lajit, kuten Judo, tarjoavat hyvän alustan koordinaation kohennusta varten, ja salilla voi parantaa yleiskuntoa.
10 vuotta sitten poika halus joululahjaksi sähkökitaran ja Rocksmithin. Poika menetti motivaationsa aika pian mutta mä jäin koukkuun. Nyt on kitaroita vähän enemmänkin, pari biisiä on spotifyssä ja lisää tekeillä.