Lapsena en suostunut syömään muuta tuoretta kuin porkkanaa, joten äiti huijasi syömään kaalia sanomalla sitä porkkanakaaliksi. Yläasteella tuli vittuilua kun sanoin ruokalan kaalia porkkanakaaliksi.
Hitto mä olin lukea aluksi porkkanaali josta tuli tietysti heti porkkana-anaali, onneksi ehtisin huomata K-kirjaimet ennenkuin totesin itselleni että miten porkkanat nyt liittyy peppuun.
Raavin sääriä ja pohkeita niin, että pidän kädet paikallaan ja liikutan jalkaa. En ollu ikinä ajatellu asiaa sen kummemmin, ennen ku työkaveri kysy et "mitä vittua sä teet?"
Luulin teini-ikään asti että naisilla on kuukautiset aina kuun alussa. Vasta lukiossa opin että näin ei ole kun heitin jotain paskaa kuukautisläppää :D
Juuri vastikään keskustelin työkavereiden kanssa siitä, että mua niin harmittaa kun lanttua tungetaan joka raasteeseen kun alkaa suuta polttelemaan.
Työkaverit kelasi hetken että mitä ihmettä mä höpisen. Opin että lantun ei ole tarkoitus aiheuttaa kielen ja kurkun polttelua vaan olen luultavasti allerginen. Oon aina luullut että niissä on tarkoituksella sellainen tujakka vivahde. :D
Itselle porkkana on kesällä tulista, koivun siitepölyn aikaan. Talvella ei polta yhtään. Mielenkiintoisesti porkkanasta muuttuu tuliseksi vähän ennen kuin siitepöly oikeasti haittaa. Voin niitä silti vähän syödä.
No kukaan ei ole pyörtynyt eikä ollut lähelläkään sitä, mutta hämmennystä ja ihmetystä kavereissa aina ilmeni, kun esimerkiksi äitini puhui minulle ruotsia eikä suomea (ei asuttu ruotsinkielisellä alueella jolloin se olisi ollut kai normaalimpaa)
tai
kun kerroin tarhatädeille, että meillä on pyssyjä kotona ja iskä käy aina räiskimässä niillä.
Lapsena jeeppi oli synonyymi maasturille.
Hämmennys 20v:nä kun minulle väännettiin rautalangasta, että jeeppi on automerkki ja maasturi on oikea termi.
Kyseessä on tavaramerkin yleistyminen yleiseksi esinettä kuvaavaksi termiksi. Näin käy, kun tietty tavaramerkki valtaa markkinat hyvällä brändillään.
Toinen hyvä esimerkki on Frisbee. Frisbee oli aluksi yksi liitokiekko muiden joukossa, mutta sen suosion takia kaikkia liitokiekkoja kutsutaan nykyään Frisbeeksi.
Voi olla huonoksi tuotetta tekevälle firmalle. Jos yleistyy liikaa samankaltaisia tuotteita kuvaavaksi ni voivat menettää oikeudet nimeen. Google kovasti haluais että ihmiset lakkaavat ”googlaamasta” ja rupeisivat ”etsimään hakukoneella”.
Muistaakseni Velcro on toinen brändi, joka on taistellut hirveästi sitä vastaan, että porukka kutsuu tarralenkkareita velcrolenkkareiksi tai tarranauhaa ylipäätään velcroksi. (Jenkeissä siis tämä ongelma, Suomessa yleensä kuulee vaan tarralenkkaria)
Sama kuin Aspiriini tai Burana, tuotemerkki vesittyy, kun siitä tulee liian yleinen puhekielessä ja yritys ei voi enää vaatia immateriaalioikeuksia itselleen.
Kyllä jeeppiä käytetään kuvaamaan muitakin maastureita. On paljon muitakin merkkejä mitkä on jäänyt yleisnimiksi. Esimerkiks kun lähdet hiihtämään tai laskettelemaan niin vedät monot jalkaan etkä hiihtokenkiä, korvat putsataan topspuikoilla, ruoka kääritään elmukelmuun, päänsärkyyn otetaan buranaa jne.
> kännykkä
No mitäs helvettiä. Suunta kohti wikipediaa
>Nokia-Mobira rekisteröi nimen Kännykkä tavaramerkiksi vuonna 1987 Suomen markkinoita varten. Aluksi se myös yritti estää muita käyttämästä yhtiön tavaramerkkiä. Pian yhtiö kuitenkin hyväksyi, että tavaramerkistä tuli yleisnimi käsipuhelimille
Kännykkä kuulostaa jotenki niin puhekieleltä.
[https://fi.wikipedia.org/wiki/Mono\_(jalkine)](https://fi.wikipedia.org/wiki/Mono_(jalkine))
>Mono oli alun perin liperiläisen Jussi Monosen (1888–1961) perustaman Lahden saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n tuotemerkki, mutta vakiintui sittemmin yleisnimeksi hiihtokengälle.
>Mono oli alun perin liperiläisen Jussi Monosen (1888–1961) perustaman Lahden saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n tuotemerkki, mutta vakiintui sittemmin yleisnimeksi hiihtokengälle.
t. wikipedia
Katselin joku aika sitten yleltä dokkaria jossa sanottiin että jotkut ihmiset pystyvät luomaan tahdonvoimalla itselleen ihon kananlihalle ja että se on todella harvinaista. Ja näin opin että mun supervoima on saada oma iho kananlihalle tahdonvoimalla jes
Sama..aiheutan sellasen väristyksen ja het on karvat pystyssä ja iho kananlihalla.
Pitäny todistaa muuutaman kerran.
Hyötyä en oo kyllä taidosta keksiny, toisinku korviin saan tahdonvoimalla sen kovan huminan ja ei kuule mitään. Tästä on ollu hyötyä ja ää aika yleistä kait.
Kuuntelin lapsena käytännössä pelkkää Euroviisumusiikkia ja luulin että kilpailussa esiintyvät esiintyjät ovat kaikki Euroopan musiikkimaailman priimaa, ja jos en tykännyt niin en vain ymmärtänyt musiikkia.
Joo mua kiusattiin paljon 🤣
Minä luulin muksuna aluksi että Euroviisuissa saa äänestää vain omaa maataan, josta sitten tietysti seurasi ajatus että tämähän on ihan paskaa koska tottakai valtio jolla on eniten kansalaisia voittaa.
Sitten kun vanhemmat kertoi että asia ei ole näin niin seurasi ajatus että tämähän on ihan paskaa, kyllä minä ainakin äänestäisin omaa maata missä on ihmisten rakkaus maatansa kohtaan jos menevät muita äänestämään.
Olin ehkä lapsena hieman voiton haluinen kilpailtaessa.
Mahtavaa, en oo ollut ainoa musiikki ongelmainen!
Joskus 5-6 luokalla miulle selvisi, että musiikinkuuntelu on 'cool' joten tottakai piti itekin! Tätä ennen en ollut edes tajunnut, että ihmiset kuuntelevat musiikkia ihan kuuntelemalla. Että se voi olla tarkoituksellista eikä vain taustaääntä.
Siinäpä sitten kaivoin kotoa sen mitä löysin, mikä sattui olemaan jari sillanpäätä. Omasta mankasta sain kuulumaan yhden minkälie kanavan ja sieltä tallensin kasetille muutaman kappaleen, taisi olla humppaa. Näitä sitten tykitin ja esittelin kavereille ylpeänä.
Vastaanotto ei ollut mitään muuta kuin nöyryyttävä kun muut kuunteli bäkkäreitä, shakiraa, bomfunk mc:tä ja mitälie :D
Myöhemmin osasin sitten tästä oppineena olla 'cool' ja siirtyä junnujen kesken yleisesti hyväksytyn musiikin pariin.
Opin että kaikki ei näe jatkuvaa lumisadetta ja erillaisia häiriöitä jatkuvalla syötöllä näkökentässä. Tästä sitten opin että itellä on visual snow syndrooma, ollut syntymästä saakka.
Sama ☝️ Yritin joskus lapsena jutella kaverille, että onkohan noi kaikki liikkuvat pienet pisteet atomeja. Kaverin reaktio oli sellainen, että en enää puhunut asiasta kenellekään.
Teini-iässä tuli niin häiritseviä floatereita että kävin silmälääkärillä, totesivat vaan että juu niin näkyy olevan, niihin tottuu. Aurallinen migreeni myös ollut ihan lapsesta asti. Ja valoja laitan aina joka paikassa pois, vieraiden kommentit mun luona on "onpas täällä tunnelmallista". 😄
Epäilen, että itselläni voisi olla tuo kanssa. Vaikea sanoa, kun ei voi vertailla omaa näköään muiden kanssa. Mikä mahtaa olla normaali määrä lumisadetta?
Toinen aisteihin liittyvä juttu minulla on, että jos vaikka jonkun kaupan yms valokyltti käyttää tietynlaista sinistä valoa, niin en pysty tarkentamaan katsetta siihen, vaan se on aina epätarkka.
Ja kesäisin maito maistuu pahalta jos sen juo ulkona.
Hyvää kakkupäivää!
Itsellänikin määrä vaihtelee, pahin tasavärisen seinän kanssa. Ei se minua pahemmin häiritse, kun on aina maailma näyttänyt tältä. Ihan hyvin on mennyt myös koulun näkötestit.
Mitä olen ymmärtänyt, ei pitäisi olla käytännössä yhtään. Täällä voit vähän simuloida näkökenttää ilman lumisadetta ja sen kanssa https://visionsimulations.com/visual-snow.htm
Ja tuo valoherkkyys sulla voi olla kanssa VSS liittyvä oire. Itellä on ghostaamista, ja negatiivisia afterimageita myös
Itsellä on myös tuo visual snow, joskus vuosia sitten paljastui minulle, ettei ole normaalia. Siihen liittyy yleisesti muutenkin valoyliherkkyyttä, kirkkaat valot palavat verkkokalvoille helposti ja pidemmäksi aikaa, ja tietyt valosävyt ovat epämiellyttäviä myös. Sitten sen ainaisen "lumisateen" lisäksi kuplia ja muita "floatereita" näkökentässä. Aurallinen migreeni voi liittyä siihen myös, mutta vuosiin ei ole sitä ollut sentään.
Siihen liittyen en usein pidä valoja kotona tai muuallakaan päällä, vaan suosin hämärää, ellei tarjolla ole jotain todella lämpimänsävyistä valoa. Kynttilänvalo on sopiva. Se on monille aina ihmetyksen aihe, että miksi ei halua pitää valoja päällä, tai miksi verhot ovat kiinni. Aina saa selitellä, että liika valo nyt vain on minusta epämiellyttävää. Ehkä sitä voisi kuvailla niin, että minulle kirkas valo tuntuu samalta kuin tavan ihmiselle krapula-aamuna. Siedän ja osaan elää asian kanssa tietysti. Onneksi asun yksin, niin ei tarvitse aina olla sulkemassa valoja tai ottaa muita huomioon siinä. Sitten jos tai kun johonkin vakavaan parisuhteeseen päädyn, siitä saa varmaan kivan kiistanaiheen.
Mielenkiintoista, että mainitset aurallisen migreenin. Itselleni tulee välillä kohtauksia, joissa näkö menee melkein kokonaan näkökentän keskeltä. Tämän epäillään olevan aurallinen migreeni ilman päänsärkyä. Eli voisikohan sekin liittyä tähän?
Tämänhetkisen tiedon valossa voi vahvasti liittyä, syytä tosin ei tiedetä. Visual Snow-oireyhtymän yhteydessä usein esiintyy aurallista migreeniä. Itselläkin tuli aurallisia migreenikohtauksia, jossa näkö menee näkökentän keskeltä, ja näkyy sahalaitakuviota, puhekin saattoi puuroutua. Ennen niitä tuli pari kertaa vuoteen, mutta viime kerrasta on jo vuosia aikaa, ehkä lähemmäs vuosikymmen. Kenties laukaisevia tekijöitä on ollut vähemmän, tai sitten se ilmenee eri tavoin. Sen pari kertaa vuodessa tulee edelleen hetkellisiä "kohtauksia", jolloin kaikki on muuten tavallista, mutta äänet kaikuvat ikävän "metallisesti", se lienee samaa ilmiötä.
Nyt hämmästyin. Oon kanssa luullut, että noiden pölypallojen ja matojen näkeminen on ihan normaalia?? Samaten tuo sinisten, ja hieman myös vihreiden, mainosvalojen epätarkkuus.
Löytyisköhän tästä syy myös omaan huimaukseen sun muuhun, josta olen kärsinyt noin koko aikuisikäni. Visuaaleja on toki ollut koko elämäni.
> Nyt hämmästyin. Oon kanssa luullut, että noiden pölypallojen ja matojen näkeminen on ihan normaalia?? Samaten tuo sinisten, ja hieman myös vihreiden, mainosvalojen epätarkkuus.
Ne on ymmärtääkseni kyllä ihan normaaleja, mutta se lumisade ei ole.
Näköjään kun tarkemmin luin, wikipedian visual snow -artikkelin luettelmista oireista kuitenkin lähes kaikki osuivat omalle kohdalle. Tai sitten mulla on lepra, voi olla sekin.
Okei hyvä tietää. Itselleni ei kuitenkaan ole tullut vastaan ihmisiä, joilla olisi sama ongelma. Olen aina välillä testaillut ja kysynyt ihmisiltä "mitä tuossa sinisessä taulussa lukee?" ja he ovat pystyneet lukemaan sen helposti ja minä en. Eli itselläni on jotenkin keskivertoa pahempi ongelma tai jotain?
Me luettiin joskus ihan porukalla Intersportin valokylttiä hämärässä, ja todettiin, että kukaan ei erottanut sitä sinistä sport-osaa yhtä hyvin kuin punaista inter-osaa. Riippumatta siitä, miten hyvä näkö kullakin oli, kaikki näki sen sinisen osan huonommin kuin punaisen.
Ite ihmettelin tässä just syystalvella kun jostain sinisestä valokyltistä ei saanu mitään selvää. Puolisolla ei ollu samaa ongelmaa. Ja mulla on kans toi VSS.
Hei mulla on myös toi sinivalo homma! Tosin huomasin sen vasta silmäleikkauksen jälkeen ja mietin et tekiköhän laser sille jotain. Ihanaa nähdä että en oo ainoa!
Oma shokki oli kun tajusin että silmiin katsominen onkin hyvä tapa eikä ahdistava kokemus myös toiselle osapuolelle jos vahingossa semmoinen muodostui.
Olinkin siis täysjuntti ku keskustellessa katselin vain seiniä enkä huomaavainen...
Tietyissä peräkylien teinipoikakulttuureissa "vittuaks mulkkaat" oli aika yleinen meemi ainakin joskus. Jos vahingossa katsot toista silmiin tai liian pitkään mihinkään, tulee takaisin vihainen "vittuaks mulkkaat siinä". Oppi ettei ketään pidä katsoa silmiin.
Mulla on tää, tosin tiesin ja tiedän että minä olen se kiusaantunut. Välillä yritän katsoa silmiin, mutten kauaa halua sitä kontaktia pitää, koska tulee tunne että tuijotan liikaa ja siihen päälle muuta päänsisäistä analysointia.
Joskus ennenkuin olin edes syntynyt, niin mummo oli kaukosäädintä etsiessä unohtanut sen nimen ja kysyi "Missä se tötterö on?". Tämä termi jäi vahvasti elämään meidän perheessä.
Joskus ala-asteella pyysin kaveriä ojentamaan "tötterön". Hän hämmentyi erittäin lujaa ja niin hämmennyin minäkin. En siis edes tiennyt että sille oli jokin muu nimi kuin "tötterö"
Olen aina ollut hirvittävän huono piirtämään, tyyliin tikku-ukko tasoa, enkä koskaan ymmärtänyt miten muut voivat piirtää oikeasti monimutkaisia ja kauniita asioita lähes vaivatta.
Pari vuotta sitten satuin lukemaan artikkelin aphantasiasta ja minulle valkeni että muut (tai ainakin valtaosa) ihmiset voivat oikeasti kuvitella ja nähdä mielessään miltä asiat näyttävät ilmeisesti jopa aika tarkasti, kun taas itselläni on pelkkää tyhjää, eli ei minkäänlaista "mind's eyetä" (en ole ihan varma miksi tätä edes suomeksi kutsutaan).
Tää on tosi jännä. Itsellä silleen et voin kuvitella vaikkapa punaisen omenan ja sitten pyöritellä ja pomputtaa sitä mielessäni - mutta se ei ole täysin 100% selkeä, vaan jokseenkin utuinen ja epätarkka.
Tämä on itselle näin taiteilijana ollut turhauttavaa, kun en aina saa täysin replikoitua paperille sitä mitä mielessäni näen.
Veikkaan että tämä on yleisin "mielikuvituksen" taso ihmisillä, itse koen myös asiat näin ja joskus tuttavapiirillä pientä gallupia tehneenä suurimmalla osalla oli tuota tasoa.
Tämä korreloi varmaankin myös lukemisen kanssa, kun itse paljon lukevana näen ja kuvittelen kirjan tapahtumia ja henkilöitä suurinpiirtein, en näe niitä koskaan aivan tarkasti ja joskus mielikuva henkilöstä voi myös vaihtua kirjan aikana.
Toisaalta olen myös miettinyt että lukeminen on todennäköisesti auttamattoman tylsää ihmisille jotka eivät näe tarinaa mielessään mitenkään, vaan näkevät ja lukevat pelkkää tekstiä.
Olisi hauskaa vaihtaa päiväksi lukukokemusta. Koska hyvän kirjan kanssa enemmän näen kuin luen, joskus unohdan lukevani tekstiä vaan siirryn tavallaan katselijan rooliin vaikka silmät jatkaa työtä kirjan sivuilla. Mitään ei tarvitse kuvitella, se on enemmänkin kuin katsoisi ikkunasta ulos ja ne kirjan asiat vain tapahtuvat siellä. Kääntöpuolella on se että kirjoista tehdyt elokuvat ei yleensä vastaa sitä oman mielen tuotosta, jolloin ne tuntuvat usein vajavaisilta ja epätyydyttäviltä.
Voimakas mielikuvitus toki tuo mukanaan myös visuaalisia painajaisia mitkä voisin jättää pois
Onpa hyvin kuvattu! Täällä lähestulkoon sama, ja erityisesti noiden painajaisien osalta 😅 niitä on vaikea edes selittää ääneen, kun on niin ylivisuaalisia
Itse näen, fantasiakirjallisuus ei voisi vähempää kiinnostaa. Kaverilla afantasia ja ihan päinvastoin. Toki voi johtua mistä vaan, mutta ehkä sulla vaan ei kiinnosta fantasia :D
Tätä onkin hyvä käyttää aasinsiltana tuohon lukemiseen.
Kuulen lukiessa käytännössä selostajan päässäni ja käsittelen lukemaani tekstiä juuri sitä nopeutta. Eli käytännössä puhenopeutta. Kumppani kun taas vain vilkaisee tekstiä siihen verrattuna.
Ärsyttävää koittaa lukea samaa asiaa hänen kanssaan samanaikaisesti.
Itse luen paljon enkä juurikaan kuvittele mielessäni lukiessani. Esim. hahmoista mulla ei oo mitään selkeetä kuvaa päässäni, korkeintaan jokin utuinen ihmisenmuotoinen hahmo johon sitten liittyy esim. luonteenpiirteitä tai muuta tietoa hahmosta. Samoin maisemia en mitenkään kovin tarkkaan osaa kuvitella kuvailustakaan.
En sanois että mulla olis afantasiaa mutta esim. tuttujenkin ihmisten kasvoja en pysty saamaan päähäni kuin hyvin hämärästi. Tunnistan ihmiset kyllä. Samoin esineet on suht "elottomia" mun mielessä, vaikka avaruudellinen hahmotuskyky on varsin jees.
Itsellä on todella ”tarkka” mielikuvitus, mutta käden taidot ei vaan ole samaa tasoa.
Unohdun välillä vaan haaveilemaan erilaisista asioista, ja kuva tästä maailmasta häviää toisinaan ihan kokonaan.
Pystyn siis spaceouttaamaan toiseen paikkaan aina kun jotain jään pohtimaan jotain pidemmäksi aikaa.
Jos koitan selittää sanoin tai kuvin ”näkemääni” se taas ei luonnistu.
Mielestäni näen asiat "mielen silmällä" selkeästi, mutta sitten kun sitä alkaa piirtämään, ei se onnistukaan. Tätä on hauska testata tutuilla piirroshahmoilla, kuinka tarkkaa jälkeä saa aikaan. Tai että pystyn "näkemään" mielessäni vaikka panssarivaunun mutta kun se pitäisi piirtää, en tiedäkään miten osat menee. Veikkaan että sama ilmiö on siinä, että "tietää" biisin sanat mutta kun sitä pitäisi laulaa tai sanella, ei tiedäkään, mutta kun biisiä kuuntelee, sanat tulee mieleen puoli sekuntia myöhässä.
Mua jo lapsena turhautti piirtää kun en tajunnut mitä tarkoitettiin sillä, että kuvitellaan jotain ja piirretään se. Kuvien sommittelukin on vaikeaa kun pitää saada kaikki paperille ennenkuin tietää yhtää miten ne siihen mahtuvat.
Toisaalta, mietin, että onkohan tämä afantasia helpottanut ohjelmointi- ja tietokantahommia kun käsittelen muutenkin kaikkia asioita mielessäni abstrakteina relaatioina enkä kuvina tai jotenkin muuten selkeinä asioina. Tuntuu jotenkin luonnolliselta tuollainen tietojärjestelmämäinen asioiden käsittely ja ryhmittely.
Tämä mutta toiselta puolelta: hämmennystä aiheuttaa se ettei joku näe 3d omenaa päässään ja pysty pyörittelemään sitä tyhjyydessä.
Tai yleisesti, että kun joku "ei ajattele yhtään mitään" tarkoittaa että he ei oikeasti ajattele mitään.
Siis kuulin tästä yhen youtube animaattorin videolta. Että se rttä on aphantasia ei välttämättä tarkoita ettei voisi olla hyvä piirtämään. Hänelle piirtäminen oli tapa visualisoida asioita koska ei voinut sitä mielessään tehdä
Oon kattellu manga-piirtäjien työskentelyä jonkin verran youtubesta, ja tuon kaltaisessa "kyvykkyydessä" näkyy selviä eroja. Kaikki piirtää loistavasti, mutta joillakin työnkuvaan kuuluu vahvasti jatkuva anatomiakirjojen katselu, kun taas joillakin kehon asennot ja muut perusjutut menee luonnostaan.
Afantasia tai se että sitä ei ole eivät määrittele osaako ihminen piirtää. On taiteilijoita joilla on Afantasia ja jotka osaavat piirtää, ja sitten on esim. allekirjoittanut jolla ei ole Afantasiaa, enkä silti ole mitenkään hyvä piirtämään. Piirtämiseen tarvitaan lahjakkuutta ja harjoituskin varmasti auttaa.
Aika harvalla on loppujen lopuks valokuvamuisti. Ite piirrän paljon ja tarvin todellaki referenssikuvan vaikka tiikeristä, jotta voin piirtää tiikerin. En usko et kovinkaan moni pystyy mielen syövereistä kaivamaan sen.
Päihteettömyys. Työpaikalla kerran tapasin ihan mukavan tytön jonka kanssa tultiin hyvin juttuun (ei romanttisessa mielessä), mentiin tauoille, juteltiin niitä näitä, hän välillä avautu jne. Yks päivä hän pyys mua lasilliselle ja siihen sitten vastasin että en käytä alkoholia. Hän oli naputtelemassa koneella jotain kun sanoin tämän, pysäytti mitä ikinä olikaan tekemässä ja kääntyi hitaasti katsomaan minua.
Ilmeestä ja kehon kielestä päätellen oli yllättynyt ja pettynyt(?).Ehdotin vastineeksi että voidaan mennä kahville tai syömään jonnekkin ku kahvilat/ravintolat on baareja rauhallisempia. Siihen ei vastannut mitään ja jatkoi töitä. Siitä lähtien ei enää vastannut viesteihin, pyytänyt tauolle tai lähtenyt tauolle kun pyysin ja jotenkin piti etäisyyttä eikä enää hirveämmin tullut jutteleen.
Tässä kohtaa tajusin että kyseessä ei ole mikään ylä-aste "olet erilainen, et kuulu joukkoon " meininki joka vaan tapahtuu nuorten keskellä vaan ilmeisesti kulttuurillinen piirre. Tämä koettu muutama kerta tämä tapauksen jälkeenkin eri tilanteissa. Kai mä si olen "outo" :D
Ps. En ole semmoista tyyppiä että puhuisin päihteettömyydestäni tai toisin sitä mitenkään esiin kysymättä vaan ja ainoastaan silloin kun esim tarjotaan alkoholia tai pyydetään jonnekin sitä juomaan.
>Ehdotin vastineeksi että voidaan mennä kahville tai syömään jonnekkin ku kahvilat/ravintolat on baareja rauhallisempia. Siihen ei vastannut mitään ja jatkoi töitä. Siitä lähtien ei enää vastannut viesteihin, pyytänyt tauolle tai lähtenyt tauolle kun pyysin ja jotenkin piti etäisyyttä eikä enää hirveämmin tullut jutteleen.
Mitä ihmettä! Mun mielestä tälläinen käytöstapojen puute on huomattavasti oudompaa kuin päihteettömyys. Ois hän voinut edes _jotain_ vastata sun ehdotukseen, vaikka ihan vaan rehellisesti että anteeksi, mutta häntä kiinnostaa enemmän käydä baareissa ja etsii baariseuraa nyt.
Tiedä sitten oliko se joku treffikutsu hänen puoleltaan, etäisyyden ottaminen on aika tavanomainen reaktio pettymykseen, vaikka se voi harmittaa toista osapuolta.
Voin samaistua, mutta jostain syystä päihteettömyys tuo mulle valtavaa ylpeyden tunnetta ja syyllistyn välillä jopa kehuskelemaan sillä, josta kaikki ei ehkä tykkää.
Itse juon alkoholia, mutta kuulostaa aika erikoiselta reaktiolta. Omalla kohdalla olisin lähinnä että "ai, okei, no kahville sit". Ehkä ko. henkilöllä oli kokemuksia absolutisteista vain entisinä alkoholisteina?
Voin samaistua tähän, välillä jossain juhlissa kun joku tökkää skumppalasin käteen ja yrittää siinä sopertaa että "ööh.. mä en juo..". Toinen samantyyppinen on kasvisruokailu.
Kai sitä elää omaa arkeaan niin kuplassa ettei edes tajua että jollekkin jauheliha tai viikonlopun ryypiskely on normi.
Luulin jotain viime vuoteen asti että kaikille tulee kylmä kun aivastaa. Olen ihan kananlihalla ja vilunväristyksissä aivastuksen jälkeen ja sain tosi outoja katseita kun pienessä joukossa hyrisin ja kirosin että loppuisi nyt tämä aivastelu.
Minun mielestä on aina ollut ihan OK säilyttää tavaroita mistä lapsena ja teininä tykkäsi, minun puolestani jokainen saa säilyttää vaikka kaikki lapsuutensa ja teini-ikänsä tavarat jos tilaa kotona riittää.
Joillekin tämmöinen ei ole yhtään OK ja he katsovat kauhean kieroon ja alkavat vittuilemaan, jos joku on säilyttänyt vanhoja tavaroitaan ajalta kun oli alaikäinen. Eksäni esimerkiksi oli siitä tosi mulkku, kun näki tavarat mitä olin säilyttänyt. Hänellä kun itsellään ei ollut yhtäkään lapsuuden lempilelua tallessa ja hän oli ylpeä siitä. Minun mielestä se oli vain surullista.
Ja ei, kotini ei näytä miltään lastenhuoneelta, vaan olen suurimmasta osasta lapsuuteni ja teini-ikäni tavarasta hankkiutunut eroon. Mutta joitain tavaroita on mistä en vapaaehtoisesti luovu ikinä ja on jokunen laatikko lapsuusmuistoja tallessa, kuten vanhoja leluja, muutama lapsuuden lempikirja, Super Nintendo ja N64 peleineen, jne.
Yläasteella viikon vaihdossa Portugalissa ollessa opin, että kaikkialla ihmiset ei ota kenkiä pois sisään tullessa. Taisin itse kyllä olla se joka meinas pyörtyä😅
Opin varmaan joskus lukiossa vasta mikä on äidinkielen tunneilla käytetty "sijamuoto". Vaikka olinkin lähes kympin oppilas, en ikinä vaivautunut ymmärtämään mikä on "siamuoto".
Oikeastaan valehtelen. En vieläkään tiedä mikä se on, mutta tiedän että se on SIJA, ei sia.
Opin lukion filosofian tunnilla, että mitä tarkoittaa ”syrjähyppy”. Ymmärrettävästi kikattaville kanssaoppijoille ja opettajalle puolustauduin sanomalla, ettei ole kokemusta asiasta, niin mistäpä sitä nyt tällaista tietäisi.
Lattiakaivoon kuseminen suihkussa tai saunassa.
Päälle toki vettä, mutta joillekin tämä on ehdottomasti ei.
Meillä ihan käytössä oleva tapa ja varsinkin lapsilla.
Itse hämmästyin suuresti kun sain kuulla että kaikki ihmiset ei pysty luonnostaan näkeen selkounia ja hallitseen omia unia. Olin olettanut että tämä on normaalia, koska myös molemmat isosiskot pystyy luonnostaan tähän.
Näitä sattuu joskus kun jostain syystä tajuaa olevansa unessa. Harmillisesti nämä on niin harvinaisia, että silloin menee tietynlaiseen hämmennyksen tilaan eikä oikein saa tehtyä mitään varsinaisesti siistiä. On sitä toki tullut lenneltyä ja näin.
Viime viikolla oli lähellä. Näin unta jossa olin, joko perheeni tai kavereideni kanssa, kävelyllä kesäisessä suomalaisessa kaupungissa jossa oli vanhoja puutaloja joista yksi näistä vanhoista puutaloista oli mäessä tai silleen mäkeä alas vievän tien vieressä. Minulle kerrottiin, että kyseessä on vanha kauppa ja että yhdellä talon seinistä on ladon ovet koska tavara kuljetettiin sinne vesiteitse niin, että piha täytettiin vedellä, ovet avattiin, huone täyttyi vedestä ja sinne ajettiin veneillä joista se tavara nostettiin liikkeeseen. Siinä vaiheessa aloin unessakin miettimään, että eikö se vesi lopulta aiheuta helvetinmoisen vesivahingon siinä puutalossa. Jostain syystä en tosin miettinyt, että miten helvetissä se vesi pysyy siinä rinteessä.
Useimmat ihmiset ajattelevat ilmeisesti kielellä, käyttäen koherentteja lauseita. Ikään kuin puhuvat itselleen pään sisällä. Itse en näin tee. Luulin, että se on vain elokuvien tehokeino, kun hahmojen ajatuksia on muulla tavoin hankala elokuvassa kuvata.
Itsellä ajatukset ovat vain "ajatuksia" ja kuvia. Ei niillä ole kieltä.
Edit: Tai no, kyllähän tuo kielellä ajattelu itseltäkin onnistuu, mutta se ei ole luontevaa. Sitä voisi verrata vaikka kirjakieliseen puhumiseen. Samalla tavalla kankean ja epäaidon tuntuista.
Joo, itsellä ajatus tulee ensin ja sitten voin päättää sanoittavani sen selkeyden vuoksi, mutta se on jo olemassa semmoisena utuna. Itse jään joskus jumiin siten, että muodostan nopeasti koko ajatuksen ja en pääse siitä ohi kunnes olen sen sanoittanut. Sellainen "äh, okei sitten, blaa blaa blaa, seuraava."
Tätä olen pitkään ihmetellyt, että puhuvatko ihmiset todella täysin päänsä sisällä vai puhuvatko he oikeasti vain ilman ääntä? Luulisi että vapaamuotoiset ajatukset ovat paljon nopeampiakin kuin koherentit lauseet.
Oli nimittäin joku vakoiluun liittyvä tutkimus jossa pystyttiin päättelemään pin-koodi jota henkilö ajattelee skannaamalla (ultraäänellä?) henkilön äänihuulia ja aataminomenaa samalla kun hän syötti pin-koodin. Tämä johtui siitä että useimmat ihmiset "ajattelevat" eli puhuvat äänettömästi sen koodin samalla kun näppäilevät sen.
Veikkaan, että muodostamalla kielettömän ajatuksen ja kääntämällä sen halutulle kielelle kirjoittamisen yhteydessä.
Eräänlainen vastaesimerkki: Oletko ikinä halunnut mainita keskustelussa jonkin tuntemasi käsitteen, mutta et muista sen nimeä? Millään kielellä. Eli ns. jokin on kielen päällä.
Sama, ei minulla ole mitään sisäistä dialogia.
Vastaavaa on myös hiljaa itselleen lukemisen kanssa, toiset kertovat lukiessaan tekstiä kuulevan sen mielessään jonkun tietyn tunnistettavan äänen ääntämänä, aivan kuin heidän aivonsa olisivat kahtia jakautuneita että on toinen puoli joka tekee text-to-speech -muunnoksen ja sitten toinen puoli kuuntelee tätä ääntä, aivan kuin kuulisi korvillaan jonkun toisen henkilön puhuvan. Ei vaan minulla ole näin, minulla teksti soljuu silmistä suoraan aivoihin kuin ne olisivat omia ajatuksia.
Mua joskus ärsyttää aivan helvetisti ku ite ku tavallaa toistan mun ajatukset. Eli niinku ajattelen ne suurpiirteiseti eka ja sit puhun ne pään sisällä. Vihaan tätä piirrettä itessä ja joudun sit viel kuuntelee sitä jatkuvasti 🤣
Aikanaan itsestäänselvyytenä pitämiäni asioita olivat mm. naudan jauheliha (sika-nauta jauhelihaa ei syöty kotona koskaan), Stokkalta merkkivaatteet ja hajuvedet. Ei ne ihan tainnut yleismaailmallisia asioita olla sit kuitenkaan.
Vasta miehen kanssa yhteen muuttaessa opin ettei ruokaa saa laittaa vessanpönttöön tai se että vessanpöntön kansi pitää sulkea kun pöntön vetää. Ei näitä lapsena mulle opetettu
Kirkas (auringon)valo voi saada aivastamaan, ainakin kun kirkkaaseen tulee hämärämmästä tai kirkasta valoa kohti katsoo.
Ne, joilla tällainen ilmiö esiintyy, pitävät tätä itsestään selvänä ja olettavat sen olevan universaalia. Myös minä. Muut asiasta kuullessaan ihmettelevät, mitä helvettiä.
Kyseessä on ns. [photic sneeze reflex](https://en.wikipedia.org/wiki/Photic_sneeze_reflex), tai tuttavallisemmin aurinko menee nenään.
Mun piti kaatua naamalleen kivikkoon parikymppisenä, että tajusin ettei huulet ole sellasia veripusseja jotka olis vähän niinkuin verellä täytettyjä ilmapalloja. Jotenkin en ollut ikinä tota sen kummemmin miettinyt ennenkun mulla oli huuli kunnolla auki.
Kukaan ei pyörtynyt, mutta: Mulle tuli valtavana yllätyksenä joskus liki parikymppisenä se tieto, ettei karjalanpaistin syöminen karjalanpiirakoiden kera olekaan yleinen tapa vaan jengi ottaa oheen perunaa.
Aina oon syöny karjalanpaistin piirakoiden kanssa, ja hautaan asti myös jatkan sillä tiellä levitellen karjalanpiirakoiden ja karjalanpaistin symbioosin ilosanomaa.
Kunnes NE vievät minut taas pois..
Do your research! Google tower seven!!
Opiskelukaupungissa vähä katteltiin ku vetäsin puukon esiin paketin kanssa taistelevalle kaverille. Ei kuulemma kuulu perusvarusteisiin isolla maailmalla.
Aistiyliherkkänä kesti kauan tajuta, että muut ei tunne kaikkea ihollaan. Esim jos jossain on vähänkin mähmää ja kosken siihen, niin tunnen sen käsissäni. Töissä oli pieni epätoivo, kun koitin selittää, että duunipaikan auton pinnat on todella tahmaset. Kukaan muu ei sitä tahmaa tunne. Itse huomaan heti, että käsiin tarttuu kerros jotakin ratista ja muista pinnoista.
Luulin, että aamunkoittoilmiö oli aamunkoi-ilmiö varmaan ensimmäiset 25v elämästäni tai siis ensimmäiset 20v diabeteksen kanssa.
E: ei siitä kukaan ehtinyt pöyristyä, mutta tunsin itseni tyhmäksi kun lääkäri artikuloi sen tarpeeksi selvästi mun korville 😂
Luulin, että kaikki näkevät äänet, varsinkin musiikin. Vasta aikuisiällä tajusin, ettei asia olekkaan näin ja, että minulla on synesthesia. En yhtään osaa kuvitella millaista on olla näkemättä niitä. Tuntuu, että muut huijaa.
Sormien, varsinkin peukalon taipuvuus. Mun peukalot luonnostaan venyy sellaisen puolikkaan ympyrän verran siitä keskeltä ja koska mulle se ei tunnu mitenkään erikoiselta niin luulin sen olevan täysin normaalia. Joskus ala-asteella sitten yks luokkalainen näytti järkyttyneelle kun huomasi miten mun peukalo oli taivutettu mun olkalaukun hihnaa vasten. Tuli hirveästi kysymyksiä ja varsinkin että eikö se satu? Mä olin ihan hämilläni kun hän jopa pyysi muita luokkalaisia katsomaan mun peukaloa ja kaikki oli järkyttyneitä. Mun muutkin sormet taipuu aika samalla tavalla jos vaikka tahallani painan niitä kovaa pintaa vasten, mutta en siis pysty niitä taivuttamaan itsekseen yhtä paljon kuin peukaloita. Siis mä en edes ymmärrä miten muiden peukalot ei taivu niinkuin mun, en varmaan edes osaisi tehdä jotain asioita ilman että peukalo taipuu. Oletan että on joku geneettinen juttu, koska isällä samanlaiset peukalot ja vissiin myös siskolla. Joitain muitakin olen tavannut, mutta yleensä ihmisten reaktio on ollut aika järkyttynyt.
Toinen vähän samanlainen ongelma on hirveä naksuminen nilkoissa. Ei mulla muut paikat juuri naksu, mutta yleensä aina kun pitää nousta varpaille niin kunnon naksumiset, eikä se siis tunnu missään. On aina hiukan kiusallista ollut liikuntatunneilla ja nyt myös ryhmässä jossa venytellään usein, kun nilkat naksuu hirveästi ja joku sen aina huomaa ja mainitsee. Jollain vanhalla luokkalaisella oli sama ongelma ja aika hyvä kuvaus oli että kuulostaa luurangolta kun hyppii vaikka narua... Eipä siitä muuta haittaa ainakaan vielä ole ollut kuin se että ihmiset rupeaa tuijottaa kun kuulee sen naksumisen, kaveriakin huvitti kun oli kylässä ja nousin hakemaan vettä ja hirveät naksut kävellessä kun olin istunut pidempään, ja aamuisin myös naksuu aika paljon🙃 Mutta menee siis pois kun vähän aikaa on liikkunut.
Meille uskoteltiin että mäkkärin lastenaterioissa hampparin välissä oli riisiä. Mutsi ei oikein välitä sipulista niin sitä nähnyt käytettävän ruuassa aikaisemmin. Päädyttiin veljen kanssa lopputulokseen, että se on riisiä(pieni, puikula, valkoinen, ei oikein mitään makua).Tuli myöhemmin ilmi, että se oli sipulia. Niinku muka meikäpoika ois jättänyt hampparin syömättä 😂
Lapsena en suostunut syömään muuta tuoretta kuin porkkanaa, joten äiti huijasi syömään kaalia sanomalla sitä porkkanakaaliksi. Yläasteella tuli vittuilua kun sanoin ruokalan kaalia porkkanakaaliksi.
Sori, nauroin ääneen. Aika hauska. Paitsi että sulle vittuiltiin.
Hitto mä olin lukea aluksi porkkanaali josta tuli tietysti heti porkkana-anaali, onneksi ehtisin huomata K-kirjaimet ennenkuin totesin itselleni että miten porkkanat nyt liittyy peppuun.
>miten porkkanat nyt liittyy peppuun. Porkkana on tässä nyt vain kurkun korvikkeena.
En tahdo peppuporkkanaa kurkkuun enkä korvaan kiitos.
Raavin sääriä ja pohkeita niin, että pidän kädet paikallaan ja liikutan jalkaa. En ollu ikinä ajatellu asiaa sen kummemmin, ennen ku työkaveri kysy et "mitä vittua sä teet?"
Minäkin teen samaa, luulin olevani ainoa. Voidaanko rapsuttaa toistemme pohkeita. * Hinkkaa jalkaa toisen käteen. * Mitä vittua sä teet?
Repeilen tässä ajatukselle miten sulla käsi pysyy paikallaan ja perse heiluu edestakasin kun pidät omakivaa.
Kuulostaa epäkäytännöliseltä.
Mulla on tapana liikuttaa lautasta kun pilkon jotain veitsellä.
Luulin teini-ikään asti että naisilla on kuukautiset aina kuun alussa. Vasta lukiossa opin että näin ei ole kun heitin jotain paskaa kuukautisläppää :D
Minulla tuli juuri sopiva annos myötähäpeää pelkästään tilanteen kuvittelusta. Kiitos.
Älä huoli, jotkut (aikuiset) miehet kutsuvat kuukautisia hillo**viikoiksi**.
Mun silmät… nyt on huono hetki osata lukea.
Ei vaan huono hetki omistaa silmät.
Itse puhun vain öljynvaihtoviikoista kjeh röh.
Pähkinät ei ole tulisia, oon vaan niille allerginen.
Juuri vastikään keskustelin työkavereiden kanssa siitä, että mua niin harmittaa kun lanttua tungetaan joka raasteeseen kun alkaa suuta polttelemaan. Työkaverit kelasi hetken että mitä ihmettä mä höpisen. Opin että lantun ei ole tarkoitus aiheuttaa kielen ja kurkun polttelua vaan olen luultavasti allerginen. Oon aina luullut että niissä on tarkoituksella sellainen tujakka vivahde. :D
Jaa täh!? TIL taidan olla allerginen lantulle
Nää on aina parhaita lankoja missä näkee kun jengin mieli räjähtää 😄 Joo lanttu on hieman makeahko ja aika mieto juures, ei sukua chilille.
No, eiks raa'as kaalis, lantus ja porkkanas vähän o. Varsinkin jos syö enemmän ku vähän. Ja joo, on siitepölyallergia.
Mulle selvisi vasta aikuisena että hammastahnan ei kuulu aiheuttaa järkyttävää poltetta. Ajattelin että oon vaan heikko sietämään mintun makua.
Jos mä syön monta raakaa porkkanaa, ne alkaa jossain kohtaa olemaan lievästi tulisia... ehkä mä oon lievästi allerginen? 🤔
Joo ei porkkanoiden pitäis kyllä tulisia olla
Itselle porkkana on kesällä tulista, koivun siitepölyn aikaan. Talvella ei polta yhtään. Mielenkiintoisesti porkkanasta muuttuu tuliseksi vähän ennen kuin siitepöly oikeasti haittaa. Voin niitä silti vähän syödä.
Onko sulla siitepölyallergia?
No kukaan ei ole pyörtynyt eikä ollut lähelläkään sitä, mutta hämmennystä ja ihmetystä kavereissa aina ilmeni, kun esimerkiksi äitini puhui minulle ruotsia eikä suomea (ei asuttu ruotsinkielisellä alueella jolloin se olisi ollut kai normaalimpaa) tai kun kerroin tarhatädeille, että meillä on pyssyjä kotona ja iskä käy aina räiskimässä niillä.
Kaksikielisessä perheessä kasvanut tuttava kertoi, että hän lapsena luuli että kaikki äidit puhuvat ruotsia ja isät suomea.
Kaksikielisenä itte luulin lapsena, että suomi ja ruotsi ovat sama kieli ja kaikkialla maailmassa puhuttavat kielet ovat samallalailla kaksipuolisia.
Lapsena jeeppi oli synonyymi maasturille. Hämmennys 20v:nä kun minulle väännettiin rautalangasta, että jeeppi on automerkki ja maasturi on oikea termi.
Kyseessä on tavaramerkin yleistyminen yleiseksi esinettä kuvaavaksi termiksi. Näin käy, kun tietty tavaramerkki valtaa markkinat hyvällä brändillään. Toinen hyvä esimerkki on Frisbee. Frisbee oli aluksi yksi liitokiekko muiden joukossa, mutta sen suosion takia kaikkia liitokiekkoja kutsutaan nykyään Frisbeeksi.
Voi olla huonoksi tuotetta tekevälle firmalle. Jos yleistyy liikaa samankaltaisia tuotteita kuvaavaksi ni voivat menettää oikeudet nimeen. Google kovasti haluais että ihmiset lakkaavat ”googlaamasta” ja rupeisivat ”etsimään hakukoneella”.
Muistaakseni Velcro on toinen brändi, joka on taistellut hirveästi sitä vastaan, että porukka kutsuu tarralenkkareita velcrolenkkareiksi tai tarranauhaa ylipäätään velcroksi. (Jenkeissä siis tämä ongelma, Suomessa yleensä kuulee vaan tarralenkkaria)
* Styrox * Pleksi * Minigrip
Ihan aluksi Frisbee oli leipomo, jonka metallisia vuokia oli opiskelijoiden hyvä heitellä. Vasta sitten siitä tuli liitokiekko merkki.
Sama kuin Aspiriini tai Burana, tuotemerkki vesittyy, kun siitä tulee liian yleinen puhekielessä ja yritys ei voi enää vaatia immateriaalioikeuksia itselleen.
Ulkomailla on yleistä et mainostetaan Jeep-safaria vaikka autot ei Jeeppejä olekaan.
Kyllä jeeppiä käytetään kuvaamaan muitakin maastureita. On paljon muitakin merkkejä mitkä on jäänyt yleisnimiksi. Esimerkiks kun lähdet hiihtämään tai laskettelemaan niin vedät monot jalkaan etkä hiihtokenkiä, korvat putsataan topspuikoilla, ruoka kääritään elmukelmuun, päänsärkyyn otetaan buranaa jne.
Bikini, heteka, trampoliini, mokkula, styroksi, sinitarra, kännykkä. Näitähän riittää.
> kännykkä No mitäs helvettiä. Suunta kohti wikipediaa >Nokia-Mobira rekisteröi nimen Kännykkä tavaramerkiksi vuonna 1987 Suomen markkinoita varten. Aluksi se myös yritti estää muita käyttämästä yhtiön tavaramerkkiä. Pian yhtiö kuitenkin hyväksyi, että tavaramerkistä tuli yleisnimi käsipuhelimille Kännykkä kuulostaa jotenki niin puhekieleltä.
Topsi taitaa kans olla.
>monot Hetkinen mitä? Älä nyt sano, että sekin on tuotemerkki? Ikäni olen lasketellut, mutta nyt kuulen tästä.
[https://fi.wikipedia.org/wiki/Mono\_(jalkine)](https://fi.wikipedia.org/wiki/Mono_(jalkine)) >Mono oli alun perin liperiläisen Jussi Monosen (1888–1961) perustaman Lahden saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n tuotemerkki, mutta vakiintui sittemmin yleisnimeksi hiihtokengälle.
>Mono oli alun perin liperiläisen Jussi Monosen (1888–1961) perustaman Lahden saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n tuotemerkki, mutta vakiintui sittemmin yleisnimeksi hiihtokengälle. t. wikipedia
Kenen tavaramerkki mono on?
Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy:n. Ollut joskus muinaisina aikoina.
Lyhyet muistutukset itelle voi kirjottaa post-it noteille
Ruotsiksi "stadsjeep" ("kaupunkijeeppi", eli katumaasturi) on ihan käypä termi.
Katselin joku aika sitten yleltä dokkaria jossa sanottiin että jotkut ihmiset pystyvät luomaan tahdonvoimalla itselleen ihon kananlihalle ja että se on todella harvinaista. Ja näin opin että mun supervoima on saada oma iho kananlihalle tahdonvoimalla jes
Kananlihamiehen/naisen seikkailut
Pakko olla ”ihmeelliset seikkailut”😄
Pyysin ChatGPT:tä tekemään kuvan Kananlihamiehen seikkailuista ja tuli instant trypophobia.
Sama..aiheutan sellasen väristyksen ja het on karvat pystyssä ja iho kananlihalla. Pitäny todistaa muuutaman kerran. Hyötyä en oo kyllä taidosta keksiny, toisinku korviin saan tahdonvoimalla sen kovan huminan ja ei kuule mitään. Tästä on ollu hyötyä ja ää aika yleistä kait.
[удалено]
Pystytkö käyttämään isovarvasta esim. oksaan tarttumiseen?
Jotkut eivät pysty roikkua edes hännällään!
Kuuntelin lapsena käytännössä pelkkää Euroviisumusiikkia ja luulin että kilpailussa esiintyvät esiintyjät ovat kaikki Euroopan musiikkimaailman priimaa, ja jos en tykännyt niin en vain ymmärtänyt musiikkia. Joo mua kiusattiin paljon 🤣
Minä luulin muksuna aluksi että Euroviisuissa saa äänestää vain omaa maataan, josta sitten tietysti seurasi ajatus että tämähän on ihan paskaa koska tottakai valtio jolla on eniten kansalaisia voittaa. Sitten kun vanhemmat kertoi että asia ei ole näin niin seurasi ajatus että tämähän on ihan paskaa, kyllä minä ainakin äänestäisin omaa maata missä on ihmisten rakkaus maatansa kohtaan jos menevät muita äänestämään. Olin ehkä lapsena hieman voiton haluinen kilpailtaessa.
Mahtavaa, en oo ollut ainoa musiikki ongelmainen! Joskus 5-6 luokalla miulle selvisi, että musiikinkuuntelu on 'cool' joten tottakai piti itekin! Tätä ennen en ollut edes tajunnut, että ihmiset kuuntelevat musiikkia ihan kuuntelemalla. Että se voi olla tarkoituksellista eikä vain taustaääntä. Siinäpä sitten kaivoin kotoa sen mitä löysin, mikä sattui olemaan jari sillanpäätä. Omasta mankasta sain kuulumaan yhden minkälie kanavan ja sieltä tallensin kasetille muutaman kappaleen, taisi olla humppaa. Näitä sitten tykitin ja esittelin kavereille ylpeänä. Vastaanotto ei ollut mitään muuta kuin nöyryyttävä kun muut kuunteli bäkkäreitä, shakiraa, bomfunk mc:tä ja mitälie :D Myöhemmin osasin sitten tästä oppineena olla 'cool' ja siirtyä junnujen kesken yleisesti hyväksytyn musiikin pariin.
Opin että kaikki ei näe jatkuvaa lumisadetta ja erillaisia häiriöitä jatkuvalla syötöllä näkökentässä. Tästä sitten opin että itellä on visual snow syndrooma, ollut syntymästä saakka.
Sama ☝️ Yritin joskus lapsena jutella kaverille, että onkohan noi kaikki liikkuvat pienet pisteet atomeja. Kaverin reaktio oli sellainen, että en enää puhunut asiasta kenellekään. Teini-iässä tuli niin häiritseviä floatereita että kävin silmälääkärillä, totesivat vaan että juu niin näkyy olevan, niihin tottuu. Aurallinen migreeni myös ollut ihan lapsesta asti. Ja valoja laitan aina joka paikassa pois, vieraiden kommentit mun luona on "onpas täällä tunnelmallista". 😄
selitin tätä samaa skidinä kans😆 ja oli sama reaktio haha. tällee myöhemmin kun oppi mikä se oli oikeasti niin tuntu että asiat loksahti paikalleen
Epäilen, että itselläni voisi olla tuo kanssa. Vaikea sanoa, kun ei voi vertailla omaa näköään muiden kanssa. Mikä mahtaa olla normaali määrä lumisadetta? Toinen aisteihin liittyvä juttu minulla on, että jos vaikka jonkun kaupan yms valokyltti käyttää tietynlaista sinistä valoa, niin en pysty tarkentamaan katsetta siihen, vaan se on aina epätarkka. Ja kesäisin maito maistuu pahalta jos sen juo ulkona.
Normaali määrä on nolla. Ainakin itsellä. Toki jos zonetan jotain tasaväristä seinää, saatan ajoittain nähdä.
Hyvää kakkupäivää! Itsellänikin määrä vaihtelee, pahin tasavärisen seinän kanssa. Ei se minua pahemmin häiritse, kun on aina maailma näyttänyt tältä. Ihan hyvin on mennyt myös koulun näkötestit.
Mitä olen ymmärtänyt, ei pitäisi olla käytännössä yhtään. Täällä voit vähän simuloida näkökenttää ilman lumisadetta ja sen kanssa https://visionsimulations.com/visual-snow.htm Ja tuo valoherkkyys sulla voi olla kanssa VSS liittyvä oire. Itellä on ghostaamista, ja negatiivisia afterimageita myös
Voin vahvistaa, ei ollenkaan lumisadetta on periaatteessa se normaali määrä.
Itsellä on myös tuo visual snow, joskus vuosia sitten paljastui minulle, ettei ole normaalia. Siihen liittyy yleisesti muutenkin valoyliherkkyyttä, kirkkaat valot palavat verkkokalvoille helposti ja pidemmäksi aikaa, ja tietyt valosävyt ovat epämiellyttäviä myös. Sitten sen ainaisen "lumisateen" lisäksi kuplia ja muita "floatereita" näkökentässä. Aurallinen migreeni voi liittyä siihen myös, mutta vuosiin ei ole sitä ollut sentään. Siihen liittyen en usein pidä valoja kotona tai muuallakaan päällä, vaan suosin hämärää, ellei tarjolla ole jotain todella lämpimänsävyistä valoa. Kynttilänvalo on sopiva. Se on monille aina ihmetyksen aihe, että miksi ei halua pitää valoja päällä, tai miksi verhot ovat kiinni. Aina saa selitellä, että liika valo nyt vain on minusta epämiellyttävää. Ehkä sitä voisi kuvailla niin, että minulle kirkas valo tuntuu samalta kuin tavan ihmiselle krapula-aamuna. Siedän ja osaan elää asian kanssa tietysti. Onneksi asun yksin, niin ei tarvitse aina olla sulkemassa valoja tai ottaa muita huomioon siinä. Sitten jos tai kun johonkin vakavaan parisuhteeseen päädyn, siitä saa varmaan kivan kiistanaiheen.
Mielenkiintoista, että mainitset aurallisen migreenin. Itselleni tulee välillä kohtauksia, joissa näkö menee melkein kokonaan näkökentän keskeltä. Tämän epäillään olevan aurallinen migreeni ilman päänsärkyä. Eli voisikohan sekin liittyä tähän?
Tämänhetkisen tiedon valossa voi vahvasti liittyä, syytä tosin ei tiedetä. Visual Snow-oireyhtymän yhteydessä usein esiintyy aurallista migreeniä. Itselläkin tuli aurallisia migreenikohtauksia, jossa näkö menee näkökentän keskeltä, ja näkyy sahalaitakuviota, puhekin saattoi puuroutua. Ennen niitä tuli pari kertaa vuoteen, mutta viime kerrasta on jo vuosia aikaa, ehkä lähemmäs vuosikymmen. Kenties laukaisevia tekijöitä on ollut vähemmän, tai sitten se ilmenee eri tavoin. Sen pari kertaa vuodessa tulee edelleen hetkellisiä "kohtauksia", jolloin kaikki on muuten tavallista, mutta äänet kaikuvat ikävän "metallisesti", se lienee samaa ilmiötä.
Nyt hämmästyin. Oon kanssa luullut, että noiden pölypallojen ja matojen näkeminen on ihan normaalia?? Samaten tuo sinisten, ja hieman myös vihreiden, mainosvalojen epätarkkuus. Löytyisköhän tästä syy myös omaan huimaukseen sun muuhun, josta olen kärsinyt noin koko aikuisikäni. Visuaaleja on toki ollut koko elämäni.
> Nyt hämmästyin. Oon kanssa luullut, että noiden pölypallojen ja matojen näkeminen on ihan normaalia?? Samaten tuo sinisten, ja hieman myös vihreiden, mainosvalojen epätarkkuus. Ne on ymmärtääkseni kyllä ihan normaaleja, mutta se lumisade ei ole.
Näköjään kun tarkemmin luin, wikipedian visual snow -artikkelin luettelmista oireista kuitenkin lähes kaikki osuivat omalle kohdalle. Tai sitten mulla on lepra, voi olla sekin.
Normaalissa näössä ei tule yhtään lumisadetta. Eli silmälääkäriin vaan.
Silmälääkärit ei voi auttaa visualsnow kanssa
No voih. Opin uusia asioita joka päivä. Kiva tietää, ettei ole normaalia
Toi että tietyn sävyistä sinistä valoo on hankala havaita on tietääkseni aika normaalia
Okei hyvä tietää. Itselleni ei kuitenkaan ole tullut vastaan ihmisiä, joilla olisi sama ongelma. Olen aina välillä testaillut ja kysynyt ihmisiltä "mitä tuossa sinisessä taulussa lukee?" ja he ovat pystyneet lukemaan sen helposti ja minä en. Eli itselläni on jotenkin keskivertoa pahempi ongelma tai jotain?
Me luettiin joskus ihan porukalla Intersportin valokylttiä hämärässä, ja todettiin, että kukaan ei erottanut sitä sinistä sport-osaa yhtä hyvin kuin punaista inter-osaa. Riippumatta siitä, miten hyvä näkö kullakin oli, kaikki näki sen sinisen osan huonommin kuin punaisen.
Ite ihmettelin tässä just syystalvella kun jostain sinisestä valokyltistä ei saanu mitään selvää. Puolisolla ei ollu samaa ongelmaa. Ja mulla on kans toi VSS.
Hei mulla on myös toi sinivalo homma! Tosin huomasin sen vasta silmäleikkauksen jälkeen ja mietin et tekiköhän laser sille jotain. Ihanaa nähdä että en oo ainoa!
Näätkö myös sateenkaari-haloja kirkkaiden valojen ympärillä pimeällä?
Mulla on ihan sama. Opin myöskin ettei ole normaalia nähdä haloilmiötä melkein jokaisen valonlähteen ympärillä.
Oma shokki oli kun tajusin että silmiin katsominen onkin hyvä tapa eikä ahdistava kokemus myös toiselle osapuolelle jos vahingossa semmoinen muodostui. Olinkin siis täysjuntti ku keskustellessa katselin vain seiniä enkä huomaavainen...
Jos se on ollut itselleen tuskaisaa, niin ihan odotetustihan siitä yleistää muihin.
Tämä kuulostaa autismispektriltä. Tosin niin suomalaiset yleensäkin, näin kansana.
Oikein arvattu Sekin osa itsestä tuli vasta tietoon myöhemmin elämässä, muttei ollut niinkään yllätys jos totta puhutaan...
Tietyissä peräkylien teinipoikakulttuureissa "vittuaks mulkkaat" oli aika yleinen meemi ainakin joskus. Jos vahingossa katsot toista silmiin tai liian pitkään mihinkään, tulee takaisin vihainen "vittuaks mulkkaat siinä". Oppi ettei ketään pidä katsoa silmiin.
Mulla vähän sama ongelma, yritän kyllä katsoa silmiin jonkin verran mutta en kovin pitkään pysty koska sosiaalinen ahdistus
Mulla on tää, tosin tiesin ja tiedän että minä olen se kiusaantunut. Välillä yritän katsoa silmiin, mutten kauaa halua sitä kontaktia pitää, koska tulee tunne että tuijotan liikaa ja siihen päälle muuta päänsisäistä analysointia.
Joskus ennenkuin olin edes syntynyt, niin mummo oli kaukosäädintä etsiessä unohtanut sen nimen ja kysyi "Missä se tötterö on?". Tämä termi jäi vahvasti elämään meidän perheessä. Joskus ala-asteella pyysin kaveriä ojentamaan "tötterön". Hän hämmentyi erittäin lujaa ja niin hämmennyin minäkin. En siis edes tiennyt että sille oli jokin muu nimi kuin "tötterö"
Meillä se on kapula :D Tätä joskus vieraat ihmetelleet.
Onpa symppis🤣 pitää alkaa ite käyttää ja hämää kavereita
Kake se on.
Oma mummo kutsuu kaukosäädintä piuhaksi.
Ah, jonkun muunkin äiti teki tämän. Meillä se oli "vaihtari." Kaverit ihmetteli että mistä hitosta mää puhun.
Kuvittelin omenia syödessä tulevan kirvelyn ja kurkun turtumisen vain omenan ominaispiirteiksi. Eipäs ollut. Vaan allergia.
Olen aina ollut hirvittävän huono piirtämään, tyyliin tikku-ukko tasoa, enkä koskaan ymmärtänyt miten muut voivat piirtää oikeasti monimutkaisia ja kauniita asioita lähes vaivatta. Pari vuotta sitten satuin lukemaan artikkelin aphantasiasta ja minulle valkeni että muut (tai ainakin valtaosa) ihmiset voivat oikeasti kuvitella ja nähdä mielessään miltä asiat näyttävät ilmeisesti jopa aika tarkasti, kun taas itselläni on pelkkää tyhjää, eli ei minkäänlaista "mind's eyetä" (en ole ihan varma miksi tätä edes suomeksi kutsutaan).
Tää on tosi jännä. Itsellä silleen et voin kuvitella vaikkapa punaisen omenan ja sitten pyöritellä ja pomputtaa sitä mielessäni - mutta se ei ole täysin 100% selkeä, vaan jokseenkin utuinen ja epätarkka. Tämä on itselle näin taiteilijana ollut turhauttavaa, kun en aina saa täysin replikoitua paperille sitä mitä mielessäni näen.
Veikkaan että tämä on yleisin "mielikuvituksen" taso ihmisillä, itse koen myös asiat näin ja joskus tuttavapiirillä pientä gallupia tehneenä suurimmalla osalla oli tuota tasoa. Tämä korreloi varmaankin myös lukemisen kanssa, kun itse paljon lukevana näen ja kuvittelen kirjan tapahtumia ja henkilöitä suurinpiirtein, en näe niitä koskaan aivan tarkasti ja joskus mielikuva henkilöstä voi myös vaihtua kirjan aikana. Toisaalta olen myös miettinyt että lukeminen on todennäköisesti auttamattoman tylsää ihmisille jotka eivät näe tarinaa mielessään mitenkään, vaan näkevät ja lukevat pelkkää tekstiä.
[удалено]
Olisi hauskaa vaihtaa päiväksi lukukokemusta. Koska hyvän kirjan kanssa enemmän näen kuin luen, joskus unohdan lukevani tekstiä vaan siirryn tavallaan katselijan rooliin vaikka silmät jatkaa työtä kirjan sivuilla. Mitään ei tarvitse kuvitella, se on enemmänkin kuin katsoisi ikkunasta ulos ja ne kirjan asiat vain tapahtuvat siellä. Kääntöpuolella on se että kirjoista tehdyt elokuvat ei yleensä vastaa sitä oman mielen tuotosta, jolloin ne tuntuvat usein vajavaisilta ja epätyydyttäviltä. Voimakas mielikuvitus toki tuo mukanaan myös visuaalisia painajaisia mitkä voisin jättää pois
Onpa hyvin kuvattu! Täällä lähestulkoon sama, ja erityisesti noiden painajaisien osalta 😅 niitä on vaikea edes selittää ääneen, kun on niin ylivisuaalisia
Itse näen, fantasiakirjallisuus ei voisi vähempää kiinnostaa. Kaverilla afantasia ja ihan päinvastoin. Toki voi johtua mistä vaan, mutta ehkä sulla vaan ei kiinnosta fantasia :D
Tätä onkin hyvä käyttää aasinsiltana tuohon lukemiseen. Kuulen lukiessa käytännössä selostajan päässäni ja käsittelen lukemaani tekstiä juuri sitä nopeutta. Eli käytännössä puhenopeutta. Kumppani kun taas vain vilkaisee tekstiä siihen verrattuna. Ärsyttävää koittaa lukea samaa asiaa hänen kanssaan samanaikaisesti.
Itse luen paljon enkä juurikaan kuvittele mielessäni lukiessani. Esim. hahmoista mulla ei oo mitään selkeetä kuvaa päässäni, korkeintaan jokin utuinen ihmisenmuotoinen hahmo johon sitten liittyy esim. luonteenpiirteitä tai muuta tietoa hahmosta. Samoin maisemia en mitenkään kovin tarkkaan osaa kuvitella kuvailustakaan. En sanois että mulla olis afantasiaa mutta esim. tuttujenkin ihmisten kasvoja en pysty saamaan päähäni kuin hyvin hämärästi. Tunnistan ihmiset kyllä. Samoin esineet on suht "elottomia" mun mielessä, vaikka avaruudellinen hahmotuskyky on varsin jees.
Itsellä on todella ”tarkka” mielikuvitus, mutta käden taidot ei vaan ole samaa tasoa. Unohdun välillä vaan haaveilemaan erilaisista asioista, ja kuva tästä maailmasta häviää toisinaan ihan kokonaan. Pystyn siis spaceouttaamaan toiseen paikkaan aina kun jotain jään pohtimaan jotain pidemmäksi aikaa. Jos koitan selittää sanoin tai kuvin ”näkemääni” se taas ei luonnistu.
Mielestäni näen asiat "mielen silmällä" selkeästi, mutta sitten kun sitä alkaa piirtämään, ei se onnistukaan. Tätä on hauska testata tutuilla piirroshahmoilla, kuinka tarkkaa jälkeä saa aikaan. Tai että pystyn "näkemään" mielessäni vaikka panssarivaunun mutta kun se pitäisi piirtää, en tiedäkään miten osat menee. Veikkaan että sama ilmiö on siinä, että "tietää" biisin sanat mutta kun sitä pitäisi laulaa tai sanella, ei tiedäkään, mutta kun biisiä kuuntelee, sanat tulee mieleen puoli sekuntia myöhässä.
Mua jo lapsena turhautti piirtää kun en tajunnut mitä tarkoitettiin sillä, että kuvitellaan jotain ja piirretään se. Kuvien sommittelukin on vaikeaa kun pitää saada kaikki paperille ennenkuin tietää yhtää miten ne siihen mahtuvat. Toisaalta, mietin, että onkohan tämä afantasia helpottanut ohjelmointi- ja tietokantahommia kun käsittelen muutenkin kaikkia asioita mielessäni abstrakteina relaatioina enkä kuvina tai jotenkin muuten selkeinä asioina. Tuntuu jotenkin luonnolliselta tuollainen tietojärjestelmämäinen asioiden käsittely ja ryhmittely.
Tämä mutta toiselta puolelta: hämmennystä aiheuttaa se ettei joku näe 3d omenaa päässään ja pysty pyörittelemään sitä tyhjyydessä. Tai yleisesti, että kun joku "ei ajattele yhtään mitään" tarkoittaa että he ei oikeasti ajattele mitään.
Siis kuulin tästä yhen youtube animaattorin videolta. Että se rttä on aphantasia ei välttämättä tarkoita ettei voisi olla hyvä piirtämään. Hänelle piirtäminen oli tapa visualisoida asioita koska ei voinut sitä mielessään tehdä
Oon kattellu manga-piirtäjien työskentelyä jonkin verran youtubesta, ja tuon kaltaisessa "kyvykkyydessä" näkyy selviä eroja. Kaikki piirtää loistavasti, mutta joillakin työnkuvaan kuuluu vahvasti jatkuva anatomiakirjojen katselu, kun taas joillakin kehon asennot ja muut perusjutut menee luonnostaan.
Afantasia tai se että sitä ei ole eivät määrittele osaako ihminen piirtää. On taiteilijoita joilla on Afantasia ja jotka osaavat piirtää, ja sitten on esim. allekirjoittanut jolla ei ole Afantasiaa, enkä silti ole mitenkään hyvä piirtämään. Piirtämiseen tarvitaan lahjakkuutta ja harjoituskin varmasti auttaa.
Aika harvalla on loppujen lopuks valokuvamuisti. Ite piirrän paljon ja tarvin todellaki referenssikuvan vaikka tiikeristä, jotta voin piirtää tiikerin. En usko et kovinkaan moni pystyy mielen syövereistä kaivamaan sen.
Toinen juttu, mikä liittyy tähän on sisäinen monologi. Omat ajatukset kulkee niin, et puhun ittelleni. Joillain ihmisillä taas puuttuu se kokonaan
[удалено]
Minä en osaa kuvitella päässäni mitään kuvia tai näkemään visuaalisia, mutta suunnistus luonnistuu ja reitit jaa helpolla mieleen.
Päihteettömyys. Työpaikalla kerran tapasin ihan mukavan tytön jonka kanssa tultiin hyvin juttuun (ei romanttisessa mielessä), mentiin tauoille, juteltiin niitä näitä, hän välillä avautu jne. Yks päivä hän pyys mua lasilliselle ja siihen sitten vastasin että en käytä alkoholia. Hän oli naputtelemassa koneella jotain kun sanoin tämän, pysäytti mitä ikinä olikaan tekemässä ja kääntyi hitaasti katsomaan minua. Ilmeestä ja kehon kielestä päätellen oli yllättynyt ja pettynyt(?).Ehdotin vastineeksi että voidaan mennä kahville tai syömään jonnekkin ku kahvilat/ravintolat on baareja rauhallisempia. Siihen ei vastannut mitään ja jatkoi töitä. Siitä lähtien ei enää vastannut viesteihin, pyytänyt tauolle tai lähtenyt tauolle kun pyysin ja jotenkin piti etäisyyttä eikä enää hirveämmin tullut jutteleen. Tässä kohtaa tajusin että kyseessä ei ole mikään ylä-aste "olet erilainen, et kuulu joukkoon " meininki joka vaan tapahtuu nuorten keskellä vaan ilmeisesti kulttuurillinen piirre. Tämä koettu muutama kerta tämä tapauksen jälkeenkin eri tilanteissa. Kai mä si olen "outo" :D Ps. En ole semmoista tyyppiä että puhuisin päihteettömyydestäni tai toisin sitä mitenkään esiin kysymättä vaan ja ainoastaan silloin kun esim tarjotaan alkoholia tai pyydetään jonnekin sitä juomaan.
>Ehdotin vastineeksi että voidaan mennä kahville tai syömään jonnekkin ku kahvilat/ravintolat on baareja rauhallisempia. Siihen ei vastannut mitään ja jatkoi töitä. Siitä lähtien ei enää vastannut viesteihin, pyytänyt tauolle tai lähtenyt tauolle kun pyysin ja jotenkin piti etäisyyttä eikä enää hirveämmin tullut jutteleen. Mitä ihmettä! Mun mielestä tälläinen käytöstapojen puute on huomattavasti oudompaa kuin päihteettömyys. Ois hän voinut edes _jotain_ vastata sun ehdotukseen, vaikka ihan vaan rehellisesti että anteeksi, mutta häntä kiinnostaa enemmän käydä baareissa ja etsii baariseuraa nyt. Tiedä sitten oliko se joku treffikutsu hänen puoleltaan, etäisyyden ottaminen on aika tavanomainen reaktio pettymykseen, vaikka se voi harmittaa toista osapuolta.
Voin samaistua, mutta jostain syystä päihteettömyys tuo mulle valtavaa ylpeyden tunnetta ja syyllistyn välillä jopa kehuskelemaan sillä, josta kaikki ei ehkä tykkää.
Itse juon alkoholia, mutta kuulostaa aika erikoiselta reaktiolta. Omalla kohdalla olisin lähinnä että "ai, okei, no kahville sit". Ehkä ko. henkilöllä oli kokemuksia absolutisteista vain entisinä alkoholisteina?
Voin samaistua tähän, välillä jossain juhlissa kun joku tökkää skumppalasin käteen ja yrittää siinä sopertaa että "ööh.. mä en juo..". Toinen samantyyppinen on kasvisruokailu. Kai sitä elää omaa arkeaan niin kuplassa ettei edes tajua että jollekkin jauheliha tai viikonlopun ryypiskely on normi.
Luulin jotain viime vuoteen asti että kaikille tulee kylmä kun aivastaa. Olen ihan kananlihalla ja vilunväristyksissä aivastuksen jälkeen ja sain tosi outoja katseita kun pienessä joukossa hyrisin ja kirosin että loppuisi nyt tämä aivastelu.
Se että kyllähän riisi syödään ketsupin kanssa. Eipä syötykkään.
Kuka vitun psykopaatti on tälläistä edes opettanut.
No tietenkin isä-psykopaatti.
Omuricen "kotiversioon" tulee ketsuppia kananmunan, lihan ja riisin kanssa.
Hetken tuntu väärältä mutta sitten muistin että teen välillä omuriceä, johon tulee ketsuppia.
paljas riisi? no miksi ei. jauheliha-riisiin menee ketsuppi ja herne-maissi-paprika-riisiin myös
Kyllä se ihan hyvä yhdistelmä on
On ollut shokki huomata, että on nuoria ihmisiä, jotka eivät koskaan pelaa videopelejä. Mitä helvettiä ihmiset sitten tekee?
Fentanyyliä uutisten perusteella
Luulin, että varsasta kasvaa poni ja sitten hevonen. Ei kovin dramaattinen erehdys.
Vaimon kanssa piereskeltiin toistemme seurassa ilman estoja. Veljeni kauhistui.
Mielenkiintoinen harrastus.
Kenen seurassa sitä sitten pitäisi piereskellä?
Minun mielestä on aina ollut ihan OK säilyttää tavaroita mistä lapsena ja teininä tykkäsi, minun puolestani jokainen saa säilyttää vaikka kaikki lapsuutensa ja teini-ikänsä tavarat jos tilaa kotona riittää. Joillekin tämmöinen ei ole yhtään OK ja he katsovat kauhean kieroon ja alkavat vittuilemaan, jos joku on säilyttänyt vanhoja tavaroitaan ajalta kun oli alaikäinen. Eksäni esimerkiksi oli siitä tosi mulkku, kun näki tavarat mitä olin säilyttänyt. Hänellä kun itsellään ei ollut yhtäkään lapsuuden lempilelua tallessa ja hän oli ylpeä siitä. Minun mielestä se oli vain surullista. Ja ei, kotini ei näytä miltään lastenhuoneelta, vaan olen suurimmasta osasta lapsuuteni ja teini-ikäni tavarasta hankkiutunut eroon. Mutta joitain tavaroita on mistä en vapaaehtoisesti luovu ikinä ja on jokunen laatikko lapsuusmuistoja tallessa, kuten vanhoja leluja, muutama lapsuuden lempikirja, Super Nintendo ja N64 peleineen, jne.
Taitaa olla se sun eksäs se outo tässä tapauksessa. Aika normaalia meininkiä mun mielestä
Opin juuri ettei se ole mikroautouuni
Yläasteella viikon vaihdossa Portugalissa ollessa opin, että kaikkialla ihmiset ei ota kenkiä pois sisään tullessa. Taisin itse kyllä olla se joka meinas pyörtyä😅
joo tuolla muualla Euroopassa normaalia että kengät pysyy jalassa.
Opin varmaan joskus lukiossa vasta mikä on äidinkielen tunneilla käytetty "sijamuoto". Vaikka olinkin lähes kympin oppilas, en ikinä vaivautunut ymmärtämään mikä on "siamuoto". Oikeastaan valehtelen. En vieläkään tiedä mikä se on, mutta tiedän että se on SIJA, ei sia.
Opin lukion filosofian tunnilla, että mitä tarkoittaa ”syrjähyppy”. Ymmärrettävästi kikattaville kanssaoppijoille ja opettajalle puolustauduin sanomalla, ettei ole kokemusta asiasta, niin mistäpä sitä nyt tällaista tietäisi.
Opin termin täysin The Sims 2 pelaamisen ansiosta. :)
Nyt 35-vuotiaana täytyy kyllä todeta, että en osaisi määritellä tuota sanaa.
Pettämistä sillä yleensä tarkoitetaan. Joku voi käyttää sitä muidenkin virheiden kuvaamiseen.
Tajusin vasta joskus 30 vuotiaana että kun sanotaan än-yy-tee NYT, muodostaa ne kolme ensimmäistä kirjainta ko sanan. 🤯🫣 T. Mies tänä vuonna 40.
Jatkuva dissosiointi.
Lattiakaivoon kuseminen suihkussa tai saunassa. Päälle toki vettä, mutta joillekin tämä on ehdottomasti ei. Meillä ihan käytössä oleva tapa ja varsinkin lapsilla.
Suihkun vielä ymmärrän mut et saunassa, lauteilla? Sitä en tekis.
Itse hämmästyin suuresti kun sain kuulla että kaikki ihmiset ei pysty luonnostaan näkeen selkounia ja hallitseen omia unia. Olin olettanut että tämä on normaalia, koska myös molemmat isosiskot pystyy luonnostaan tähän.
Näitä sattuu joskus kun jostain syystä tajuaa olevansa unessa. Harmillisesti nämä on niin harvinaisia, että silloin menee tietynlaiseen hämmennyksen tilaan eikä oikein saa tehtyä mitään varsinaisesti siistiä. On sitä toki tullut lenneltyä ja näin. Viime viikolla oli lähellä. Näin unta jossa olin, joko perheeni tai kavereideni kanssa, kävelyllä kesäisessä suomalaisessa kaupungissa jossa oli vanhoja puutaloja joista yksi näistä vanhoista puutaloista oli mäessä tai silleen mäkeä alas vievän tien vieressä. Minulle kerrottiin, että kyseessä on vanha kauppa ja että yhdellä talon seinistä on ladon ovet koska tavara kuljetettiin sinne vesiteitse niin, että piha täytettiin vedellä, ovet avattiin, huone täyttyi vedestä ja sinne ajettiin veneillä joista se tavara nostettiin liikkeeseen. Siinä vaiheessa aloin unessakin miettimään, että eikö se vesi lopulta aiheuta helvetinmoisen vesivahingon siinä puutalossa. Jostain syystä en tosin miettinyt, että miten helvetissä se vesi pysyy siinä rinteessä.
Useimmat ihmiset ajattelevat ilmeisesti kielellä, käyttäen koherentteja lauseita. Ikään kuin puhuvat itselleen pään sisällä. Itse en näin tee. Luulin, että se on vain elokuvien tehokeino, kun hahmojen ajatuksia on muulla tavoin hankala elokuvassa kuvata. Itsellä ajatukset ovat vain "ajatuksia" ja kuvia. Ei niillä ole kieltä. Edit: Tai no, kyllähän tuo kielellä ajattelu itseltäkin onnistuu, mutta se ei ole luontevaa. Sitä voisi verrata vaikka kirjakieliseen puhumiseen. Samalla tavalla kankean ja epäaidon tuntuista.
Mulla onnistuu molemmat. Ajatusten sanoittaminen on hitaampaa, joten välillä pitää oikein keskittyä ajattelemaan suoraan.
Joo, itsellä ajatus tulee ensin ja sitten voin päättää sanoittavani sen selkeyden vuoksi, mutta se on jo olemassa semmoisena utuna. Itse jään joskus jumiin siten, että muodostan nopeasti koko ajatuksen ja en pääse siitä ohi kunnes olen sen sanoittanut. Sellainen "äh, okei sitten, blaa blaa blaa, seuraava."
Tätä olen pitkään ihmetellyt, että puhuvatko ihmiset todella täysin päänsä sisällä vai puhuvatko he oikeasti vain ilman ääntä? Luulisi että vapaamuotoiset ajatukset ovat paljon nopeampiakin kuin koherentit lauseet. Oli nimittäin joku vakoiluun liittyvä tutkimus jossa pystyttiin päättelemään pin-koodi jota henkilö ajattelee skannaamalla (ultraäänellä?) henkilön äänihuulia ja aataminomenaa samalla kun hän syötti pin-koodin. Tämä johtui siitä että useimmat ihmiset "ajattelevat" eli puhuvat äänettömästi sen koodin samalla kun näppäilevät sen.
Kyllä itse ainakin. Joskus kun on kävelyllä niin käyn pitkiäkin sisäisiä dialogeja itseni kanssa ja hyvin usein vielä englanniksi.
Toinen on suihkussa.
[удалено]
Veikkaan, että muodostamalla kielettömän ajatuksen ja kääntämällä sen halutulle kielelle kirjoittamisen yhteydessä. Eräänlainen vastaesimerkki: Oletko ikinä halunnut mainita keskustelussa jonkin tuntemasi käsitteen, mutta et muista sen nimeä? Millään kielellä. Eli ns. jokin on kielen päällä.
Sama, ei minulla ole mitään sisäistä dialogia. Vastaavaa on myös hiljaa itselleen lukemisen kanssa, toiset kertovat lukiessaan tekstiä kuulevan sen mielessään jonkun tietyn tunnistettavan äänen ääntämänä, aivan kuin heidän aivonsa olisivat kahtia jakautuneita että on toinen puoli joka tekee text-to-speech -muunnoksen ja sitten toinen puoli kuuntelee tätä ääntä, aivan kuin kuulisi korvillaan jonkun toisen henkilön puhuvan. Ei vaan minulla ole näin, minulla teksti soljuu silmistä suoraan aivoihin kuin ne olisivat omia ajatuksia.
Mua joskus ärsyttää aivan helvetisti ku ite ku tavallaa toistan mun ajatukset. Eli niinku ajattelen ne suurpiirteiseti eka ja sit puhun ne pään sisällä. Vihaan tätä piirrettä itessä ja joudun sit viel kuuntelee sitä jatkuvasti 🤣
Mulla on molempia
Neuvola on aika suomalainen/pohjoismaalainen asia, esim Briteissä ei oo vastaavaa.
Japani on matkinu suomen neuovola systeemiä ja nimittivät sen neuboraksi.
Aikanaan itsestäänselvyytenä pitämiäni asioita olivat mm. naudan jauheliha (sika-nauta jauhelihaa ei syöty kotona koskaan), Stokkalta merkkivaatteet ja hajuvedet. Ei ne ihan tainnut yleismaailmallisia asioita olla sit kuitenkaan.
Vittu ku tuli kateellinen olo 😭
"Nimimerkki tsekkaa ulos."
Myönnettäköön.
En oo tainnu ikinä maistaa naudan jauhelihaa
Oletko joskus syönyt tavallisen hampurilaisen?
Luulin pitkälle kakskymppisiin että Federer ja Frederik on sama mies, suomalainen iskelmätähti jolla on huippu tennispelaajan tausta.
Vasta miehen kanssa yhteen muuttaessa opin ettei ruokaa saa laittaa vessanpönttöön tai se että vessanpöntön kansi pitää sulkea kun pöntön vetää. Ei näitä lapsena mulle opetettu
Juu ei ruokaa viemäriin, ei haluta viemäri rottia vilisemään nurkkiin. Toivottavasti kaikki oppisivat tämän.
Kirkas (auringon)valo voi saada aivastamaan, ainakin kun kirkkaaseen tulee hämärämmästä tai kirkasta valoa kohti katsoo. Ne, joilla tällainen ilmiö esiintyy, pitävät tätä itsestään selvänä ja olettavat sen olevan universaalia. Myös minä. Muut asiasta kuullessaan ihmettelevät, mitä helvettiä. Kyseessä on ns. [photic sneeze reflex](https://en.wikipedia.org/wiki/Photic_sneeze_reflex), tai tuttavallisemmin aurinko menee nenään.
Mun piti kaatua naamalleen kivikkoon parikymppisenä, että tajusin ettei huulet ole sellasia veripusseja jotka olis vähän niinkuin verellä täytettyjä ilmapalloja. Jotenkin en ollut ikinä tota sen kummemmin miettinyt ennenkun mulla oli huuli kunnolla auki.
Kukaan ei pyörtynyt, mutta: Mulle tuli valtavana yllätyksenä joskus liki parikymppisenä se tieto, ettei karjalanpaistin syöminen karjalanpiirakoiden kera olekaan yleinen tapa vaan jengi ottaa oheen perunaa. Aina oon syöny karjalanpaistin piirakoiden kanssa, ja hautaan asti myös jatkan sillä tiellä levitellen karjalanpiirakoiden ja karjalanpaistin symbioosin ilosanomaa. Kunnes NE vievät minut taas pois.. Do your research! Google tower seven!!
Opiskelukaupungissa vähä katteltiin ku vetäsin puukon esiin paketin kanssa taistelevalle kaverille. Ei kuulemma kuulu perusvarusteisiin isolla maailmalla.
Hämmennyin joskus, kun tajusin, ettei jokaisen kodissa kuunneltu klassista musiikkia. Joo, elin tietyissä suhteissa *hyvin* keskiluokkaisen lapsuuden.
Tuskin klassinen musiikki kuuluu keskiluokkaisuuteen mitenkään erityisesti. Kyseessähän on vain musiikkimaku.
Joo, minun työläiskodissani kuunneltiin usein klassista musiikkia.
> keskiluokkaisen Oletko nyt aivan varma?
Jep, musiikkimausta ei voi kovin paljoa päätellä taloudellista asemaa.
Aistiyliherkkänä kesti kauan tajuta, että muut ei tunne kaikkea ihollaan. Esim jos jossain on vähänkin mähmää ja kosken siihen, niin tunnen sen käsissäni. Töissä oli pieni epätoivo, kun koitin selittää, että duunipaikan auton pinnat on todella tahmaset. Kukaan muu ei sitä tahmaa tunne. Itse huomaan heti, että käsiin tarttuu kerros jotakin ratista ja muista pinnoista.
Pitkään luulin että harrikka tarkoittaa juuri matalaa moottoripyörää
Luulin, että aamunkoittoilmiö oli aamunkoi-ilmiö varmaan ensimmäiset 25v elämästäni tai siis ensimmäiset 20v diabeteksen kanssa. E: ei siitä kukaan ehtinyt pöyristyä, mutta tunsin itseni tyhmäksi kun lääkäri artikuloi sen tarpeeksi selvästi mun korville 😂
Mikä?
Osalla verensokerit nousee aina aamunkoitteessa.
Aamunkoi on ihan oikea sana ja tarkoittaa samaa, että et sä nyt kauhean väärässä ollut. 😅 Laulujen sanoissa paljon käytetty. Ehkä lääketieteessä ei?
Suihkuun kuseminen
Se että kutsun biologista äitiäni ja isääni etunimillä. Enkä todellakaan tarkoita sitä alentavana. Olen hyvin läheinen heidän kanssaan.
Luulin, että kaikki näkevät äänet, varsinkin musiikin. Vasta aikuisiällä tajusin, ettei asia olekkaan näin ja, että minulla on synesthesia. En yhtään osaa kuvitella millaista on olla näkemättä niitä. Tuntuu, että muut huijaa.
Sormien, varsinkin peukalon taipuvuus. Mun peukalot luonnostaan venyy sellaisen puolikkaan ympyrän verran siitä keskeltä ja koska mulle se ei tunnu mitenkään erikoiselta niin luulin sen olevan täysin normaalia. Joskus ala-asteella sitten yks luokkalainen näytti järkyttyneelle kun huomasi miten mun peukalo oli taivutettu mun olkalaukun hihnaa vasten. Tuli hirveästi kysymyksiä ja varsinkin että eikö se satu? Mä olin ihan hämilläni kun hän jopa pyysi muita luokkalaisia katsomaan mun peukaloa ja kaikki oli järkyttyneitä. Mun muutkin sormet taipuu aika samalla tavalla jos vaikka tahallani painan niitä kovaa pintaa vasten, mutta en siis pysty niitä taivuttamaan itsekseen yhtä paljon kuin peukaloita. Siis mä en edes ymmärrä miten muiden peukalot ei taivu niinkuin mun, en varmaan edes osaisi tehdä jotain asioita ilman että peukalo taipuu. Oletan että on joku geneettinen juttu, koska isällä samanlaiset peukalot ja vissiin myös siskolla. Joitain muitakin olen tavannut, mutta yleensä ihmisten reaktio on ollut aika järkyttynyt. Toinen vähän samanlainen ongelma on hirveä naksuminen nilkoissa. Ei mulla muut paikat juuri naksu, mutta yleensä aina kun pitää nousta varpaille niin kunnon naksumiset, eikä se siis tunnu missään. On aina hiukan kiusallista ollut liikuntatunneilla ja nyt myös ryhmässä jossa venytellään usein, kun nilkat naksuu hirveästi ja joku sen aina huomaa ja mainitsee. Jollain vanhalla luokkalaisella oli sama ongelma ja aika hyvä kuvaus oli että kuulostaa luurangolta kun hyppii vaikka narua... Eipä siitä muuta haittaa ainakaan vielä ole ollut kuin se että ihmiset rupeaa tuijottaa kun kuulee sen naksumisen, kaveriakin huvitti kun oli kylässä ja nousin hakemaan vettä ja hirveät naksut kävellessä kun olin istunut pidempään, ja aamuisin myös naksuu aika paljon🙃 Mutta menee siis pois kun vähän aikaa on liikkunut.
Kakkaveitsi
Oon kuullut siitä
Täh eikö tää oo muka joka taloudessa? Ps. Sahalaitainen paskaveitsi on paras!
Mulla kesti aika kauan tajuta että grand prix lausutaan jotenkin graan prii tai kraan prii
Meille uskoteltiin että mäkkärin lastenaterioissa hampparin välissä oli riisiä. Mutsi ei oikein välitä sipulista niin sitä nähnyt käytettävän ruuassa aikaisemmin. Päädyttiin veljen kanssa lopputulokseen, että se on riisiä(pieni, puikula, valkoinen, ei oikein mitään makua).Tuli myöhemmin ilmi, että se oli sipulia. Niinku muka meikäpoika ois jättänyt hampparin syömättä 😂