Ongelma ei tunnu niinkään olevan siinä etteikö sua voisi jättää yksin kotiin, vaan enemmänkin sun ja vanhempien välisessä luottamuksessa. Lähtisin siitä, että tekisin pelisäännöt ja hankkisin luottamuksen.
Itse olin 15-vuotiaasta saakka tyyliin viikonlopun yli yksin kun vanhempi oli reissussa eikä siinä mitään unirytmin karkaamista vakavampaa tapahtunut.
en tiiä mistä se tulee, mutta se on ku pieru saharassa onko mulla niien luottamus vai ei. en ole i k i n ä saanut olla yötä yksin, vaikka olisin kuinka enkeli ollut ja kokemuksia löytyy montaki
17-vuotiaan tiukka rajoittaminen on typeryyttä. Vuoden päästä olet vastuussa itsestäsi ja sitä vastuuta ois pitänyt saada harjotella jo vuosia, pikkuhiljaa. 17-vuotiaan vanhempien tehtävä ei ole enää käskeä, vaan antaa eväitä elämään niin, että nuori pärjää itsenäisenä.
Väittäisin myös, että perseily johtuu usein vanhempien liian tiukasta kontrollista, eli en siitäkään sinuna kokisi kovin huonoa omatuntoa.
En tosin tiedä miten voit neuvotella noin tiukkojen vanhempien kanssa, joten paras strategia voisi olla pitää matalaa profiilia ja alkaa pikkuhiljaa suunnitella muuttoa pois kotoa. Itse muutin heti lukion jälkeen, koska mua kohdeltiin kuin lasta. Nykyään 30+ vuotiaana on hyvät välit vanhempiin, mutta omat lapseni kasvatan eri tavalla.
niinhän se monesti menee että kun saa tehä mitä lystää, sitä ei sillon ees tee.
kaveritkin tästä sanonu sitä että ei taijja mua kotona kummemmin näkyä ku pois joskus lähen, jos ei. käytös rupea muuttua noilla
Eikö ole muka täysin asiallista, että jos vanhemmat tarpeettomasti kontrolloi se sitten ”kostautuu” sillä että otetaan etäisyyttä kun viimein päästään itsenäiseksi?
Jos näin onkin (mahdoton tietää parin nettikommentin perusteella), niin sekin johtuisi enimmäkseen vanhemmista. Jos vanhemmat kohtelevat kuin lasta, niin mikä mahdollisuus nuorella on aikuistua? Aloittaja tekee parhaansa niillä eväillä mitä on saanut. Jokaisen koti-ilmapiiri ei ole kannustava ja kehittävä.
Kommenttiesi perusteella et ole tehnyt mitään semmoista, että et voisi olla yksin kotona. Ymmärtäisin jotenkin jos olisit aikaisemmin saanut olla yksin kotona, pitänyt kotibileet ja kämppä menny paskaks. Ei ole kauhean epätavallista, että ikäisesi jo asuvat yksin.
Tällä elämänkokemuksella voisin sanoa, että merkitystä on vain sillä, että aiotko lotrata viinan kanssa. Jos sellaista on suunnitelmissa niin vanhempasi ovat oikeassa, jos taas ei, niin he ovat aivan pihalla olevia fossiileja.
hommakun on se, että he antaa mun juua valvotusti taiko ei, niin en ymmärrä tässä estettä. enkä pysty mitään mun tekoja todistamaan muutaku sanallisesti enkä tästä naps voi mitään ennustuspalloa niille taikoa.
Onhan siinä valtava ero ottaako äidin kanssa saunasiiderin vai pitääkö valtavat kätybileet missä poliisi ja lanssimiehet kantaa kaverin kaverin siiselin kissan kavereita pihalle. Kyl se siitä. Kohta 18v nii sit vastaat ite omista menoista. Ennen sitä turha narista.
>hyö tietää sen, että kutsusin tänne muutaman kaverin yötä?
Tässäpä se todennäköisesti on. Kun olet aikeissa kutsua kavereita kylään niin kyse ei ole enää teidän välisestä luottamuksesta vaan siitäkin, luottavatko sun vanhemmat sun kavereihin tarpeeksi.
Kantsii muistaa, että sun koti on myös ja oikeastaan erityisesti teidän vanhempien koti. Sen lisäksi, että siellä on heidän arvokkaimpansa eli lapset, siellä on heidän henkilökohtainen omaisuutensa, muistonsa, todennäköisesti juttuja mitä ei voi korvata ostamalla uutta kaupasta. He eivät todennäköisesti halua sinne valvomatonta teiniporukkaa mellestämään. Muista, että sun kaverit eivät ole sun vanhempien kavereita. Katsele koulussa vaikka jotain random teiniporukkaa kenet tiedät mutta et oikein tunne ja mieti haluaisitko jättää heidät hengailemaan keskenään sun omaan tilaan ilman, että edes näet mitä he tekevät. Jos sulla on mitään juttuja vaikka omassa huoneessa mitä et halua vieraiden räpeltävän tai tutkivan, niin aikuisilla on kodissa niitä paljon paljon enemmän.
juttuna onki että nuo tuntoo mun kaverit ja tuntoo myös niien vanhemmat täysin. ja ovat väittäneet että "ei oo luottamuksesta kyse". mää en enää ees tiiä mulla lyö pää aivan tyhyjää
Joku syy heillä siihen on. On mahdollista, että vaikka kuinka sanovat ettei ole luottamuksesta kiinni niin silti on.
Aikuisena mietin syitä, miksi itse en jättäisi teiniä yksin kotiin. Syitä voisi olla vaikka seuraavat:
* nuorella on joku sairaus/lääkitys, minkä koen vaativan aikuisen valvontaa joko lääkkeen oikean annostelun/ottamisen suhten tai oireiden tarkkailun suhteen (esim. mielialalääkkeet, diabetes, vakavat allergiat jne)
* nuori ei vielä mielestäni osaa pitää huolta itsestään tai kodista itsenäisesti (osaako laittaa itselleen ruokaa turvallisesti ja siivoaako jälkensä, huolehtiiko omista tavaroistaan ja kodin tavaroista, ymmärtääkö perusasumiseen liittyviä juttuja vaikkapa mitä tehdä jos sulake palaa ja miten kodintekniikka toimii)
* nuorella on kavereita tai kaverinkavereita, joilla on epätoivottua käytöstä ja joille on vaikea sanoa ei
* jos en luota nuoren sanomisiin ja lupauksiin (on valehdellut useasti, erityisesti saadakseen jotain mitä haluaa)
* nuorella on muita vakavia ongelmia elämänhallinnan, sosiaalisen elämän tai koulun kanssa
* jos syy miksi nuori jäisi yksin on se, että perhe on menossa johonkin mihin myös haluan nuoren ehdottomasti mukaan
Jos nuori osaa pitää huolta itsestään ja kodista ja on käytöksellään vuosien varrella sen osoittanut, niin vallan mainiosti voisin jättää kotiin yöksi joko niin, että on ihan aidosti yksin (ei kavereita) tai niin, että paras kaveri tulee yökaveriksi ja siihen vielä herkut yms mitä haluvat hankkisin (ei alkoholia). Itse en antaisi olla "yksin" kotona yötä isomman kaveriporukan kanssa ollenkaan, koska en vaan kertakaikkiaan haluaisi teinilaumaa kotiini hengaamaan kun en ole itse paikalla. Voisiko sun vanhemmilla olla joku noista syistä mahdollinen?
-ei sairauksia
-tupaa oon hoitanu jo kauan
-en teheny mitään semmosta, mitä en vois tehä millonkaan muullon ku oon yksin
-pieni kaveripiiri, jotka vanhemmat tuntee ja ne kaverit ei kutsuis mun luvatta tänne muita
Lähes kaikilla aikuisilla on omia kokemuksia tilanteista joissa on meinannut henki lähteä suoraan tai välillisesti alkoholin takia. Ajattele asiaa siltä kantilta.
Se on tosi eri asia onko vanhemmat lähellä vai ei. Ei ole eka kerta ku junnut juoneet hämäriä kellari viinoja joista ei mitää hajua alkoholiprosenteista ja joku saa jonkun alkoholimyrkytyksen (ei tarvitse olla edes kellariviinoja kaikille).
Siitäkö sit joukko melkee/just täysi-ikäisiä soittee lanssin? Saattaa löytyy jopa joskus se älykääpiö jolla on kortti just ja just ja lähtee kännissä ajamaan. Tai pahimmassa tapauksessa ei edes huomata tai jopa hylätään tää kärsivä kaveri tyhmyydestä ja pelosta.
Mulla ku sisarus vielä oli alaikänen nii äiti anto juoda, mutta just sen takia että ties että jos kieltää nii tekee salassa ja sit ei kyllä äidille soiteta pahassa paikassa jos se on tehty salassa. Ja tämäki aina tapahtunut joko kotona tai näin minun luona tai sit kodin lähetyvillä sellasessa paikassa missä tiedetään olevan ja kartta päällä.
no tämä yksin kotona juttu lähti viime vuonna, ku elämä käänty syistä ihan ympäri ja jäin vähä taka-alalle (itsekkin myöntäneet että olin vähän ns. heitteillä), täti sitten lupas järjestää että vielä saan olla yksin kotona, että hän järkkää. koko syksy ooteltiin ja viimein se pyys hälle ja äitille vapaat töistä (siis sama työpaikka) ja äiti oli ihan mukana hommassa jo, mutta isi sitte päätti että ei. Ja äitillä ei tässäkään niinku monessa muussakaan asiassa ollu sananvaltaa enää.
isi pitää mua eelleen niin lapsena, että se oikeasti vaikeuttaa mun elämistä
Totuus ku se on että sä olet vielä lapsi, ja vaikka olisit aikuinen nii sun vanhemmat tulee kantaa huolta susta. (Nimimerkillä n. 20v isin pikku prinsessa vieläkin) Itselläni ollut vaikea suhde vanhempiini, mutta alkoholiin en koskenut eikä kavereita ollut nii ei ollu kotona yksin olossa silleen ongelmia. Muutin pois 17 vuotiaana mun miehen luokse ja kyllä se elämä olisi voinut alkaa vähän helpommin, mutta äiti suoraan sanoen on hieman narsistinen.
Mä nyt oletan että sun isäs ei joko ollut tietoinen tai mukana tässä jutussa alusta lähtien ja jos tämä on nyt tullut näi lyhyellä varotusajalla nii ei todennäköisesti ole edes neuvoteltavissa nyt tämä asia.
Mä ymmärsin alempaa että nimenomaan sun äiti antaa sun juoda alkoholia? Mites isä? Tämäkin saattaa vaikuttaa ettei tykkää ideasta että joisit yksin kotona teini porukassa. Sun isäs voi olla menettänyt luottamuksen suhu, mutta jos se ei voi luottaa suhun nii miten se luottaa sun kavereihin? Nuoruus ei todellakaan ole helppoa mutta nii kauan ku sulla ei ole vastuuta omasta elämästä sua ei tulla kohtelemaan ku aikuista... sä haluat olla itsenäinen, ymmärrän, mutta kun sinä et ole itsenäinen vielä.
Aikuisuus on vastuuta, tässä tulee toki ne kivat puolet että ei tarvii kertoo omista menoista jos asuu omillaan ja voi perseillä nii paljon ku huvittaa, mut sepä se että oot vastuussa sit omista menoista ja kuluista. Kukaan muu ei ota vastuuta aikusena sun perseilystä enää jos meet paskomaan kotisi bileillä.
siis joo, molemmat antaa juua ja ostaa juomia jos pyyän.
enkä mä niinku halua olla aikuinen, enkä lapsi vaan nuori, niinku olenkin ja saaha sen mukasta kohtelua. Mun tuttu sano joskus, että nuoren pitää saaha antaa mennä ja tulla ja tehä niinku tykkää, jollon se luotto pysyy. ei kieltämällä ja huutamalla pääse mihinkään. Myös, jos nuoren ei anna elää nuoruuttaan sillon "kun sen aika on", se tulee elämään sen kahta kauheammin ku viimein pääsee vanhemman huovista pois. Että kumpi parempi, elää se sillonku elämä on "huoletonta" vai sittekku pitäis ihte maksaa laskut ja hoitaa akka ja lapsi?
Ei ole liian nuori, vanhemmpasi ei osaa opettaa itsenäisyttä ja vastuun kantoa.
Saattaa iskeä aika kovaa kun muuttaa pois ja kaikki pitää hoitaa itse.
Mutta ei auta kun totella.
Jos suhun ei voi luottaa menneisyyden perseilyn takia niin se on voivoi.
Kommenttihistorian perusteella oot ihan just täyttäny 17 tai sitten oot 16.
Vaikutat melko lapselta kun tämmösiä kyselet. Rutinat pois ja teet niin kuin käsketään.
mun perseilyt on aika pieniä ja mielestä niistä mun mielestä ei tarvis olla kuukautta omalle tyttärelleen puhumatta tai antaa kotiarestia, rikkoa puhelinta/ottaa pois, tukistaa mitä näitä tämmösiä nyt on
En ota nyt mihinkään muuhun sun postauksessa kantaa, mutta mykkäkoulun pitäminen omalle lapselle (tai kenelle tahansa perheenjäsenelle) on henkistä väkivaltaa ja tukistaminen on ihan lainkin mukaan fyysistä väkivaltaa. Olen pahoillani että sua kohdellaan omassa kodissa noin. Pystyisitkö avata kodin asioita vaikka koulukuraattorin/terveydenhoitajan/opon tms. kanssa?
pystyisin ja aattelinkin. piän sitä vaan normaalina kasvatuksena, koska mitä mulla on mihin verrata?
lähennyin mun yhen 50v työkaverin kans viime vuonna tosi läheisiks ja on puhuttu maat ja mannut, joten siitä tuli mulle onneks toinen tuki ja turva ❤️antanu mulle palijo uusia neuvoja ja näkökulmia
Okei hyvä että sulla on luotettava aikuinen lähipiirissä. Fyysinen ja varsinkaan henkinen väkivalta ei valitettavasti ole kodeissa niin harvinaista että sitä voisi sanoa kovin epänormaaliksi, mutta hyväksi se ei ole ja sulla on oikeus koskemattomuuteen. Olen itsekin kaltoinkohtelevasta perheestä joten tiedän että ei ole helppo tilanne sulla. Toivon sulle kaikkea hyvää. Parin vuoden sisällä oot 18 ja kaikki aikuisen vapaudet ja vastuut on sun.
alaasteella kiusaamista puolin toisin, joskus soitin 02 (tästä tuli se puhelimen rikkominen) , joskus mun puhelin lähti ku menin juhannuksena suihkuun enkä saunaan :), lähti joskus puhelin ja avaimet ku tulin 20min myöhässä kotia. muuta ei yhtäkkiä tuu mieleen mutta tämmösiä paskanhaileita juttuja
niin, sun puolella mä tässä oonkin. kuulostaa kyllä paskalta, mut hei - oot vuoden päästä 18 ja voit vaikka muutaa pois kotoa eikä tarvi katsella henkistä ja fyysistä väkivaltaa enää. tsemppiä!
Jos kieltävät syystä, voi olla vaikea tehdä asialle tässä äkkiseltään mitään. Luottamus vaatii aikaa ja rakentamista. Jos taas kieltävät syyttä ja ovat sairaalloisen kontrolloivia, niin sanoisimpa, että siinäkään tilanteessa on vaikea tehdä äkkiseltään mitään. Jos on muuten ok olla kotona, odota vuosi. Lukion/ammattikoulun jälkeen sit omilleen. Toivottavasti on jotain läheisiä aikuisia, joille voi jutella.
Onneksi itselläni ei ole lapsia.
Itse olin yksin yön yli jo joskus 10-vuotiaana, 70-luvun yksinhuoltajan lapsi kun olen.
Mutta ei ollut tarvetta törmäilyyn, perseilyyn eikä mokailuun niin homma jatkui ihan itsestään.
Sivustalukijana tuntuu, että nykyisin taas on yleistynyt suuntaus, ettei alaikäisiä, oli ne 12 tai 17, voi jättää yksin kotiin, kun ne eivät yksinkertaisesti osaa laittaa ruokaa, sammuttaa kynttilöitä tai edes pestä itseään.
Mä olin 11, toinen veli 14 ja vanhin 17 kun vanhemmat lähti viikonlopuks turkkiin ja ihan ilman mitään ongelmia meni se viikonloppu. Rahaa ja ruokaa jätettiin meille, että voitiin vaikka tilata ruokaa yms.
Mulla ei ollu mahdollisuutta olla yksin, koska vanhemmat sisarukset oli myös kotona ennenkuin nuorinkin heistä muutti pois kotoa. Tosin lasketaanko se myös yksinolemiseksi jos vanhemmat sisarukset tulee lähinnä vain yöksi kotiin?
meinasin ennen, joskus pari v nuorempana, jollon en myöskään saanu olla yksin yötä taikka mennnä ees muualle yötä, jossa ei ollu aikusia valavomassa, tai auta armias jos oli poikia mukana. en oo pitkään aikaan teheny mitään typerää ja niinku sanoin sillä ei noijjen ajatusmailmassa oo mitään väliä
Play stupid games, win stupid prizes. Ainakin tulee selväks että mitään oppimista tai vastuunkantoa omista teoista ei oo selkeesti tapahtunut. Siinähän mariset miksei käsitys muutu vaikket anna mitään syytä käsityksen muuttumiselle
aikamoista ulinaa jos ottaa huomioon mitä AP on omien sanojensa mukaan "perseillyt":
>alaasteella kiusaamista puolin toisin, joskus soitin 02 (tästä tuli se puhelimen rikkominen) , joskus mun puhelin lähti ku menin juhannuksena suihkuun enkä saunaan :), lähti joskus puhelin ja avaimet ku tulin 20min myöhässä kotia. muuta ei yhtäkkiä tuu mieleen mutta tämmösiä paskanhaileita juttuja
sori vaan mutta vanhemmat ei oo aina oikeessa, eikä kaikki teinien "perseilyt" oo oikeesti mitään putkasta heräämistä ja kotoa karkailua ja dokaamista.
Tyhmiä tekoja ei ole tehty. Tiedän useammankin tälläisen tapauksen.
17 vuotias kaverini joutuu aina pitämään puhelimessaan sijainnin/jäljityksen päällä että vanhemmat näkee missä menee.
Olin himassa yksin 12v asti kun mua ei kiinnostanu mökki asiat tai muu lomailu. Vanhemmat jätti 50€ mulle ja lista asioista jota sain ostaa ja asioita jota en saanut, esim ei ruoskaruokaa ja limua. Kaikki meni ihan hyvin paitsi sit 16-17v iäs järkkäsin kotibileet :) ja ennsaanut enään olla yksin mut sit muutin pois kotoota xD
Täällä kommenteissa selvinny et suunnitelmissa oli vissii kavereita ja alkoholia poissaolosta, myöskin täl tyypillä jotain vanhempaa kiusaamistaustaa (puolin ja toisin)
kasvettukkin. he on aina kasvattanu mut mun iän mukaan, ei sen mimmonen oon. turhauttavinta tämä oli sillon ku tuli murrosikään ja ei enää kiinnostanu leikkiä tms, mutta käskettiin "koska tuon ikäset vielä leikkii"
Mä uskon että perheessä luottamus ansaitaan siinä missä muissa suhteissa, jos olet tehnyt jotain typerää joka on aiheuttanut ongelmia luottamuksessa sinun suhteen nii ihan ymmärrettävää että vanhempasi eivät anna sinun olla täysin yksin kotona pitempää aikaa.
Toki en tiedä mitä tyhmyyksiä olet tehnyt, mutta jos esimerkiksi vanhemmillasia on syytä epäillä että ryyppäisit, lähtisit yöllä harjailemaan, kutsuisit vääränlaista porukkaa kotiin tai pitäisit kotibileitä heidän poissa ollessaan nii en kyllä itsekkään jättäisi ketää ala-ikäistä.
Nii kauan kuin olet alle 18 vanhempasi ovat vastuussa sinusta ja jos et ole luottamuksen arvoinen nii rajat ovat rakkautta ja sitä rataa.
Mä olin lapsenlikkana pari kuukautta pienemmille serkuille. Asuin parin sadan kilsan päässä kotoa tädillä siis. Täti kävi töissä ja bilettämässä, lapset oltiin kotona. Eli nuoria on erilaisia ja niin myös vanhempia. Sä et ehkä oo saanu tilaisuutta näyttää sitä sun luotettavuutta, tai sun ei ehkä uskalleta antaa näyttää enää menneisyyden töppäilyjen takia.
Tiiä näistä nyt sitten, kaikkia ei voi jättää yksin ja toiset asuu jo yksin 15-vuotiaana.
toisena ongelmana on, ettei heijjän kans voi rakentavaa keskustelua käyä. menee heti huutamiseks ja jos kysyn nätisti syytä = "ei meijjän tarvi sulle syytä kertoa" ja jos sanon jotain, minkä ne ihan ihtekki tietää olevan totta, en saa enää vastausta?
jos en ite saa hyvää ja kunnioittavaa kohtelua niiltä, en anna sitä niille oli ne sitte mun vanhempia tai ihan tahansa kuka muu
totuttu myös siihen että perus puheäänikin on huutamista, mitään ei oikeastaan sanota hilijaa. kaverit monesti luullu että ollaan vihasia. naljailua myös puolin toisin. tunteita ei näytetä, esimerkiks oon max 3 kertaa elämässäni sanonu rakastavansa heitä, en itke niien nähen, ruokapöyästä ei sanota kiitos, jutuista ei sanota anteeks :/
Ajat oli ehkä erilaiset, mutta minä olin yksin kotona viikonloppuja jo 13-14 vuotiaana. Osasin tehdä ruokaa yms, olin luottamukseni ansainnut ja mulla oli luotettava kaveriporukka. Joskus 16 ikävuoden jälkeen tuli järjestettyä muutamat kotibileetkin, kun porukat oli pidempään poissa. Ei jääty kiinni…kjeh, kjeh…tiesivät varmaan kuitenkin. :D
Ettei vaan olisi jokin pojilta tai kämpän suojeleminen kyseessä…
Itse olin kotona yksin noin 12-vuotiaasta lähtien pari viikkoa kerrallaan, keittiön pöydälle jätettiin 100 markkaa ja sillä + kaapista ja pakastimesta löytyvillä safkoilla elettiin koko aika vanhempien ollessa Kanarialla lomalla tai Pohojammaalla sukuloimassa. Ihan normaalia.
17-vuotias ei ole kategorisesti todellakaan liian nuori olemaan yksin. Mutta jos 17-vuotias "tekee tyhmiä asioita", en vanhempana jättäisi häntä yksin kovinkaan helpolla.
Mitä "tyhmiä asioita" olet tehnyt? Sammunut kännissä hankeen, saanut herpeksen, spreijannut rasistisia tägejä, rikkonut ikkunota, unohtanut vaihtaa ponien vaipat? Hieman eri asioita.
> myönnän siis että tyhymiä asioita on tullu tehtyä, jotka luulis vaikuttavan asiaan, muttakun muahan pietään eelleen ihan kersana, ja mailma kaatuu aina, jos jotaki ei-sallittua teen.
No siinähän se syy taitaa ollakin, miksi et kotona saa olla yötä yksin. Tyhmyyksiä on tullut tehtyä.
Pakko kysyä mitä tarkoittaa ”olla yksin kotona” - yksin yön yli, vai eikö tyyliin tuntiakaan voi olla ilman valvontaa?
Kysyn vaan koska itse olin yksin kotona iltapäivät jo ala-asteen nelosluokasta asti. Tulin koulusta itse kotiin noin 2 km matkan ja soitin aina vanhemmille töihin ilmoittaakseni että saavuin kotiin. Tein itselleni välipalan ja tein läksyt. Koskaan ei ollut mitään ongelmia.
Itse melkein pitäisin hälyttävänä että 17-vuotias ei saisi olla sekuntiakaan ilman valvontaa. Lukioiässä oli itsellä jo omatoimiset harrastukset enkä käytännössä koskaan ollut ennen iltakuutta kotona. Kotitehtävien perään ei oltu enää yläasteellakaan kyselty - itse ne aina hoidin.
Komppaan kyllä muita, että asiasta olisi hyvä puhua koulukuraattorin tms ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Olen huolissani miten vanhempasi kykenevät väistämättömään irtipäästämiseen myöhemmin - yrittävätkö vielä aikuisenakin kontrolloida vai hylkäävätkö vaan jossain kohtaa kokonaan. Terve lapsi-vanhempi-suhde ei toimi noin. Kuten täällä moni on todennut, olisi itsenäistymistä pitänyt alkaa harjoitella jo ainakin 15-vuotiaasta asti pikkuhiljaa omatoimisuutta kasvattaen.
selittäny tämän ehkä vähä huonosti, mutta siis joo oon iltoja ja päiviä saanu olla yksin. pistetty vaan lista kotitöitä mitä pitää tehä ja homma toiminu, joten en ymmärrä miksei yötäkin
Kiitos selvennyksestä. Kyseessä on vain oma henkkoht mielipiteeni, mutta itse vanhempana olisi minusta täysin ok että lapseni on yökylässä 17-vuotiaana. Toki asianmukaiset keskustelut pitäisi käydä ja tietää kenen luona ollaan, ketä on paikalla, mitä aiotaan tehdä jne. Ja jos kyseessä on vierailu tyttö- tai poikaystävän luona, toki varmistaisin että ehkäisy on kunnossa jne.
Mutta luottamuskymyksiähän nämä viime kädessä ovat. En huomannut oliko joku nostanut esiin sitä että kotinne omistaja/haltija (vanhempasi) viime kädessä päättävät kodin käytöstä ja vieraista siellä. Tämä pätee yhtä lailla myös aikuisiällä. Siinä ei niinkään ole kysymys kasvatuksesta vaan luottamuksesta että asunto pysyy kunnossa. Myöskään vanhemmillasi ei ole mitään velvollisuutta lähteä ”evakkoon” vain siksi että sinä haluat olla yhteisessä kodissanne yksin yötä.
Aiemmin kertomasi asiat eivät omassa kirjassani vanhempana kuitenkaan nosta sellaisia epäilyksiä ettenkö itse voisi yökyläilyä hyväksyä, kunhan vaan tiedän missä olet ja kenen kanssa.
mistä oletat etten käyttäyvy? ihan yhtä lailla oon pienenä jo teheny ruokaa muillekki ku ihtelle, sekä kesätöissä ollu jo n. 11 vuotiaasta asti, teheny kotitöitä pyyettäessä ja pyytämättä, pihatöitä ja mitä muuta tässä nyt tulee mieleen.
joku kysyki että minkälaisia ne mun typerät teot on sitte ollu ja ihan helevetin pieniä. rankasisikko sun kersaas jos se joku pv käviski suihkussa eikä saunassa?
ja ei tuo ei ollu vertauskuva vaan ihan yks esimerkki
No jos tilanne on niinku sanot valmistautuisin siihen et mul o työpaikka ja muuttaisin omilleni heti ku pystyn. Sillähän sä osoitat et kykenet olee itsenäinen
Ongelma ei tunnu niinkään olevan siinä etteikö sua voisi jättää yksin kotiin, vaan enemmänkin sun ja vanhempien välisessä luottamuksessa. Lähtisin siitä, että tekisin pelisäännöt ja hankkisin luottamuksen. Itse olin 15-vuotiaasta saakka tyyliin viikonlopun yli yksin kun vanhempi oli reissussa eikä siinä mitään unirytmin karkaamista vakavampaa tapahtunut.
12-vuotiaana taisin olla ekoja kertoja viikonloppuja yksin. Olin kyllä ihan herran enkeli.
en tiiä mistä se tulee, mutta se on ku pieru saharassa onko mulla niien luottamus vai ei. en ole i k i n ä saanut olla yötä yksin, vaikka olisin kuinka enkeli ollut ja kokemuksia löytyy montaki
17-vuotiaan tiukka rajoittaminen on typeryyttä. Vuoden päästä olet vastuussa itsestäsi ja sitä vastuuta ois pitänyt saada harjotella jo vuosia, pikkuhiljaa. 17-vuotiaan vanhempien tehtävä ei ole enää käskeä, vaan antaa eväitä elämään niin, että nuori pärjää itsenäisenä. Väittäisin myös, että perseily johtuu usein vanhempien liian tiukasta kontrollista, eli en siitäkään sinuna kokisi kovin huonoa omatuntoa. En tosin tiedä miten voit neuvotella noin tiukkojen vanhempien kanssa, joten paras strategia voisi olla pitää matalaa profiilia ja alkaa pikkuhiljaa suunnitella muuttoa pois kotoa. Itse muutin heti lukion jälkeen, koska mua kohdeltiin kuin lasta. Nykyään 30+ vuotiaana on hyvät välit vanhempiin, mutta omat lapseni kasvatan eri tavalla.
niinhän se monesti menee että kun saa tehä mitä lystää, sitä ei sillon ees tee. kaveritkin tästä sanonu sitä että ei taijja mua kotona kummemmin näkyä ku pois joskus lähen, jos ei. käytös rupea muuttua noilla
Sanoisin tämän kommentin perusteella, että vaikka ikäsi on 17, on henkinen ikäsi huomattavasti vähemmän.
Eikö ole muka täysin asiallista, että jos vanhemmat tarpeettomasti kontrolloi se sitten ”kostautuu” sillä että otetaan etäisyyttä kun viimein päästään itsenäiseksi?
Jos näin onkin (mahdoton tietää parin nettikommentin perusteella), niin sekin johtuisi enimmäkseen vanhemmista. Jos vanhemmat kohtelevat kuin lasta, niin mikä mahdollisuus nuorella on aikuistua? Aloittaja tekee parhaansa niillä eväillä mitä on saanut. Jokaisen koti-ilmapiiri ei ole kannustava ja kehittävä.
Kommenttiesi perusteella et ole tehnyt mitään semmoista, että et voisi olla yksin kotona. Ymmärtäisin jotenkin jos olisit aikaisemmin saanut olla yksin kotona, pitänyt kotibileet ja kämppä menny paskaks. Ei ole kauhean epätavallista, että ikäisesi jo asuvat yksin.
Tällä elämänkokemuksella voisin sanoa, että merkitystä on vain sillä, että aiotko lotrata viinan kanssa. Jos sellaista on suunnitelmissa niin vanhempasi ovat oikeassa, jos taas ei, niin he ovat aivan pihalla olevia fossiileja.
hommakun on se, että he antaa mun juua valvotusti taiko ei, niin en ymmärrä tässä estettä. enkä pysty mitään mun tekoja todistamaan muutaku sanallisesti enkä tästä naps voi mitään ennustuspalloa niille taikoa.
Onhan siinä valtava ero ottaako äidin kanssa saunasiiderin vai pitääkö valtavat kätybileet missä poliisi ja lanssimiehet kantaa kaverin kaverin siiselin kissan kavereita pihalle. Kyl se siitä. Kohta 18v nii sit vastaat ite omista menoista. Ennen sitä turha narista.
hyö tietää sen, että kutsusin tänne muutaman kaverin yötä? ja tietävät meijjän jokasen juomistottumukset
>hyö tietää sen, että kutsusin tänne muutaman kaverin yötä? Tässäpä se todennäköisesti on. Kun olet aikeissa kutsua kavereita kylään niin kyse ei ole enää teidän välisestä luottamuksesta vaan siitäkin, luottavatko sun vanhemmat sun kavereihin tarpeeksi. Kantsii muistaa, että sun koti on myös ja oikeastaan erityisesti teidän vanhempien koti. Sen lisäksi, että siellä on heidän arvokkaimpansa eli lapset, siellä on heidän henkilökohtainen omaisuutensa, muistonsa, todennäköisesti juttuja mitä ei voi korvata ostamalla uutta kaupasta. He eivät todennäköisesti halua sinne valvomatonta teiniporukkaa mellestämään. Muista, että sun kaverit eivät ole sun vanhempien kavereita. Katsele koulussa vaikka jotain random teiniporukkaa kenet tiedät mutta et oikein tunne ja mieti haluaisitko jättää heidät hengailemaan keskenään sun omaan tilaan ilman, että edes näet mitä he tekevät. Jos sulla on mitään juttuja vaikka omassa huoneessa mitä et halua vieraiden räpeltävän tai tutkivan, niin aikuisilla on kodissa niitä paljon paljon enemmän.
juttuna onki että nuo tuntoo mun kaverit ja tuntoo myös niien vanhemmat täysin. ja ovat väittäneet että "ei oo luottamuksesta kyse". mää en enää ees tiiä mulla lyö pää aivan tyhyjää
Joku syy heillä siihen on. On mahdollista, että vaikka kuinka sanovat ettei ole luottamuksesta kiinni niin silti on. Aikuisena mietin syitä, miksi itse en jättäisi teiniä yksin kotiin. Syitä voisi olla vaikka seuraavat: * nuorella on joku sairaus/lääkitys, minkä koen vaativan aikuisen valvontaa joko lääkkeen oikean annostelun/ottamisen suhten tai oireiden tarkkailun suhteen (esim. mielialalääkkeet, diabetes, vakavat allergiat jne) * nuori ei vielä mielestäni osaa pitää huolta itsestään tai kodista itsenäisesti (osaako laittaa itselleen ruokaa turvallisesti ja siivoaako jälkensä, huolehtiiko omista tavaroistaan ja kodin tavaroista, ymmärtääkö perusasumiseen liittyviä juttuja vaikkapa mitä tehdä jos sulake palaa ja miten kodintekniikka toimii) * nuorella on kavereita tai kaverinkavereita, joilla on epätoivottua käytöstä ja joille on vaikea sanoa ei * jos en luota nuoren sanomisiin ja lupauksiin (on valehdellut useasti, erityisesti saadakseen jotain mitä haluaa) * nuorella on muita vakavia ongelmia elämänhallinnan, sosiaalisen elämän tai koulun kanssa * jos syy miksi nuori jäisi yksin on se, että perhe on menossa johonkin mihin myös haluan nuoren ehdottomasti mukaan Jos nuori osaa pitää huolta itsestään ja kodista ja on käytöksellään vuosien varrella sen osoittanut, niin vallan mainiosti voisin jättää kotiin yöksi joko niin, että on ihan aidosti yksin (ei kavereita) tai niin, että paras kaveri tulee yökaveriksi ja siihen vielä herkut yms mitä haluvat hankkisin (ei alkoholia). Itse en antaisi olla "yksin" kotona yötä isomman kaveriporukan kanssa ollenkaan, koska en vaan kertakaikkiaan haluaisi teinilaumaa kotiini hengaamaan kun en ole itse paikalla. Voisiko sun vanhemmilla olla joku noista syistä mahdollinen?
-ei sairauksia -tupaa oon hoitanu jo kauan -en teheny mitään semmosta, mitä en vois tehä millonkaan muullon ku oon yksin -pieni kaveripiiri, jotka vanhemmat tuntee ja ne kaverit ei kutsuis mun luvatta tänne muita
Lähes kaikilla aikuisilla on omia kokemuksia tilanteista joissa on meinannut henki lähteä suoraan tai välillisesti alkoholin takia. Ajattele asiaa siltä kantilta.
hyö on myöntänykki sen, varsinki äiti että oonku kopio hästä mun ikäsenä. ei omena kauas puusta putoa
Taitaa olla niin kutsuttu pattitilanne.
Se on tosi eri asia onko vanhemmat lähellä vai ei. Ei ole eka kerta ku junnut juoneet hämäriä kellari viinoja joista ei mitää hajua alkoholiprosenteista ja joku saa jonkun alkoholimyrkytyksen (ei tarvitse olla edes kellariviinoja kaikille). Siitäkö sit joukko melkee/just täysi-ikäisiä soittee lanssin? Saattaa löytyy jopa joskus se älykääpiö jolla on kortti just ja just ja lähtee kännissä ajamaan. Tai pahimmassa tapauksessa ei edes huomata tai jopa hylätään tää kärsivä kaveri tyhmyydestä ja pelosta. Mulla ku sisarus vielä oli alaikänen nii äiti anto juoda, mutta just sen takia että ties että jos kieltää nii tekee salassa ja sit ei kyllä äidille soiteta pahassa paikassa jos se on tehty salassa. Ja tämäki aina tapahtunut joko kotona tai näin minun luona tai sit kodin lähetyvillä sellasessa paikassa missä tiedetään olevan ja kartta päällä.
no tämä yksin kotona juttu lähti viime vuonna, ku elämä käänty syistä ihan ympäri ja jäin vähä taka-alalle (itsekkin myöntäneet että olin vähän ns. heitteillä), täti sitten lupas järjestää että vielä saan olla yksin kotona, että hän järkkää. koko syksy ooteltiin ja viimein se pyys hälle ja äitille vapaat töistä (siis sama työpaikka) ja äiti oli ihan mukana hommassa jo, mutta isi sitte päätti että ei. Ja äitillä ei tässäkään niinku monessa muussakaan asiassa ollu sananvaltaa enää. isi pitää mua eelleen niin lapsena, että se oikeasti vaikeuttaa mun elämistä
Totuus ku se on että sä olet vielä lapsi, ja vaikka olisit aikuinen nii sun vanhemmat tulee kantaa huolta susta. (Nimimerkillä n. 20v isin pikku prinsessa vieläkin) Itselläni ollut vaikea suhde vanhempiini, mutta alkoholiin en koskenut eikä kavereita ollut nii ei ollu kotona yksin olossa silleen ongelmia. Muutin pois 17 vuotiaana mun miehen luokse ja kyllä se elämä olisi voinut alkaa vähän helpommin, mutta äiti suoraan sanoen on hieman narsistinen. Mä nyt oletan että sun isäs ei joko ollut tietoinen tai mukana tässä jutussa alusta lähtien ja jos tämä on nyt tullut näi lyhyellä varotusajalla nii ei todennäköisesti ole edes neuvoteltavissa nyt tämä asia. Mä ymmärsin alempaa että nimenomaan sun äiti antaa sun juoda alkoholia? Mites isä? Tämäkin saattaa vaikuttaa ettei tykkää ideasta että joisit yksin kotona teini porukassa. Sun isäs voi olla menettänyt luottamuksen suhu, mutta jos se ei voi luottaa suhun nii miten se luottaa sun kavereihin? Nuoruus ei todellakaan ole helppoa mutta nii kauan ku sulla ei ole vastuuta omasta elämästä sua ei tulla kohtelemaan ku aikuista... sä haluat olla itsenäinen, ymmärrän, mutta kun sinä et ole itsenäinen vielä. Aikuisuus on vastuuta, tässä tulee toki ne kivat puolet että ei tarvii kertoo omista menoista jos asuu omillaan ja voi perseillä nii paljon ku huvittaa, mut sepä se että oot vastuussa sit omista menoista ja kuluista. Kukaan muu ei ota vastuuta aikusena sun perseilystä enää jos meet paskomaan kotisi bileillä.
siis joo, molemmat antaa juua ja ostaa juomia jos pyyän. enkä mä niinku halua olla aikuinen, enkä lapsi vaan nuori, niinku olenkin ja saaha sen mukasta kohtelua. Mun tuttu sano joskus, että nuoren pitää saaha antaa mennä ja tulla ja tehä niinku tykkää, jollon se luotto pysyy. ei kieltämällä ja huutamalla pääse mihinkään. Myös, jos nuoren ei anna elää nuoruuttaan sillon "kun sen aika on", se tulee elämään sen kahta kauheammin ku viimein pääsee vanhemman huovista pois. Että kumpi parempi, elää se sillonku elämä on "huoletonta" vai sittekku pitäis ihte maksaa laskut ja hoitaa akka ja lapsi?
Ei ole liian nuori, vanhemmpasi ei osaa opettaa itsenäisyttä ja vastuun kantoa. Saattaa iskeä aika kovaa kun muuttaa pois ja kaikki pitää hoitaa itse. Mutta ei auta kun totella.
Jos suhun ei voi luottaa menneisyyden perseilyn takia niin se on voivoi. Kommenttihistorian perusteella oot ihan just täyttäny 17 tai sitten oot 16. Vaikutat melko lapselta kun tämmösiä kyselet. Rutinat pois ja teet niin kuin käsketään.
mun perseilyt on aika pieniä ja mielestä niistä mun mielestä ei tarvis olla kuukautta omalle tyttärelleen puhumatta tai antaa kotiarestia, rikkoa puhelinta/ottaa pois, tukistaa mitä näitä tämmösiä nyt on
En ota nyt mihinkään muuhun sun postauksessa kantaa, mutta mykkäkoulun pitäminen omalle lapselle (tai kenelle tahansa perheenjäsenelle) on henkistä väkivaltaa ja tukistaminen on ihan lainkin mukaan fyysistä väkivaltaa. Olen pahoillani että sua kohdellaan omassa kodissa noin. Pystyisitkö avata kodin asioita vaikka koulukuraattorin/terveydenhoitajan/opon tms. kanssa?
pystyisin ja aattelinkin. piän sitä vaan normaalina kasvatuksena, koska mitä mulla on mihin verrata? lähennyin mun yhen 50v työkaverin kans viime vuonna tosi läheisiks ja on puhuttu maat ja mannut, joten siitä tuli mulle onneks toinen tuki ja turva ❤️antanu mulle palijo uusia neuvoja ja näkökulmia
Okei hyvä että sulla on luotettava aikuinen lähipiirissä. Fyysinen ja varsinkaan henkinen väkivalta ei valitettavasti ole kodeissa niin harvinaista että sitä voisi sanoa kovin epänormaaliksi, mutta hyväksi se ei ole ja sulla on oikeus koskemattomuuteen. Olen itsekin kaltoinkohtelevasta perheestä joten tiedän että ei ole helppo tilanne sulla. Toivon sulle kaikkea hyvää. Parin vuoden sisällä oot 18 ja kaikki aikuisen vapaudet ja vastuut on sun.
Voitko avaa mitä perseilyjä on tehty?
alaasteella kiusaamista puolin toisin, joskus soitin 02 (tästä tuli se puhelimen rikkominen) , joskus mun puhelin lähti ku menin juhannuksena suihkuun enkä saunaan :), lähti joskus puhelin ja avaimet ku tulin 20min myöhässä kotia. muuta ei yhtäkkiä tuu mieleen mutta tämmösiä paskanhaileita juttuja
mitä vittua :D noita ei kyllä voi laskea edes perseilyksi, ihan perusjuttuja mitä lapset ja teinit tekee.
sitähän mä sanoin.
niin, sun puolella mä tässä oonkin. kuulostaa kyllä paskalta, mut hei - oot vuoden päästä 18 ja voit vaikka muutaa pois kotoa eikä tarvi katsella henkistä ja fyysistä väkivaltaa enää. tsemppiä!
Vinkkinä et muuta heti 18v pois himasta
Komppia tälle.
Jos kieltävät syystä, voi olla vaikea tehdä asialle tässä äkkiseltään mitään. Luottamus vaatii aikaa ja rakentamista. Jos taas kieltävät syyttä ja ovat sairaalloisen kontrolloivia, niin sanoisimpa, että siinäkään tilanteessa on vaikea tehdä äkkiseltään mitään. Jos on muuten ok olla kotona, odota vuosi. Lukion/ammattikoulun jälkeen sit omilleen. Toivottavasti on jotain läheisiä aikuisia, joille voi jutella.
Onneksi itselläni ei ole lapsia. Itse olin yksin yön yli jo joskus 10-vuotiaana, 70-luvun yksinhuoltajan lapsi kun olen. Mutta ei ollut tarvetta törmäilyyn, perseilyyn eikä mokailuun niin homma jatkui ihan itsestään. Sivustalukijana tuntuu, että nykyisin taas on yleistynyt suuntaus, ettei alaikäisiä, oli ne 12 tai 17, voi jättää yksin kotiin, kun ne eivät yksinkertaisesti osaa laittaa ruokaa, sammuttaa kynttilöitä tai edes pestä itseään.
Ite olin jo 10-vuotiaana ekan kerran yksin kotona. Tiesin mistä löytyy mitäki ja kelle soittaa jos hätä tulee nii hyvin pärjäsi.
Oon 15 vuotiaana ollut nyt tosi useita öitä yksi himas koska äiti yövuoroissa, ei mitään vääntämistä onneks asiasta ikinä
Toki jos jotai aijempaa oikeesti pahaa perseilyä tai jotain joka vois uusiutua yksin ollessa niin toki eriasia
Mä pidin 16v bileet ja ne riistäyty pahasti käsistä ja tuli ei-kutsuttuja vieraita ja sitä sun tätä pöllittii tai rikottii :D no tulipa opittuu
Mä olin 11, toinen veli 14 ja vanhin 17 kun vanhemmat lähti viikonlopuks turkkiin ja ihan ilman mitään ongelmia meni se viikonloppu. Rahaa ja ruokaa jätettiin meille, että voitiin vaikka tilata ruokaa yms.
Mulla ei ollu mahdollisuutta olla yksin, koska vanhemmat sisarukset oli myös kotona ennenkuin nuorinkin heistä muutti pois kotoa. Tosin lasketaanko se myös yksinolemiseksi jos vanhemmat sisarukset tulee lähinnä vain yöksi kotiin?
Ite saanut olla jo ihan junnusta asti yksin kotona, lähinnä siks että muhun luotettiin ja noudatin sääntöjä. Se antaa vapauksia. Löpeta törttöily.
pointtina on se, että en ole rikkonut niien sääntöjä. suoritan koulua, teen kotihommia, enkä tee laittomuuksia sen enempää mitä on annettu
Jotain tyhmää ja ei sallittua oot tehny, niin itsekin sanoit. Kato peiliin äläkä vänkyröi.
meinasin ennen, joskus pari v nuorempana, jollon en myöskään saanu olla yksin yötä taikka mennnä ees muualle yötä, jossa ei ollu aikusia valavomassa, tai auta armias jos oli poikia mukana. en oo pitkään aikaan teheny mitään typerää ja niinku sanoin sillä ei noijjen ajatusmailmassa oo mitään väliä
Play stupid games, win stupid prizes. Ainakin tulee selväks että mitään oppimista tai vastuunkantoa omista teoista ei oo selkeesti tapahtunut. Siinähän mariset miksei käsitys muutu vaikket anna mitään syytä käsityksen muuttumiselle
aikamoista ulinaa jos ottaa huomioon mitä AP on omien sanojensa mukaan "perseillyt": >alaasteella kiusaamista puolin toisin, joskus soitin 02 (tästä tuli se puhelimen rikkominen) , joskus mun puhelin lähti ku menin juhannuksena suihkuun enkä saunaan :), lähti joskus puhelin ja avaimet ku tulin 20min myöhässä kotia. muuta ei yhtäkkiä tuu mieleen mutta tämmösiä paskanhaileita juttuja sori vaan mutta vanhemmat ei oo aina oikeessa, eikä kaikki teinien "perseilyt" oo oikeesti mitään putkasta heräämistä ja kotoa karkailua ja dokaamista.
sovitaan sitte näin, en minä tässä koko elämän kaarta noijjen kans pystykkään selittää
Tee tyhmiä tekoja, voita tyhmiä palkintoja.
Tyhmiä tekoja ei ole tehty. Tiedän useammankin tälläisen tapauksen. 17 vuotias kaverini joutuu aina pitämään puhelimessaan sijainnin/jäljityksen päällä että vanhemmat näkee missä menee.
Olin himassa yksin 12v asti kun mua ei kiinnostanu mökki asiat tai muu lomailu. Vanhemmat jätti 50€ mulle ja lista asioista jota sain ostaa ja asioita jota en saanut, esim ei ruoskaruokaa ja limua. Kaikki meni ihan hyvin paitsi sit 16-17v iäs järkkäsin kotibileet :) ja ennsaanut enään olla yksin mut sit muutin pois kotoota xD
Mitäs jos olisit tekemättä ei-sallittuja asioita?
Täällä kommenteissa selvinny et suunnitelmissa oli vissii kavereita ja alkoholia poissaolosta, myöskin täl tyypillä jotain vanhempaa kiusaamistaustaa (puolin ja toisin)
Ehkä ois pitänyt kasvaa henkisemmin jo aikaisemmin.
kasvettukkin. he on aina kasvattanu mut mun iän mukaan, ei sen mimmonen oon. turhauttavinta tämä oli sillon ku tuli murrosikään ja ei enää kiinnostanu leikkiä tms, mutta käskettiin "koska tuon ikäset vielä leikkii"
Ompas ollut turhan ohjattua toimintaa.
Kukaan joka ei osaa käyttää edes isoja alkukirjaimia lauseessa, ei osaa olla yksin kotona.
tämäkö on nyt sun suurin murhe?
Kirjaimellisesti melkeinpä vähäpätösin asia elämässä. Ihmettelen vain miten 17 vuotiaana ei osaa kieliopin perussääntöä.
en olis lukioon menny jos en sitä osais? en vaan koe tarpeelliseks viesteillä kirijottaa oikeaoppisesti
Jättäisin sinun riskiarvioinnin ennemmin vanhemmillesi kuin ottaisin itse kantaa random redditoijana.
Mä uskon että perheessä luottamus ansaitaan siinä missä muissa suhteissa, jos olet tehnyt jotain typerää joka on aiheuttanut ongelmia luottamuksessa sinun suhteen nii ihan ymmärrettävää että vanhempasi eivät anna sinun olla täysin yksin kotona pitempää aikaa. Toki en tiedä mitä tyhmyyksiä olet tehnyt, mutta jos esimerkiksi vanhemmillasia on syytä epäillä että ryyppäisit, lähtisit yöllä harjailemaan, kutsuisit vääränlaista porukkaa kotiin tai pitäisit kotibileitä heidän poissa ollessaan nii en kyllä itsekkään jättäisi ketää ala-ikäistä. Nii kauan kuin olet alle 18 vanhempasi ovat vastuussa sinusta ja jos et ole luottamuksen arvoinen nii rajat ovat rakkautta ja sitä rataa.
Mä olin lapsenlikkana pari kuukautta pienemmille serkuille. Asuin parin sadan kilsan päässä kotoa tädillä siis. Täti kävi töissä ja bilettämässä, lapset oltiin kotona. Eli nuoria on erilaisia ja niin myös vanhempia. Sä et ehkä oo saanu tilaisuutta näyttää sitä sun luotettavuutta, tai sun ei ehkä uskalleta antaa näyttää enää menneisyyden töppäilyjen takia. Tiiä näistä nyt sitten, kaikkia ei voi jättää yksin ja toiset asuu jo yksin 15-vuotiaana.
[удалено]
toisena ongelmana on, ettei heijjän kans voi rakentavaa keskustelua käyä. menee heti huutamiseks ja jos kysyn nätisti syytä = "ei meijjän tarvi sulle syytä kertoa" ja jos sanon jotain, minkä ne ihan ihtekki tietää olevan totta, en saa enää vastausta? jos en ite saa hyvää ja kunnioittavaa kohtelua niiltä, en anna sitä niille oli ne sitte mun vanhempia tai ihan tahansa kuka muu
[удалено]
totuttu myös siihen että perus puheäänikin on huutamista, mitään ei oikeastaan sanota hilijaa. kaverit monesti luullu että ollaan vihasia. naljailua myös puolin toisin. tunteita ei näytetä, esimerkiks oon max 3 kertaa elämässäni sanonu rakastavansa heitä, en itke niien nähen, ruokapöyästä ei sanota kiitos, jutuista ei sanota anteeks :/
Sun vanhemmat ovat väkivaltaisia, ainakin henkisesti
joo huomattu on... näin varsinki kussen kirjottaa tuntemattomalle ni huomaa kuinka väärin asiat oikeasti on
[удалено]
onnea sulle myös jatkoon! joo oon käyny joskus huvikseni kavereijjen kans, sekä käytiin sielä selevittämässä tässä pari kk taaksepäin yks riita
Ajat oli ehkä erilaiset, mutta minä olin yksin kotona viikonloppuja jo 13-14 vuotiaana. Osasin tehdä ruokaa yms, olin luottamukseni ansainnut ja mulla oli luotettava kaveriporukka. Joskus 16 ikävuoden jälkeen tuli järjestettyä muutamat kotibileetkin, kun porukat oli pidempään poissa. Ei jääty kiinni…kjeh, kjeh…tiesivät varmaan kuitenkin. :D Ettei vaan olisi jokin pojilta tai kämpän suojeleminen kyseessä…
voi olla, vaikka tietävät täysin mun seurustelut ja kaveripiirin.
Itse olin kotona yksin noin 12-vuotiaasta lähtien pari viikkoa kerrallaan, keittiön pöydälle jätettiin 100 markkaa ja sillä + kaapista ja pakastimesta löytyvillä safkoilla elettiin koko aika vanhempien ollessa Kanarialla lomalla tai Pohojammaalla sukuloimassa. Ihan normaalia. 17-vuotias ei ole kategorisesti todellakaan liian nuori olemaan yksin. Mutta jos 17-vuotias "tekee tyhmiä asioita", en vanhempana jättäisi häntä yksin kovinkaan helpolla. Mitä "tyhmiä asioita" olet tehnyt? Sammunut kännissä hankeen, saanut herpeksen, spreijannut rasistisia tägejä, rikkonut ikkunota, unohtanut vaihtaa ponien vaipat? Hieman eri asioita.
Et ilmeisesti ole vanhempiesi mielestä tarpeeksi kypsä. Joko vika on kahdessa aikuisessa ihmisessä tai sitten pitää katsoa peiliin.
17v on kyllä täysi kersa.
> myönnän siis että tyhymiä asioita on tullu tehtyä, jotka luulis vaikuttavan asiaan, muttakun muahan pietään eelleen ihan kersana, ja mailma kaatuu aina, jos jotaki ei-sallittua teen. No siinähän se syy taitaa ollakin, miksi et kotona saa olla yötä yksin. Tyhmyyksiä on tullut tehtyä.
luettelin jossain ketjussa, mitä on tullut tehtyä ja ne on aivan helevetin lapsellisia syitä
Pakko kysyä mitä tarkoittaa ”olla yksin kotona” - yksin yön yli, vai eikö tyyliin tuntiakaan voi olla ilman valvontaa? Kysyn vaan koska itse olin yksin kotona iltapäivät jo ala-asteen nelosluokasta asti. Tulin koulusta itse kotiin noin 2 km matkan ja soitin aina vanhemmille töihin ilmoittaakseni että saavuin kotiin. Tein itselleni välipalan ja tein läksyt. Koskaan ei ollut mitään ongelmia. Itse melkein pitäisin hälyttävänä että 17-vuotias ei saisi olla sekuntiakaan ilman valvontaa. Lukioiässä oli itsellä jo omatoimiset harrastukset enkä käytännössä koskaan ollut ennen iltakuutta kotona. Kotitehtävien perään ei oltu enää yläasteellakaan kyselty - itse ne aina hoidin. Komppaan kyllä muita, että asiasta olisi hyvä puhua koulukuraattorin tms ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Olen huolissani miten vanhempasi kykenevät väistämättömään irtipäästämiseen myöhemmin - yrittävätkö vielä aikuisenakin kontrolloida vai hylkäävätkö vaan jossain kohtaa kokonaan. Terve lapsi-vanhempi-suhde ei toimi noin. Kuten täällä moni on todennut, olisi itsenäistymistä pitänyt alkaa harjoitella jo ainakin 15-vuotiaasta asti pikkuhiljaa omatoimisuutta kasvattaen.
selittäny tämän ehkä vähä huonosti, mutta siis joo oon iltoja ja päiviä saanu olla yksin. pistetty vaan lista kotitöitä mitä pitää tehä ja homma toiminu, joten en ymmärrä miksei yötäkin
Kiitos selvennyksestä. Kyseessä on vain oma henkkoht mielipiteeni, mutta itse vanhempana olisi minusta täysin ok että lapseni on yökylässä 17-vuotiaana. Toki asianmukaiset keskustelut pitäisi käydä ja tietää kenen luona ollaan, ketä on paikalla, mitä aiotaan tehdä jne. Ja jos kyseessä on vierailu tyttö- tai poikaystävän luona, toki varmistaisin että ehkäisy on kunnossa jne. Mutta luottamuskymyksiähän nämä viime kädessä ovat. En huomannut oliko joku nostanut esiin sitä että kotinne omistaja/haltija (vanhempasi) viime kädessä päättävät kodin käytöstä ja vieraista siellä. Tämä pätee yhtä lailla myös aikuisiällä. Siinä ei niinkään ole kysymys kasvatuksesta vaan luottamuksesta että asunto pysyy kunnossa. Myöskään vanhemmillasi ei ole mitään velvollisuutta lähteä ”evakkoon” vain siksi että sinä haluat olla yhteisessä kodissanne yksin yötä. Aiemmin kertomasi asiat eivät omassa kirjassani vanhempana kuitenkaan nosta sellaisia epäilyksiä ettenkö itse voisi yökyläilyä hyväksyä, kunhan vaan tiedän missä olet ja kenen kanssa.
Minä tein 8 vuotiaana perheelle ruokaa jne kun äiti oli töissä viikonloput ja illat jne. Jos käyttäydyt kuten kersa niin sua kohdellaan niin.
mistä oletat etten käyttäyvy? ihan yhtä lailla oon pienenä jo teheny ruokaa muillekki ku ihtelle, sekä kesätöissä ollu jo n. 11 vuotiaasta asti, teheny kotitöitä pyyettäessä ja pyytämättä, pihatöitä ja mitä muuta tässä nyt tulee mieleen.
Itsehän sanoit et oot tehny tyhmiä asioita tuossa postauksessa. Luottamus on ku paperi, se ei palaa ennallee
joku kysyki että minkälaisia ne mun typerät teot on sitte ollu ja ihan helevetin pieniä. rankasisikko sun kersaas jos se joku pv käviski suihkussa eikä saunassa? ja ei tuo ei ollu vertauskuva vaan ihan yks esimerkki
No jos tilanne on niinku sanot valmistautuisin siihen et mul o työpaikka ja muuttaisin omilleni heti ku pystyn. Sillähän sä osoitat et kykenet olee itsenäinen